Niin vaan hurahti pari-kolme kuukautta huomaamatta kaikenlaiseen säätämiseen. Urheiltu on, mutta täysin epäsuunnitelmallisesti ja vähemmän & eri tavalla kuin alunperin oli tarkoitus. Muuta ohjelmaa kun ilmaantui ja kiilasi puritaanisen rääkin ohi. Pari flunssaa/keuhkotautia eli julmettua yskääkin vei pari treeniviikkoa harakoille.
Uutta kesän aikana oli wannabe-suunnistus eli iltarasteilla jolkottelu Neiti V:n eli oikean suunnistajan seurassa. Kauhen mukavaa vaihtelua. Metsälenkeille tuli hankittua uudet Salomonin maastopopotkin ja ne on osoittautuneet oikein oivallisiksi. Uimassa tuli käytyä ehkä vähemmän kuin ikinä ja sehän on varsin luonnollista kun kelit oli parhaat viiteenkyymmeneen vuoteen. Samoin maantiepyörä keräsi enemmän pölyä kuin hiekkaa. Logiikka, missä luuraat?
Jotain kesän epämääräisessä treenaamisessa kuitenkin on osunut oikeaan koska ns. kauden päätös eli Espoon rantamaratonin puolikas meni yli odotusten: aika 2009 oli 2:34:43 ja 2010 2:16:18, parannusta vuodessa siis 18:25! Moisesta tulee paineita ensi vuodelle ja kai sitä pitää yrittää 2011 yrittää sinne kahden tunnin tuntumaan.
Nyt on epämääräinen tuumailutauko menossa ja treenit on (edelleen) mitä sattuu, fiilispohjalta. Kunhan tässä saa muutamat elon ja olon käytännön järjestelyt hoidettua niin viimeistään marraskuun alusta alkanee taas säännöllisempi treenaaminen, alkaen vanhalla kunnon peruskuntokaudella eli pääosassa punttitreeni. Ja jos lunta tuuppaa viime talven malliin niin hiihtäminen tulee olemaan ohjelmassa ihan kunnolla talven aikana. Mahdollisesti tulee myös jotain alamäkihiihtolajeja kokeiltua.
Tavoitteet kaudelle 2011 on alustavasti runtata läpi yksi varttitriathlon, mahdollisesti Kiskossa, osallistua mahdollisimman moneen Multisport Cupin osakilpailuun ja kokeilla kuinka lähelle kahta tuntia Espoon rantaraitilla pääsee. Tour de Helsinkikin kovasti kiinnostaisi.
Näillä näkymin raportointi täällä ainakin säännöllisesti saattaa jäädä, koska treenit tulee joka tapauksessa tallennettua Sportstrackeriin, HeiaHeiaan ja tietty omaan treenipäiväkirjaan kaikkine detaljeineen. Ehkä jotain kuukausiyhteenvetoja voisi tänne edelleen summeerata, jotta tulee myös fiilikset analysoitua ja taltioitua.
Teoreettisen osaamisen olisi tässä vuoden aikana myös tarkoitus kasvaa aika lailla, koska Aikuisliikunnan ammattitutkinnon opinnot Kisakalliossa jatkuu ja valmistua pitäisi ennen ensi kesää. Parhaillaan on pari poloista koekaniinia työn alla personal trainerin taitoja harjoitellessa.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, treenaus jatkuu...
perjantai 17. syyskuuta 2010
tiistai 27. heinäkuuta 2010
Lomaväliaikatiedote
Täs on kuulkaa niin valtavalla tohinalla lomailtu viimeiset kolme viikkoa että ei ole ehtinyt edes niistä vähäisistä urheiluaktiviteeteista raportoida. Ja sama jatkuu vielä tovin eli kesälomaliikuntaraportti seuraa jahka tästä on taas palautunut ruotuun ja elämisen rytmi on normalisoitunut töihin paluun myötä.
Siihen asti huihai, huh hellettä ja Hei hei heinäkuu!
Siihen asti huihai, huh hellettä ja Hei hei heinäkuu!
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Kesän eka kellotus
Erikoisraportti viikolta 25!
Maanantaina ehkä vielä aavistuksen verran huterassa olotilassa kävin juoksemassa puolen tunnin setin: lämmittely + 4 x n. 100 metrin rivakka veto + jäähdyttely, tavoitteena irroitella jalat tiistaista kesän ensimmäistä kolmen lajin settiä varten.
Tiistaina olikin taas pitkästä aikaa etäisesti kesää muistuttava ilma ja Kuusijärvellä mukavasti lämpöä vedessä 18 ja ilmassa 19. Paikalla HelTri Cupin ajanotollisissa treeneissä oli peräti 85 triathleettia, huimaa!
Hiukan se taas jännitti lähetä vetämään settiä. Mutta eihän se auttanut, sekaan vaan uimareita kuhisevaan järveen ja suunnistamaan kohti ensimmäistä poijua. Ihan kamalaahan se uinti aina on. Altaassa hiotusta tekniikasta ei ole tietoakaan, hengitys menee haukkomiseksi ja mitään ei näe. Pieni paniikkikin meinasi iskeä siinä vaiheessa kun yksi äijänköriläs kroolasi takaa suoraan päälle. Pienellä pärskimisellä siitä onneksi selvisi.
Uintiosuus (750 m) meni suht viimevuotiseen tapaan, hiukan reiluun 16 minuuttiin. Vaatevalinnoissa olin tehnyt hiukan muutoksia opitun perusteella ja vaihtoon mennessä piti kuoriutua märkäpuvusta ja pukea ylle paita, sukat (kyllä, noviisina en vielä sukatta osaa mennä), kypärä ja lasit. Hörppy juomaa ja fillaria juoksuttamaan vaihtoalueelta. Hetikohta asfaltille päästyä kiinnitin kengät lukkoihin ja siinä ne myös pysyi koko fillariosuuden ajan, ai että olen ylpeä itestäni!
