Jipii, selkä about normaali jälleen ja treeniviikko sen mukainen, keskiraskasta luokkaa:
Ma: CorePulse
Ti: Lepo
Ke: Cycling 45 min + voimaa 2 kierrosta
To: Uintia 1000m perusvaparia + 500m käsivetoja pullarin kanssa
Pe: Lepo
La: Kävely tunnin verran
Su: Juoksu 9 km/1 tunti + 3 kierrosta voimaa
Ovat mokomat SATSissa vaihtaneet keskiviikon 0:75 spinningin 0:55 intrevalliin ja vetäjän myös eli ei innosta enää yhtään se yhdistelmäsetti. Päätin siis vaihteeksi kokeilla tuommoista cycling + voima -yhdistelmää ja sehän toimii ihan oivallisesti. Ei se nyt varmaan niin vaarallista ole jos pyöräilyt jää vähän vähemmälle tässä kohtaa vuotta, kevään tullen voi sitten lisätä sitä lajia urakalla. Tunti viikossa pitää kuitenkin hyvin tekniikan ja tuntuman yllä.
Lauantain kävely tuli ohelmaan vähän pitemmäksi venyneen perjantain takia koska jotain oli pakko päästä tekemään ja raitisilmariippuvuus pakotti ulos. Taas vaan joutui toteamaan että kävely ei tälle vartalolle sovi: lonkkaa juimi niin vietävästi jo kolmen vartin jälkeen. Ihme homma, koska esim. jalkineet on hyvät. Ja toisaalta: sunnuntain tunnin juoksu ei aiheuttanut mitään kipuja. Johtopäätös: miksi siis kävellä kun juostakin voi.
Hiihtokin oli mielessä mutta jotenkin sunnuntain reippaaseen 17 asteen pakkaseen kuitenkin teki mieli ennemmin lähteä juosten kuin hiihtäen. Ehkä ensi viikolla sitten taas, varsinkin jos on hiukan leppoisampi lämpötila. Hiihtäessähän kyllä tulee varsin tehokkaasti hiki mutta tuo julkisilla välineillä ladun varteen könyäminen on galsaa hommaa. Jos siis varustus on lenkkiin sopiva niin pysäkillä palelee ja toisinpäin. Eikä lenkille tee mieli ottaa mukaan mitään reppua tms, kantamusta, johon tunkea liiat kamppeet varsinaisen lenkin ajaksi. Kyllä on vaikeaa tämä wannabe-/väline-urheilijan elämä välillä.
tiistai 26. tammikuuta 2010
maanantai 18. tammikuuta 2010
Pertsa is back
Viikko 2 meni kuntoutuksen merkeissä ja nykyolotilan mukaan varsin onnistuneesti. Agenda oli tämä:
Ma: naprapaatti ja omatoimista jumppailua
Ti: taukojumppailun lisäksi pullarin kanssa polskuttelua 6 x 100m (rivakkaa menoa) + 15 min vesijuoksua
Ke: salilla jumppailua eli puoli tuntia crosstrainerilla ja "rullaluistelusimulaattorilla" ja pari varovaista voimakierrosta
To: uima-allasterapiaa eli 300m vaparia + 600m pullarilla + 300m vaparia
Pe: Huilia ja taukojumppailua, sitä siis muutenkin ollut joka päivä eli taaksetaivuttelua ja jalkojen pumppailua
La: juoksua (kun se kävely mitä ilmeisemmin mulle ei kertakaikkiaan käy) about 40 min, samalla tekniikan viilausta ja frekvenssiharjoittelua + salilla 2 kierrosta voimaa
Su: Viikon, vuoden ja lähes vuosikymmenen yllättäjä: Pertsaa 8,3 kilsaa!
Viikon lopussa tuon setin jälkeen selän kunto on hyvä, vaikka kivut ei toki kokonaan ole häipyneet, mutta kuntoutussuunnitelmani siis mitä ilmeisemmin oli toimiva. Lauantaina salilla haastelin tutun jepen kanssa joka on ihan oikea triathleetti (viime keväänä veti täyspitkän kisan Uudessa Seelannissa, rispekt) ja jotain selkävaivojani siinä valittelin mutta alkoi suorastaan hävettää kun kaveri totesi että juu, hänelläkin on rangasta 25 senttiä jäykistetty ja kaularanka/yläselkä täynnä titaania (näytti arvet todisteeksi), syystä että oli ottanut yhteen bussin kanssa liikenteessä nokakkain. Eli valitus sikseen: jos tolla varustuksella pystyy vetämään täyspitkän niin kyllä minäkin ainakin sen perusmatkan, pitkällä tähtäimellä varmaan myös puolikkaan pystyn tekemään. Tuli kuntoutusesimerkistä positiivista potkua tavoitteisiin.
Ja viikon suuri yllättäjä oli Pertsa, johon tein lähempää tuttavuutta 8 vuoden tauon jälkeen. Jotenkin tuo luminen talvi nostaa kansalaisvelvollisuustunnetta eli kyllä kait sitä suomalaisen pitää hiihtää kun kerran pääkaupungissakin nyt tuota lunta riittää. Aika lailla kyllä hirvitti mutta kaivoin silloin 8 vuotta sitten ostamani ja kerrankäyteyt voiteluvapaat sukset kellarin pölyistä ja huristelin sporalla Laakson sairaalan nurkille, mistä latureittipalvelusta tsekkaamani ladut lähti. Väkeä oli reippaasti ja jos jonkin näköistä hiihtäjää. Ei siinä muu auttanut kun kalikat jalkaan ja joukon sekaan menoksi, horjuvalla - kirjaimellisesti - tekniikalla.
Pertsan "alalajeista" se missä vispataan sekä jalkoja että käsiä vuorotahtiin on ehdottomasti heikoin lenkkini. Varsin pätevä etenemistapa tasaisella/loivassa nousussa mutta jotenkin en saa sitä sujumaan luontevasti. Kovin hitaasti ei osaa mennä ja nopsaan taas se vähäkin tekniikka alkaa tökkiä ja lajikohtaisen kunnon puutekin vissiin hannaa vähän vastaan. Sensijaan se etenemistapa missä jaloilla potkitaan vauhtia vuorotellen ja käsillä tuupataan vauhtia tasatahtiin sujuu melko mallikkaasti ja vauhdikkaasti, sen verran visiin on yläkropassa voimaa (kiitos uinnin ja punttitreenin). Ja alamäkien sujuttelu pelkillä käsillä lykkien, se on suorastaan mukavaa. Paitsi jos mäki on jyrkkä ja siinä on mutki niin tätä jänishousua alkaa heti hirvittää: jos vaikka kaatuu! Onko noilla eri etenemistavoilla muuten jotkut oikein viralliset nimet? Taas hävettää, kyllä suomalaisen pitäisi tietää.
Samoin olisi mukava vertailun vuoksi tietää mille tuntuisi ns. tavalliset sukset voideltuina versus nuo mun pese ja pidä -lankut. Kovasti ne ei ainakaan lipsuneet mutta luistosta en ole ihan varma, se voisi ehkä olla parempi. Onkohan tuommosiin suksiin jotain keinoa lisätä luistoa? Pito-osa on siis valmiiksi kuvioitu karheaksi ja se siis toimii, ainakin sen perusteella että loivaa ylämäkeä pääsi suht vaivatta nousemaan lykkimällä, pitävät tosin hassua ääntä mennessä. Toisaalta, vähän huonompi pito -> joutuu tekemään kovemmin töitä etenemisen eteen = kunto kasvaa paremmin. Mahtavaa logiikkaa, eikö?
Sykkeet lenkillä oli lähes koko ajan VK-alueen ylärajoilla. Tiedä häntä minkä verran oli syytä lievällä jännityksellä, edellisen illan taidepläjäys-dinnerinormaaleillaruokajuomilla-japitäähänsitälähibaarissakinpoiketa -ohjelmalla ja hiukan huonoilla unilla. Ihme kyllä mikään muu paikka ei tullut kipeäksi kuin lonkan koukistajat.