Pyöräily näyttäisi olevan vahvin lajini, koska siellä tuli jopa pari tyyppiä ohitettua. Tosin toisen kierroksen alussa pudotin juomapullon ja sitä noutaessa tulin taas itse ohitetuksi. Peeskiellon takia oli muutamassa kohdassa vähän hankalaa kun kanssapolkija lähestyi hitaasti selkä edellä eikä oikein tiennyt että riittääkö voimat ohitukseen. Pienoisen perässäroikkumisen jälkeen päätin hurauttaa ohi ja ihan hyvin voimat riitti. Vaihteitten käyttö ei vielä kovin sujuvaa ole ylämäissä mutta suht tasaisena sain pyöritysnopeuden pidettyä. Tai yritin ainakin. 20 kilometrin pätkään meni jotain 40-45 minuutin välillä, virallisia väliaikoja ei vielä ole tullut. Löytynevät kohta täältä.
Juoksuvaihtoon tullessa selviydyin tyylikkäästi irti pokimista ja fillari pöpelikköön, kypärä pois, lenkkarit fillarikenkien tilalle ja viimeiselle osuudelle ajanottopisteen kautta. Vasen pohje ja reisi hiukan vihoitteli alussa (syynä lienee lukkopolkimiin tottumattomuus) ja kerkesi jo kramppi tulla mieleen mutta parin sadan metrin jälkeen tilanne tasoittui ja juoksu alkoi kulkea ihan mallikkaasti. Juokseminen fillaroinnin jälkeen kulkee jostain syystä yleensä paremmin kuin pelkkä juoksu. Lieneekö syynä se että diesel käynnistyy hitaasti.
Juoksu (5,3 km) oli jokseenkin rankka mutta niin sen tässä kohtaa matkaa kait kuuluukin jo olla. Voimia sai iloisista kanssapuurtajista ja molemminpuolisesta kannustuksesta matkalla. Viimeinen Kuusijärven kiertävä pätkä ylämäkineen oli jo aikamoista rääkkiä ja viimeisellä pätkällä hiekkarannan läpi tuli kyllä puristettua viimeiset mehut jaloista. Loppuaika oli 1:31:32, mikä on muutaman minuutin parempi aika kuin viime kesänä Kuopiossa missä oli 250 m lyhyempi uinti eli jotain kehitystä on tapahtunut. Keskisyke lenkillä oli 164, maksimi 180 kun oma mitattu maksimi on 181. Ja energiaa paloi 1049 kcal.
Urakan jälkeen oli hommana enää haalia roskaiset ja märät romut kasaan ja painua kotiin suihkuun ja syömään tyytyväisin mielin.
Maanantaina ehkä vielä aavistuksen verran huterassa olotilassa kävin juoksemassa puolen tunnin setin: lämmittely + 4 x n. 100 metrin rivakka veto + jäähdyttely, tavoitteena irroitella jalat tiistaista kesän ensimmäistä kolmen lajin settiä varten.
Tiistaina olikin taas pitkästä aikaa etäisesti kesää muistuttava ilma ja Kuusijärvellä mukavasti lämpöä vedessä 18 ja ilmassa 19. Paikalla HelTri Cupin ajanotollisissa treeneissä oli peräti 85 triathleettia, huimaa!
Hiukan se taas jännitti lähetä vetämään settiä. Mutta eihän se auttanut, sekaan vaan uimareita kuhisevaan järveen ja suunnistamaan kohti ensimmäistä poijua. Ihan kamalaahan se uinti aina on. Altaassa hiotusta tekniikasta ei ole tietoakaan, hengitys menee haukkomiseksi ja mitään ei näe. Pieni paniikkikin meinasi iskeä siinä vaiheessa kun yksi äijänköriläs kroolasi takaa suoraan päälle. Pienellä pärskimisellä siitä onneksi selvisi.
Uintiosuus (750 m) meni suht viimevuotiseen tapaan, hiukan reiluun 16 minuuttiin. Vaatevalinnoissa olin tehnyt hiukan muutoksia opitun perusteella ja vaihtoon mennessä piti kuoriutua märkäpuvusta ja pukea ylle paita, sukat (kyllä, noviisina en vielä sukatta osaa mennä), kypärä ja lasit. Hörppy juomaa ja fillaria juoksuttamaan vaihtoalueelta. Hetikohta asfaltille päästyä kiinnitin kengät lukkoihin ja siinä ne myös pysyi koko fillariosuuden ajan, ai että olen ylpeä itestäni!
Pyöräily näyttäisi olevan vahvin lajini, koska siellä tuli jopa pari tyyppiä ohitettua. Tosin toisen kierroksen alussa pudotin juomapullon ja sitä noutaessa tulin taas itse ohitetuksi. Peeskiellon takia oli muutamassa kohdassa vähän hankalaa kun kanssapolkija lähestyi hitaasti selkä edellä eikä oikein tiennyt että riittääkö voimat ohitukseen. Pienoisen perässäroikkumisen jälkeen päätin hurauttaa ohi ja ihan hyvin voimat riitti. Vaihteitten käyttö ei vielä kovin sujuvaa ole ylämäissä mutta suht tasaisena sain pyöritysnopeuden pidettyä. Tai yritin ainakin. 20 kilometrin pätkään meni jotain 40-45 minuutin välillä, virallisia väliaikoja ei vielä ole tullut. Löytynevät kohta täältä.
Juoksuvaihtoon tullessa selviydyin tyylikkäästi irti pokimista ja fillari pöpelikköön, kypärä pois, lenkkarit fillarikenkien tilalle ja viimeiselle osuudelle ajanottopisteen kautta. Vasen pohje ja reisi hiukan vihoitteli alussa (syynä lienee lukkopolkimiin tottumattomuus) ja kerkesi jo kramppi tulla mieleen mutta parin sadan metrin jälkeen tilanne tasoittui ja juoksu alkoi kulkea ihan mallikkaasti. Juokseminen fillaroinnin jälkeen kulkee jostain syystä yleensä paremmin kuin pelkkä juoksu. Lieneekö syynä se että diesel käynnistyy hitaasti.
Juoksu (5,3 km) oli jokseenkin rankka mutta niin sen tässä kohtaa matkaa kait kuuluukin jo olla. Voimia sai iloisista kanssapuurtajista ja molemminpuolisesta kannustuksesta matkalla. Viimeinen Kuusijärven kiertävä pätkä ylämäkineen oli jo aikamoista rääkkiä ja viimeisellä pätkällä hiekkarannan läpi tuli kyllä puristettua viimeiset mehut jaloista. Loppuaika oli 1:31:32, mikä on muutaman minuutin parempi aika kuin viime kesänä Kuopiossa missä oli 250 m lyhyempi uinti eli jotain kehitystä on tapahtunut. Keskisyke lenkillä oli 164, maksimi 180 kun oma mitattu maksimi on 181. Ja energiaa paloi 1049 kcal.
Urakan jälkeen oli hommana enää haalia roskaiset ja märät romut kasaan ja painua kotiin suihkuun ja syömään tyytyväisin mielin.
Silkkaa myötätuulta
Viikko 24 meni köykäisesti. Maanantaina tunnin perusjuoksu, tiistaina lepo ja keskiviikkona juoksukoulun viimeinen tapaaminen yhdistelmätreenin merkeissä. Treffit oli sovittu Bembölen kahvituvalle Espooseen ja polkaisin lämmittelyksi sinne kotoa, 21 km. Matkalla varovasti sovittelin lukkoja polkimiin ja treenailin irrottelua risteysten lähestyessä ja toivoin hiki otsalla ettei tapahtuisi mitään äkkinäistä, esim. mopoa eteen jostain sivutieltä. Mopot pyöräteillä on muuten perkeleestä, sama kuin maantielle 80 nopeusrajoitusalueelle laittaisi ralli- ja formula-autoja suhauttelemaan sekaan huippunopeuksilla. Grrrr!!!
Tuvalta lähdettiin polkemaan ensin yhdessä ja sitten pariin eri porukkaan jakautuneina kauniissa järvi- ja maaseutumaisemissa. Kyllä, Espoon perukoilla on silkkaa maaseutua. 35 kilometrin lenkki siinä tuli hurautettua aika vauhtia. Erityinen rispekt niille parille sankarille jotka veti lenkin maasturilla, tasan samaa vauhtia kuin muutkin. Juoksukoulun vetäjät olivat hankkineet halukkaille kokeiltavaksi Jamis-merkkisiä maantiepyöriä ja osa ekaa kertaa maantiefillaria kokeiltuaan taisi innostua aika lailla.
Tuvalle palattua tehtiin parin kilometrin juoksupyrähdys, triathlontreenin hengessä. Ja sen päälle nautittiin ansaitut pullakaffet ja saatiin hienot juoksukoulupaidat muistoksi. Kuviakin räpsittiin ja täytettiin palautelomakkeita juoksukoulusta. Vähän tuli haikeakin olo koska teaoriaosuudet ja treenit on olleet erittäin hyviä ja porukka mukava. Alustavia suunnitelmia ensi vuodelle tehtiin myös ja mahdollisesti syksyllä jatketaan triathlonkoululla, varsinkin kun maantieajelu sujui porukalta niin mallikkaasti. Ainakin jos uskomme valmentaja Ilkkaa, ja miksi emme uskoisi.
Kahvitupa näkyy olevan kaksipyöräisten suosiossa koska meidän lihaskäyttöisten pyöräilijoitten lisäksi siellä oli vissiin useampi kymmenen motoristia nauttimassa kauniista kesäillasta ajelun lomassa. Mikäs siinä, mukavaa katseltavaa… Ja kotio polkasu sitten vielä illan päätteeksi, noin 21 kilsaa. päivän kokonaissaldo 74 km, keskivauhti 18 km/, sisältäen kaikki kaupunkialueella seisoskelut meno- ja paluumatkalla.
Loppuviikko menikin sitten ”levätessä” ja kulttuurin merkeissä eli pe-su tuli rokattua ankarasti Myötätuulirokissa Vantaalla. Kaakate, Mokoma ja Stam1na oli tietty ihan parhaat!
Tuvalta lähdettiin polkemaan ensin yhdessä ja sitten pariin eri porukkaan jakautuneina kauniissa järvi- ja maaseutumaisemissa. Kyllä, Espoon perukoilla on silkkaa maaseutua. 35 kilometrin lenkki siinä tuli hurautettua aika vauhtia. Erityinen rispekt niille parille sankarille jotka veti lenkin maasturilla, tasan samaa vauhtia kuin muutkin. Juoksukoulun vetäjät olivat hankkineet halukkaille kokeiltavaksi Jamis-merkkisiä maantiepyöriä ja osa ekaa kertaa maantiefillaria kokeiltuaan taisi innostua aika lailla.
Tuvalle palattua tehtiin parin kilometrin juoksupyrähdys, triathlontreenin hengessä. Ja sen päälle nautittiin ansaitut pullakaffet ja saatiin hienot juoksukoulupaidat muistoksi. Kuviakin räpsittiin ja täytettiin palautelomakkeita juoksukoulusta. Vähän tuli haikeakin olo koska teaoriaosuudet ja treenit on olleet erittäin hyviä ja porukka mukava. Alustavia suunnitelmia ensi vuodelle tehtiin myös ja mahdollisesti syksyllä jatketaan triathlonkoululla, varsinkin kun maantieajelu sujui porukalta niin mallikkaasti. Ainakin jos uskomme valmentaja Ilkkaa, ja miksi emme uskoisi.