Eiköhän tästä vielä kerran jos toisenkin tule tänä talvena käytyä suksimassa, jos kelit pysyy kohdillaan. Se tässä vaan arveluttaa että kun taas tulee yksi laji lisää valikoimaan, millä näitä kaikkia ehtii? Voisin mielelläni ryhtyä päätoimiseksi Timo Silakaksi mutta sponsori puuttuu. Onko halukkaita, anyone?
Ma: naprapaatti ja omatoimista jumppailua
Ti: taukojumppailun lisäksi pullarin kanssa polskuttelua 6 x 100m (rivakkaa menoa) + 15 min vesijuoksua
Ke: salilla jumppailua eli puoli tuntia crosstrainerilla ja "rullaluistelusimulaattorilla" ja pari varovaista voimakierrosta
To: uima-allasterapiaa eli 300m vaparia + 600m pullarilla + 300m vaparia
Pe: Huilia ja taukojumppailua, sitä siis muutenkin ollut joka päivä eli taaksetaivuttelua ja jalkojen pumppailua
La: juoksua (kun se kävely mitä ilmeisemmin mulle ei kertakaikkiaan käy) about 40 min, samalla tekniikan viilausta ja frekvenssiharjoittelua + salilla 2 kierrosta voimaa
Su: Viikon, vuoden ja lähes vuosikymmenen yllättäjä: Pertsaa 8,3 kilsaa!
Viikon lopussa tuon setin jälkeen selän kunto on hyvä, vaikka kivut ei toki kokonaan ole häipyneet, mutta kuntoutussuunnitelmani siis mitä ilmeisemmin oli toimiva. Lauantaina salilla haastelin tutun jepen kanssa joka on ihan oikea triathleetti (viime keväänä veti täyspitkän kisan Uudessa Seelannissa, rispekt) ja jotain selkävaivojani siinä valittelin mutta alkoi suorastaan hävettää kun kaveri totesi että juu, hänelläkin on rangasta 25 senttiä jäykistetty ja kaularanka/yläselkä täynnä titaania (näytti arvet todisteeksi), syystä että oli ottanut yhteen bussin kanssa liikenteessä nokakkain. Eli valitus sikseen: jos tolla varustuksella pystyy vetämään täyspitkän niin kyllä minäkin ainakin sen perusmatkan, pitkällä tähtäimellä varmaan myös puolikkaan pystyn tekemään. Tuli kuntoutusesimerkistä positiivista potkua tavoitteisiin.
Ja viikon suuri yllättäjä oli Pertsa, johon tein lähempää tuttavuutta 8 vuoden tauon jälkeen. Jotenkin tuo luminen talvi nostaa kansalaisvelvollisuustunnetta eli kyllä kait sitä suomalaisen pitää hiihtää kun kerran pääkaupungissakin nyt tuota lunta riittää. Aika lailla kyllä hirvitti mutta kaivoin silloin 8 vuotta sitten ostamani ja kerrankäyteyt voiteluvapaat sukset kellarin pölyistä ja huristelin sporalla Laakson sairaalan nurkille, mistä latureittipalvelusta tsekkaamani ladut lähti. Väkeä oli reippaasti ja jos jonkin näköistä hiihtäjää. Ei siinä muu auttanut kun kalikat jalkaan ja joukon sekaan menoksi, horjuvalla - kirjaimellisesti - tekniikalla.