Loppuviikko menikin sitten ”levätessä” ja kulttuurin merkeissä eli pe-su tuli rokattua ankarasti Myötätuulirokissa Vantaalla. Kaakate, Mokoma ja Stam1na oli tietty ihan parhaat!
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Paras liikuntaviikko evö! (toistaiseksi)
No onpas ollut urheilullinen viikko, huh huh! Liikunnan opiskelua konkreettisesti, omia treenejä, muitten liikuttamista ja siinä ohessa muutama uusi laji.
Maanantaina taas intoa täynnä kouluun neljäksi päiväksi. Nyt päästiin asiaan eli terveyttä edistävään liikuntaan ja se alkoi heti ottamalla luulot pois submaksimaalisella polkupyöräergometritestillä ja InBody-mittauksella. Tarkoitus viikon harjoituksilla oli paitsi toimia itse koekaniinina, myös opetella testien teoriaa ja miten näitä taitoja käytetään jatkossa omille asiakkaille.
Fillaritestin tulos itsellä oli parin vuoden takaisesta parantunut mukavasti. PK-alue oli mukavasti kasvanut suhteessa VK-alueeseen. Tuli siis todistetuksi maltillisten treenien tarve, jos peruskuntoa haluaa kasvattaa. InBodyn tulokset olivat myöskin viime kerrasta hiukan kohentuneet, vielä olisi kuitenkin rasvaprosentissa ja painindeksissä pienentämisen varaa, normaalin puitteissa molemmat kuitenkin. Testistähän saa myös mahdottoman määrän muuta detaljitietoa, mutta en nyt niitä tässä luettele, kaikki ok.
Iltapäivällä tehtiin muutama liikkuvuustesti, omat tulokset oli muuten ok, mutta kylkiä pitää venyttää enemmän.
Illaksi olin järjestänyt kurssillemme tutustumisen seikkailu-urheiluun ja se aloitettiin noin tunnin melonnalla Lohjanjärvellä. Yksiköillä painettiin menemään ja turvaveneestä Harrin & Peten lisäksi ohjeita antoi Ada 4 v.(osa porukasta meinasi näppärän neidin neuvoihin hiukan hikeentyäkin...) Ada lienee innosta päätellen jo kohta osallistumassa ekoihin kisoihinsa, geenit lajia ja etenkin suunnistusta ajatellen kun on neidillä varsin kohdillaan.
Kajakit kun oli saatu takaisin vajaan otettiin pikakurssi kompassin käytöstä ja suunnistettiin Karnaisten korpeen, missä Pete opasti ja avitti meidät laskeutumaan köydellä alas kalliolta. Kokemus oli koko porukalle eka lajiaan ja kaikki (yhtä lukuunottamatta) ketkä kokeilivat tykkäsivät kovasti, itseni mukaan lukien. Reunan yli meneminen jännitti aika lailla ja ei meinannut millään ymmärtää että voimaa ei tarvita ja rentona käsiä myöten pitää olla. Siinä vaiheessa kun jalat tömähti maahan oli ihan että hö, tässäkö tämä oli ja olisi tehnyt mieli tulla alas uudestaan ainakin viisi kertaa. Luonnon huvipuisto taitaa olla se paras. Loput rastit jäi tällä kertaa hakematta koska ilta oli jo pitkällä, päivä oli ollut rankka ja lisäksi korvessa oli noin satatuhattamiljardia erityisen verenhimoista hyttystä. Vieläkin jalat ihan paukamilla.
"Kotona" Kisakalliossa meitä odotti sauna, ruoka ja järvi, jonne tuli viskattua talviturkki. Jo oli aikakin. Kyllä oli hieno päivä.
Mutta ei se mitään, hieno ohjelma vaan jatkui. Keskiviikkoaamu aloitettiin UKK-kävelytestillä ja 30 sekunnin lihaskuntotesteillä ynnä erinäisillä laskentaharjoituksilla. Tuloksissa ei ihmeellistä, mitä nyt porukka kävelytestin tuloksia vähän protestoi kun se ei paljon treenaavalle hääppöistä tulosta anna. Mutta oppi olikin että se on suurille, vähän liikkuville tarkoitettu terveyskuntotesti, innokkaat harrastajat testataan ihan muilla keinoin.
Illalla oli omassa ohjelmassa vuoden ensimmäinen avovesiuinti. Parikymmentä minuuttia räpiköin menemään laiturien välistä pätkää ranann tuntumassa ja ihan kamalaahan se taas oli. Vesi ei ihme kyllä tuntunut kovin kylmälle, edes märkäpuvun ulkopuolelle jäävissä jalkaterissä/kämmenissä/päässä, lienee ollut jotain +16. Mutta näkyvyyden puuttuminen, puvun kuristusote kaulasta ja vissiin veden lämpö sai taas hengityksen haukkomiseksi ja etenemisen tuskalliseksi. Kun olin jo uimiseni uinut sattuivat olympiasoutajat olemaan juuri lähdössä omaa treeniään tekemään ja ystävällisesti mittasivat laiturien välisen matkan. Treenin jälkeen sain siis tietää että 5 x 100 metriä tuli polskittua ja vauhti oli ekaksi treeniksi suht siedettävä, tyyli ei.
Keskiviikkona olikin opinto-ohjelmassa pääasiassa teoriaa ja itsellä myös jännä paikka eli ensimmäinen näyttö, aiheesta Toimintaympäristön hallinta. Se tapahtui raportointitilaisuutena, itse tapahtumahan oli jo ollut pari viikkoa sitten. Läpi meni ja ai että tuntui mukavalle saavuttaa jotain konkreettista!
Illalla oli palauttavan treenin vuoro: puolen tunnin kävely, kolmen vartin venyttely, kurssikaveri Miran (joka on ehkä Suomen paras hieroja!) tekemä tunnin hieronta ja sen päälle löylyt puusaunassa. Aah ja ooh miten ihanaa!