Pertsan "alalajeista" se missä vispataan sekä jalkoja että käsiä vuorotahtiin on ehdottomasti heikoin lenkkini. Varsin pätevä etenemistapa tasaisella/loivassa nousussa mutta jotenkin en saa sitä sujumaan luontevasti. Kovin hitaasti ei osaa mennä ja nopsaan taas se vähäkin tekniikka alkaa tökkiä ja lajikohtaisen kunnon puutekin vissiin hannaa vähän vastaan. Sensijaan se etenemistapa missä jaloilla potkitaan vauhtia vuorotellen ja käsillä tuupataan vauhtia tasatahtiin sujuu melko mallikkaasti ja vauhdikkaasti, sen verran visiin on yläkropassa voimaa (kiitos uinnin ja punttitreenin). Ja alamäkien sujuttelu pelkillä käsillä lykkien, se on suorastaan mukavaa. Paitsi jos mäki on jyrkkä ja siinä on mutki niin tätä jänishousua alkaa heti hirvittää: jos vaikka kaatuu! Onko noilla eri etenemistavoilla muuten jotkut oikein viralliset nimet? Taas hävettää, kyllä suomalaisen pitäisi tietää.
Samoin olisi mukava vertailun vuoksi tietää mille tuntuisi ns. tavalliset sukset voideltuina versus nuo mun pese ja pidä -lankut. Kovasti ne ei ainakaan lipsuneet mutta luistosta en ole ihan varma, se voisi ehkä olla parempi. Onkohan tuommosiin suksiin jotain keinoa lisätä luistoa? Pito-osa on siis valmiiksi kuvioitu karheaksi ja se siis toimii, ainakin sen perusteella että loivaa ylämäkeä pääsi suht vaivatta nousemaan lykkimällä, pitävät tosin hassua ääntä mennessä. Toisaalta, vähän huonompi pito -> joutuu tekemään kovemmin töitä etenemisen eteen = kunto kasvaa paremmin. Mahtavaa logiikkaa, eikö?
Sykkeet lenkillä oli lähes koko ajan VK-alueen ylärajoilla. Tiedä häntä minkä verran oli syytä lievällä jännityksellä, edellisen illan taidepläjäys-dinnerinormaaleillaruokajuomilla-japitäähänsitälähibaarissakinpoiketa -ohjelmalla ja hiukan huonoilla unilla. Ihme kyllä mikään muu paikka ei tullut kipeäksi kuin lonkan koukistajat.
Eiköhän tästä vielä kerran jos toisenkin tule tänä talvena käytyä suksimassa, jos kelit pysyy kohdillaan. Se tässä vaan arveluttaa että kun taas tulee yksi laji lisää valikoimaan, millä näitä kaikkia ehtii? Voisin mielelläni ryhtyä päätoimiseksi Timo Silakaksi mutta sponsori puuttuu. Onko halukkaita, anyone?
tiistai 12. tammikuuta 2010
Timo Silakasta Potilas Saariseksi
Huoh. Niin vaan on mennyt viikko selkäprobleemaa potiessa. Viikon 1 sairaskertomus:
Ma: kivut alkoi hissukseen, ei mitään nitkahdusta tai muuta dramatiikkaa
Ti: Naprapaattikäsittely, vaikutti lupaavalta
Ke: Vointi lähes kivuton ja kävin tunnin kävelyllä (koska makoilukaan ei ole hyväksi, varsinkaan päälle) ja tein kuuliaisesti vanhoja tuttuja selänpelastusjumppaliikkeitä + kuljin muutaman kerran päivässä kylmäkalle pöksyissä, selän puolella
To: pain in the ass again
Pe: naprapaattikäsittely
La: olo vähän parempi, kilometri sekalaista huoltouintia ja kymmenisen minuuttia vesijuoksua (plus jumppaliikkeitä ja jäähuoltoa pitkin päivää, myös muutava rentouttava punkkulasillinen - sekin muuten yhden naprapaatin ohje!)
Su: taas takapakkia eikä jumppaliikkeetkään enää tuntuneet hyvälle
Siirto seuraavalle sairasviikolle
Ma: naprapaatti (oli muuten viime viikolla uusi tuttavuus kun vanhoilta tutuilta ei löytynyt aikaa) oli tähän kehottanut varaaman ohjatun jumpan mutta vaihdoin sen naprapaattivastaanottoon ja Vanha Kunnon Vesahan se taas osasi vääntää oikeista hermoista koska heti käsitelyn jälkeen tiesi että nyt meni oikein.
Ti: toistaiseksi ok...
Eli nyt vaan malttia, malttia, malttia, ettei tule takapakkia ja mene koko kevät harakoille. Ei vaan millään haluais olla ja möllöttää vaan, AHISTAA paikallaanolo.
Ma: kivut alkoi hissukseen, ei mitään nitkahdusta tai muuta dramatiikkaa
Ti: Naprapaattikäsittely, vaikutti lupaavalta
Ke: Vointi lähes kivuton ja kävin tunnin kävelyllä (koska makoilukaan ei ole hyväksi, varsinkaan päälle) ja tein kuuliaisesti vanhoja tuttuja selänpelastusjumppaliikkeitä + kuljin muutaman kerran päivässä kylmäkalle pöksyissä, selän puolella
To: pain in the ass again
Pe: naprapaattikäsittely
La: olo vähän parempi, kilometri sekalaista huoltouintia ja kymmenisen minuuttia vesijuoksua (plus jumppaliikkeitä ja jäähuoltoa pitkin päivää, myös muutava rentouttava punkkulasillinen - sekin muuten yhden naprapaatin ohje!)
Su: taas takapakkia eikä jumppaliikkeetkään enää tuntuneet hyvälle
Siirto seuraavalle sairasviikolle
Ma: naprapaatti (oli muuten viime viikolla uusi tuttavuus kun vanhoilta tutuilta ei löytynyt aikaa) oli tähän kehottanut varaaman ohjatun jumpan mutta vaihdoin sen naprapaattivastaanottoon ja Vanha Kunnon Vesahan se taas osasi vääntää oikeista hermoista koska heti käsitelyn jälkeen tiesi että nyt meni oikein.
Ti: toistaiseksi ok...
Eli nyt vaan malttia, malttia, malttia, ettei tule takapakkia ja mene koko kevät harakoille. Ei vaan millään haluais olla ja möllöttää vaan, AHISTAA paikallaanolo.
tiistai 5. tammikuuta 2010
Selkäpuolen päiväkirja
Vuodenvaihteessa pitäisi vissiin tilittää, vetää yhteen ja päivitellä mennyttä vuotta mutta kun sitä on jo tehnyt täällä tasaiseen tahtiin niin mitä sitä enää toistamaan. Meni vuosi ja tuli toinen ja Wannabeurheilija jatkaa porskuttamistaan. Ja pitkäkestoiset lupauksetkin on tehty (rikottaviksi) jo aikaa päivää sitten eli eipä täältä mitään uutta siltäkään saralta irtoa.
Vuodenvaihteen viikon treeniaktiviteetit oli vähän tavanomaista rauhallisemmat tahdiltaan:
Ma Viikko on hyvä aloittaa lepäämällä
Ti Lainakoiran kanssa kävelyä tunnin verran
Ke Perinteinen kahden tunnin cycling-setti
To Uinti 1500 m joista 2 x 500m perusvaparia ja 1x 500m käsivedoilla pullarin kanssa
Pe Vuoden eka lenkki, kävellen tunnin verran
La Rivakkaa kävelyä 40 min lämmittelyksi ja 3 kierrosta voimaa salilla
Su Kävelylenkki 1:20
Ja mikä oli tulos tästä rauhallisesta, palauttavasta viikosta? No tietysti se että pitkän tauon jälkeen vanha selkävaiva pamahti päälle. Prkl! Kun on saman ruljanssin käynyt turhan monta kertaa läpi niin tiesi toki heti ekojen oireitten ilmaantuessa mitä tehdä:
1) varaa aika Selkä-Centerin naprapaattivelholta
2) ala tehdä muutaman kerran päivässä jalkojen hermokudoksia pumppaavia liikkeitä & selän taaksetaivutuksia
3) nappaa buranaa pari kertaaa päivässä että mahdollinen tulehdus häviää ja lihakset rentoutuu kun ei tarvitse suojakrampata lukossa olevien nikamien ympäriltä
4) vedä syvään henkeä ja koita olla hermostumatta vaikka treenisuunnitelmat menikin persiilleen.