Torstaina oli vuorossa voimaharjoitteluohjelmien tekoa ja niitten testaamista käytännössä, asiakkaan rooliin asettuen. Tehtiin ihan mielenkiintoisella metodilla ja sen seurauksena esim. neiti J., 56 kg, innostui Vesalle, 100 kg tehdystä ohjelmasta niin että tässä joutuu oikeasti hommiin eli tekemään kaverille treeniohjelmaa. Sitä saa mitä tilaa eli ensiaskeleita uudella uralla... Iltapaivällä kokeiltiin niinikään asiakkaan treenihousuihin asettuen juoksua eri sykealueilla ja samalla reissulla mm. taputettiin ohi juoksevalle reksille (lenkillä keskellä päivää, loistava roolimalli!) ja meinattiin pudota kaivantoon ynnä muita mielenkiintoisia havaintoja.
Illalla kun hilautui kotiin olikin aika poikki. Seuraava vuorokausi meni aika hätäseen kamoja purkaessa, pakatessa, pyykätessä, hiukan nukkuessa ja töitä tehdessä ja uudestaan pakatessa. Perjantaina iltapäivällä kun oli lähtö kisatalkoisiin Multisport Cupin No Limit Adventureen. Siellä taas vuorokausi meni totuttuun tapaan, toimisto- ja rastihommissa.
Talkoolaisen nukkumaperspektiivi Tenala IF:n majan lattialta:
Tällä kertaa myös entistä tarkemmin kilpailijoitten toimia ja varustusta tutkaillessa, koska talkootoveri Neiti V:n kanssa päätimme että seuraavassa osakilpailussa, Archipelago Adventuressa ollaankin sitten viivalla talkoohommien sijaan. Ekat harjoituksetkin jo pidettiin lauantaina kun kisan oltua ohi kipitimme hakemaan maastosta pois viimeisen osuuden rastit. Tämä meni sovitun roolijaon mukaisesti eli Neiti V suunnistaa, hän kun sen osaa, ja minä kartanlukutaidottomana seuraan kiltisti perässä. Eli nyt kun se taas on julkisesti sanottu niin ei kehtaa enää perua: 21.8. ekaan seikkailu-urheilukisaan. Tri- ja multisport-lajit on treenitarpeen puolesta aika lähellä toisiaan, molemmissa kun juostaan, pyöräillään ja edetään vedessä. Multisportissa toki tarvitaan paljon enemmän erilaisia taitoja, siellä kun voi tulla eteen ihan mitä vaan, tosin ei ehkä ensimmäisenä kuntosarjassa.
Tunnelmia melonta-pyöräily -vaihdosta:
Sunnuntain sateinen ja tuulinen sää ei houkutellut maantiepyöräilemään, joten otin maastotraktorin alle ja lähdin keskuspuistoon, kunnianhimoisena tavoitteena harjoitella poluilla ajamista. Eipä kannattanut näillä taidoilla mennä läpimärille kivisille ja juurakkoisille poluille, turvallaanhan siellä olin alta aikayksikön, pariinkin otteeseen. MÄ_EN_VAAN_OSAA. Naama ja kaikki muukin ravassa päätin unohtaa polut, ainakin märät ja liukkaat ja otin ja kaahasin puiston highwayta pitkin Paloheinään ja takaisin ja siitä Stadikalle Lissun kanssa sovittuun uimatreeniin. Se sentään meni hyvin: ensin 500 m vaparitekniikkaa ja sitten toinen mokoma osiin pilkottuna eli käsivedot ja potkut omina treeneinään. Jotain onnistumisen iloa päivälle.
Maastofillarointiin tarvitsen apuja (HELP, auttakaa kaatuvaa!): vinkit helpoista poluista Stadissa kiitollisuudella vastaan otetaan. Saa olla kapeita ja suht jyrkkiäkin, kunhan ei ole kamalan kivikkoisia ja juurakkoisia. Niitten aika on sitten myöhemmin jahka ensin oppii olemaan kaatumatta sileämmällä alustalla. Vähän toivottomallehan tuo kyllä tuntuu.
Maastoilu unohdetaan nyt kuitenkin toviksi, koska kesän eka ajanotollinen tri-tapahtuma on 22.6. ja nyt sihdataan vielä siihen. Sen jälkeen tulee ohjelmaan sitten myös maastofillarointi (jos siitä nyt mitään tulee), suunnistuksen opettelu ja toivottavasti myös melonta silloin tällöin. Eli kesälomasuunnitelma on sitten siinä.
Tulipas pitkät jorinat mutta tämä onkin ollut vissiin elämäni liikunnallisin ja ainakin monipuolisin viikko, mikä on maailman parasta!
Maanantaina taas intoa täynnä kouluun neljäksi päiväksi. Nyt päästiin asiaan eli terveyttä edistävään liikuntaan ja se alkoi heti ottamalla luulot pois submaksimaalisella polkupyöräergometritestillä ja InBody-mittauksella. Tarkoitus viikon harjoituksilla oli paitsi toimia itse koekaniinina, myös opetella testien teoriaa ja miten näitä taitoja käytetään jatkossa omille asiakkaille.
Fillaritestin tulos itsellä oli parin vuoden takaisesta parantunut mukavasti. PK-alue oli mukavasti kasvanut suhteessa VK-alueeseen. Tuli siis todistetuksi maltillisten treenien tarve, jos peruskuntoa haluaa kasvattaa. InBodyn tulokset olivat myöskin viime kerrasta hiukan kohentuneet, vielä olisi kuitenkin rasvaprosentissa ja painindeksissä pienentämisen varaa, normaalin puitteissa molemmat kuitenkin. Testistähän saa myös mahdottoman määrän muuta detaljitietoa, mutta en nyt niitä tässä luettele, kaikki ok.
Iltapäivällä tehtiin muutama liikkuvuustesti, omat tulokset oli muuten ok, mutta kylkiä pitää venyttää enemmän.
Illaksi olin järjestänyt kurssillemme tutustumisen seikkailu-urheiluun ja se aloitettiin noin tunnin melonnalla Lohjanjärvellä. Yksiköillä painettiin menemään ja turvaveneestä Harrin & Peten lisäksi ohjeita antoi Ada 4 v.(osa porukasta meinasi näppärän neidin neuvoihin hiukan hikeentyäkin...) Ada lienee innosta päätellen jo kohta osallistumassa ekoihin kisoihinsa, geenit lajia ja etenkin suunnistusta ajatellen kun on neidillä varsin kohdillaan.
Kajakit kun oli saatu takaisin vajaan otettiin pikakurssi kompassin käytöstä ja suunnistettiin Karnaisten korpeen, missä Pete opasti ja avitti meidät laskeutumaan köydellä alas kalliolta. Kokemus oli koko porukalle eka lajiaan ja kaikki (yhtä lukuunottamatta) ketkä kokeilivat tykkäsivät kovasti, itseni mukaan lukien. Reunan yli meneminen jännitti aika lailla ja ei meinannut millään ymmärtää että voimaa ei tarvita ja rentona käsiä myöten pitää olla. Siinä vaiheessa kun jalat tömähti maahan oli ihan että hö, tässäkö tämä oli ja olisi tehnyt mieli tulla alas uudestaan ainakin viisi kertaa. Luonnon huvipuisto taitaa olla se paras. Loput rastit jäi tällä kertaa hakematta koska ilta oli jo pitkällä, päivä oli ollut rankka ja lisäksi korvessa oli noin satatuhattamiljardia erityisen verenhimoista hyttystä. Vieläkin jalat ihan paukamilla.
"Kotona" Kisakalliossa meitä odotti sauna, ruoka ja järvi, jonne tuli viskattua talviturkki. Jo oli aikakin. Kyllä oli hieno päivä.
Mutta ei se mitään, hieno ohjelma vaan jatkui. Keskiviikkoaamu aloitettiin UKK-kävelytestillä ja 30 sekunnin lihaskuntotesteillä ynnä erinäisillä laskentaharjoituksilla. Tuloksissa ei ihmeellistä, mitä nyt porukka kävelytestin tuloksia vähän protestoi kun se ei paljon treenaavalle hääppöistä tulosta anna. Mutta oppi olikin että se on suurille, vähän liikkuville tarkoitettu terveyskuntotesti, innokkaat harrastajat testataan ihan muilla keinoin.
Illalla oli omassa ohjelmassa vuoden ensimmäinen avovesiuinti. Parikymmentä minuuttia räpiköin menemään laiturien välistä pätkää ranann tuntumassa ja ihan kamalaahan se taas oli. Vesi ei ihme kyllä tuntunut kovin kylmälle, edes märkäpuvun ulkopuolelle jäävissä jalkaterissä/kämmenissä/päässä, lienee ollut jotain +16. Mutta näkyvyyden puuttuminen, puvun kuristusote kaulasta ja vissiin veden lämpö sai taas hengityksen haukkomiseksi ja etenemisen tuskalliseksi. Kun olin jo uimiseni uinut sattuivat olympiasoutajat olemaan juuri lähdössä omaa treeniään tekemään ja ystävällisesti mittasivat laiturien välisen matkan. Treenin jälkeen sain siis tietää että 5 x 100 metriä tuli polskittua ja vauhti oli ekaksi treeniksi suht siedettävä, tyyli ei.
Keskiviikkona olikin opinto-ohjelmassa pääasiassa teoriaa ja itsellä myös jännä paikka eli ensimmäinen näyttö, aiheesta Toimintaympäristön hallinta. Se tapahtui raportointitilaisuutena, itse tapahtumahan oli jo ollut pari viikkoa sitten. Läpi meni ja ai että tuntui mukavalle saavuttaa jotain konkreettista!
Illalla oli palauttavan treenin vuoro: puolen tunnin kävely, kolmen vartin venyttely, kurssikaveri Miran (joka on ehkä Suomen paras hieroja!) tekemä tunnin hieronta ja sen päälle löylyt puusaunassa. Aah ja ooh miten ihanaa!
Torstaina oli vuorossa voimaharjoitteluohjelmien tekoa ja niitten testaamista käytännössä, asiakkaan rooliin asettuen. Tehtiin ihan mielenkiintoisella metodilla ja sen seurauksena esim. neiti J., 56 kg, innostui Vesalle, 100 kg tehdystä ohjelmasta niin että tässä joutuu oikeasti hommiin eli tekemään kaverille treeniohjelmaa. Sitä saa mitä tilaa eli ensiaskeleita uudella uralla... Iltapaivällä kokeiltiin niinikään asiakkaan treenihousuihin asettuen juoksua eri sykealueilla ja samalla reissulla mm. taputettiin ohi juoksevalle reksille (lenkillä keskellä päivää, loistava roolimalli!) ja meinattiin pudota kaivantoon ynnä muita mielenkiintoisia havaintoja.
Illalla kun hilautui kotiin olikin aika poikki. Seuraava vuorokausi meni aika hätäseen kamoja purkaessa, pakatessa, pyykätessä, hiukan nukkuessa ja töitä tehdessä ja uudestaan pakatessa. Perjantaina iltapäivällä kun oli lähtö kisatalkoisiin Multisport Cupin No Limit Adventureen. Siellä taas vuorokausi meni totuttuun tapaan, toimisto- ja rastihommissa.