Ja tässä tapauksessa myös:
5) peru tiistaiksi varattu peronal trainerin aika.
Niin ja tämän olin unohtanut mutta Selkä-Velho muistutti:
6) kylmäpakkaus kipeimpään kohtaan vartiksi, pari kertaa päivässä.
Naprapaatti teki taas hienoa työtä ja paranemisprosessi lähti käyntiin ja seuraava tsekkaus on perjantaina.
Syitä ja seurauksia kun tässä pohtii niin liekö taas kerran jäänyt venyttelyt liian vähälle/huonolle laadulle ja edellisestä hierojallakäynnistäkin on aikaa eli näihin se on taas enemmän panostettava. Duunin subventoima luottohieroja jäi äitiyslomalle eli nyt on taas hyvän ja tarpeeksi vahvanäppisen tyypin metsästys edessä. Toivottavasti löytyy samasta osoitteesta kuin edellinen.
Muutoin on liikunta-asioitten suhteen eräs mielenkiintoinen viritelmä kehitteillä, saas nähdä mitä siitä tulee...
Uudenvuodenpäivän maisemia Kaivarin kiertävällä lenkillä:
Vuodenvaihteen viikon treeniaktiviteetit oli vähän tavanomaista rauhallisemmat tahdiltaan:
Ma Viikko on hyvä aloittaa lepäämällä
Ti Lainakoiran kanssa kävelyä tunnin verran
Ke Perinteinen kahden tunnin cycling-setti
To Uinti 1500 m joista 2 x 500m perusvaparia ja 1x 500m käsivedoilla pullarin kanssa
Pe Vuoden eka lenkki, kävellen tunnin verran
La Rivakkaa kävelyä 40 min lämmittelyksi ja 3 kierrosta voimaa salilla
Su Kävelylenkki 1:20
Ja mikä oli tulos tästä rauhallisesta, palauttavasta viikosta? No tietysti se että pitkän tauon jälkeen vanha selkävaiva pamahti päälle. Prkl! Kun on saman ruljanssin käynyt turhan monta kertaa läpi niin tiesi toki heti ekojen oireitten ilmaantuessa mitä tehdä:
1) varaa aika Selkä-Centerin naprapaattivelholta
2) ala tehdä muutaman kerran päivässä jalkojen hermokudoksia pumppaavia liikkeitä & selän taaksetaivutuksia
3) nappaa buranaa pari kertaaa päivässä että mahdollinen tulehdus häviää ja lihakset rentoutuu kun ei tarvitse suojakrampata lukossa olevien nikamien ympäriltä
4) vedä syvään henkeä ja koita olla hermostumatta vaikka treenisuunnitelmat menikin persiilleen.
Ja tässä tapauksessa myös:
5) peru tiistaiksi varattu peronal trainerin aika.
Niin ja tämän olin unohtanut mutta Selkä-Velho muistutti:
6) kylmäpakkaus kipeimpään kohtaan vartiksi, pari kertaa päivässä.
Naprapaatti teki taas hienoa työtä ja paranemisprosessi lähti käyntiin ja seuraava tsekkaus on perjantaina.
Syitä ja seurauksia kun tässä pohtii niin liekö taas kerran jäänyt venyttelyt liian vähälle/huonolle laadulle ja edellisestä hierojallakäynnistäkin on aikaa eli näihin se on taas enemmän panostettava. Duunin subventoima luottohieroja jäi äitiyslomalle eli nyt on taas hyvän ja tarpeeksi vahvanäppisen tyypin metsästys edessä. Toivottavasti löytyy samasta osoitteesta kuin edellinen.
Muutoin on liikunta-asioitten suhteen eräs mielenkiintoinen viritelmä kehitteillä, saas nähdä mitä siitä tulee...
Uudenvuodenpäivän maisemia Kaivarin kiertävällä lenkillä:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