Talkoolaisen nukkumaperspektiivi Tenala IF:n majan lattialta:
Tällä kertaa myös entistä tarkemmin kilpailijoitten toimia ja varustusta tutkaillessa, koska talkootoveri Neiti V:n kanssa päätimme että seuraavassa osakilpailussa, Archipelago Adventuressa ollaankin sitten viivalla talkoohommien sijaan. Ekat harjoituksetkin jo pidettiin lauantaina kun kisan oltua ohi kipitimme hakemaan maastosta pois viimeisen osuuden rastit. Tämä meni sovitun roolijaon mukaisesti eli Neiti V suunnistaa, hän kun sen osaa, ja minä kartanlukutaidottomana seuraan kiltisti perässä. Eli nyt kun se taas on julkisesti sanottu niin ei kehtaa enää perua: 21.8. ekaan seikkailu-urheilukisaan. Tri- ja multisport-lajit on treenitarpeen puolesta aika lähellä toisiaan, molemmissa kun juostaan, pyöräillään ja edetään vedessä. Multisportissa toki tarvitaan paljon enemmän erilaisia taitoja, siellä kun voi tulla eteen ihan mitä vaan, tosin ei ehkä ensimmäisenä kuntosarjassa.
Tunnelmia melonta-pyöräily -vaihdosta:
Sunnuntain sateinen ja tuulinen sää ei houkutellut maantiepyöräilemään, joten otin maastotraktorin alle ja lähdin keskuspuistoon, kunnianhimoisena tavoitteena harjoitella poluilla ajamista. Eipä kannattanut näillä taidoilla mennä läpimärille kivisille ja juurakkoisille poluille, turvallaanhan siellä olin alta aikayksikön, pariinkin otteeseen. MÄ_EN_VAAN_OSAA. Naama ja kaikki muukin ravassa päätin unohtaa polut, ainakin märät ja liukkaat ja otin ja kaahasin puiston highwayta pitkin Paloheinään ja takaisin ja siitä Stadikalle Lissun kanssa sovittuun uimatreeniin. Se sentään meni hyvin: ensin 500 m vaparitekniikkaa ja sitten toinen mokoma osiin pilkottuna eli käsivedot ja potkut omina treeneinään. Jotain onnistumisen iloa päivälle.
Maastofillarointiin tarvitsen apuja (HELP, auttakaa kaatuvaa!): vinkit helpoista poluista Stadissa kiitollisuudella vastaan otetaan. Saa olla kapeita ja suht jyrkkiäkin, kunhan ei ole kamalan kivikkoisia ja juurakkoisia. Niitten aika on sitten myöhemmin jahka ensin oppii olemaan kaatumatta sileämmällä alustalla. Vähän toivottomallehan tuo kyllä tuntuu.
Maastoilu unohdetaan nyt kuitenkin toviksi, koska kesän eka ajanotollinen tri-tapahtuma on 22.6. ja nyt sihdataan vielä siihen. Sen jälkeen tulee ohjelmaan sitten myös maastofillarointi (jos siitä nyt mitään tulee), suunnistuksen opettelu ja toivottavasti myös melonta silloin tällöin. Eli kesälomasuunnitelma on sitten siinä.
Tulipas pitkät jorinat mutta tämä onkin ollut vissiin elämäni liikunnallisin ja ainakin monipuolisin viikko, mikä on maailman parasta!
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Kevyesti keskellä kesää
Viikko 22 meni suht kevyissä merkeissä:
ma: uintitreeni, 500 metriä vaparipotkuharjoituksia. Tämä suunnittelematta siitä syystä että uimlasit oli ottaneet ja hajonneet kassissa. Menihän se näinkin, itseasiassa oli hyvä että tuli potkuharjoitukset vähän pakosta, sitä kun ei ole liiemmälti tullut tehtyä
ti: juoksu 53:28/6,58 km + 2 kierrosta voimaa
ke: Lepo
to: uinti 1000 m. Maanantaina hajonneet uimalasit tuli korjattua kun kaapin perältä löytyi varaosa (se nenäkappale mikä hajosi) ja olin jo ihan reimuissani säästöstä mutta tämä treeni menikin vähän persiilleen koska se kappale olikin liian pieni ja lasit vuoti ja puristi nenää mutkalle. Opetus: AINA varalasit mukaan. Etenkin kisoihin ja sen tapaisiin. Mutta kaapin perältä löytyi myös oikeankokoinen varaosa eli lasit sai vielä kerran jatkoaikaa. Testaus seuraavalla stadikakerralla
pe: väsytti ihan kamalasti ja töissä meni vähän myöhempään joten skippasin päivälle suunnitellun juoksu + voimatreenin.
la: lepo ja ylioppilaan juhlintaa & ihanaa Skunk Anansieta, vähän myös Dankoa ja Gunnareita
su: 60 km maantietä fillarilla + 5 km juoksu päälle. Olipas mukava treeni!
Muutoin viikossa ei ihmeellistä. Vähän olen tuumannut että opettelen treeniohjelmien suunnittelua tästä eteenpäin itse - käytän itseäni mm. opintojen koekaniinina - ja nyt alkaa olla sen aika. Voimatreeniä ainakin pitää muuttaa ja muutenkin voisi suunnitella kalenterin tuonne heinäkuun lopulle asti.
ma: uintitreeni, 500 metriä vaparipotkuharjoituksia. Tämä suunnittelematta siitä syystä että uimlasit oli ottaneet ja hajonneet kassissa. Menihän se näinkin, itseasiassa oli hyvä että tuli potkuharjoitukset vähän pakosta, sitä kun ei ole liiemmälti tullut tehtyä
ti: juoksu 53:28/6,58 km + 2 kierrosta voimaa
ke: Lepo
to: uinti 1000 m. Maanantaina hajonneet uimalasit tuli korjattua kun kaapin perältä löytyi varaosa (se nenäkappale mikä hajosi) ja olin jo ihan reimuissani säästöstä mutta tämä treeni menikin vähän persiilleen koska se kappale olikin liian pieni ja lasit vuoti ja puristi nenää mutkalle. Opetus: AINA varalasit mukaan. Etenkin kisoihin ja sen tapaisiin. Mutta kaapin perältä löytyi myös oikeankokoinen varaosa eli lasit sai vielä kerran jatkoaikaa. Testaus seuraavalla stadikakerralla
pe: väsytti ihan kamalasti ja töissä meni vähän myöhempään joten skippasin päivälle suunnitellun juoksu + voimatreenin.
la: lepo ja ylioppilaan juhlintaa & ihanaa Skunk Anansieta, vähän myös Dankoa ja Gunnareita
su: 60 km maantietä fillarilla + 5 km juoksu päälle. Olipas mukava treeni!
Muutoin viikossa ei ihmeellistä. Vähän olen tuumannut että opettelen treeniohjelmien suunnittelua tästä eteenpäin itse - käytän itseäni mm. opintojen koekaniinina - ja nyt alkaa olla sen aika. Voimatreeniä ainakin pitää muuttaa ja muutenkin voisi suunnitella kalenterin tuonne heinäkuun lopulle asti.
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Maantiekiitäjä
Jännä viikko ja valtavasti taas uutta potkua treenaamiseen! Tällä reseptillä:
Ma: tunnin juoksu pirun kylmässä kaatosateessa & tuulessa, kolme n. sadan metrin vetoa oli mukana loppupuolella, lämmittelyä keskiviikkoa varten
Ti: lepoa
Ke: Juoksukoulu (teoria: koknaisvaltainen valmentautuminen juoksutapahtumaan, edellisellä kerralla kun oltiin keskitytty ravintopuoleen) + cooperin testi. Kaksi ja puoli tonnia meni, syksystä parannusta hiukan reilu sata metriä. Ai että tuntu hyvälle! Leppävaaran kenttä olikin varattuna eli piti mennä plan B:n mukaan ja juostiin testi rullaluisteluradan pientareella. Siinä mielessä jännä että alusta oli hiekkaa ja reitillä oli sekä ylä- että alamäkeä. Valmentajan mukaan olosuhteitten takia tulokset ovat ehkä vähän alakanttiin verrattuna jos sama oltaisiin juostu radalla. Ja kaikki saivat tasapuolisesti kehuja myös juoksutekniikan kehittymisestä. Jee!
To: lepo
Pe: lepo
La: juoksua 1:20 + pari voimakierrosta
Su: ensimmäinen kunnon maantielenkki 50 km, johon sain tuhrattua huoltotaukoineen vähän reilu kolme tuntia. Mielenkiintoista seikkailua espoolaisten pyörätieratkaisujen viidakossa. Mutta ai että on mukava ajella kun asento on nyt hyvä, renkaissa pysyy ilma ja saa morjenstella muille vastaantuleville maantiekiitäjille. Jai!
Nyt olen päässyt hiukan jyvälle maantiepyöräilyn viehätyksestä ja mielessä kummittelee lähinnä ajanpuute: miten ehdin ajaa niin paljon kun tekisi mieli... Nimittäin tuo 50 km lenkki ei ollut ollenkaan raskas, vähän paremmalla tankkauksella olisi hyvin voinut mennä vielä ainakin 20-30 kilometriä. Vetäsiin polkasun päälle 3,4 km juosten, siihenkin kun taas pitää alkaa totutella. Alku oli vähän nihekää mutta viimeiset sadat metrit oli jo ihan kunnon juoksua ja tulikin ihan kisafiilis. Pari viikkoa ja on tilaisuus koittaa kesän ensimmäinen pikamatka Kuusijärvellä. Ja ensi kesänä on sitten edessä se olympiamatka eli 1/4. Muistuttakaa lupauksesta jos näyttää siltä että alan livetä päätöksessä...
Ma: tunnin juoksu pirun kylmässä kaatosateessa & tuulessa, kolme n. sadan metrin vetoa oli mukana loppupuolella, lämmittelyä keskiviikkoa varten
Ti: lepoa
Ke: Juoksukoulu (teoria: koknaisvaltainen valmentautuminen juoksutapahtumaan, edellisellä kerralla kun oltiin keskitytty ravintopuoleen) + cooperin testi. Kaksi ja puoli tonnia meni, syksystä parannusta hiukan reilu sata metriä. Ai että tuntu hyvälle! Leppävaaran kenttä olikin varattuna eli piti mennä plan B:n mukaan ja juostiin testi rullaluisteluradan pientareella. Siinä mielessä jännä että alusta oli hiekkaa ja reitillä oli sekä ylä- että alamäkeä. Valmentajan mukaan olosuhteitten takia tulokset ovat ehkä vähän alakanttiin verrattuna jos sama oltaisiin juostu radalla. Ja kaikki saivat tasapuolisesti kehuja myös juoksutekniikan kehittymisestä. Jee!
To: lepo
Pe: lepo
La: juoksua 1:20 + pari voimakierrosta
Su: ensimmäinen kunnon maantielenkki 50 km, johon sain tuhrattua huoltotaukoineen vähän reilu kolme tuntia. Mielenkiintoista seikkailua espoolaisten pyörätieratkaisujen viidakossa. Mutta ai että on mukava ajella kun asento on nyt hyvä, renkaissa pysyy ilma ja saa morjenstella muille vastaantuleville maantiekiitäjille. Jai!
Nyt olen päässyt hiukan jyvälle maantiepyöräilyn viehätyksestä ja mielessä kummittelee lähinnä ajanpuute: miten ehdin ajaa niin paljon kun tekisi mieli... Nimittäin tuo 50 km lenkki ei ollut ollenkaan raskas, vähän paremmalla tankkauksella olisi hyvin voinut mennä vielä ainakin 20-30 kilometriä. Vetäsiin polkasun päälle 3,4 km juosten, siihenkin kun taas pitää alkaa totutella. Alku oli vähän nihekää mutta viimeiset sadat metrit oli jo ihan kunnon juoksua ja tulikin ihan kisafiilis. Pari viikkoa ja on tilaisuus koittaa kesän ensimmäinen pikamatka Kuusijärvellä. Ja ensi kesänä on sitten edessä se olympiamatka eli 1/4. Muistuttakaa lupauksesta jos näyttää siltä että alan livetä päätöksessä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
