Pertsa is back

Viikko 2 meni kuntoutuksen merkeissä ja nykyolotilan mukaan varsin onnistuneesti. Agenda oli tämä:

Ma: naprapaatti ja omatoimista jumppailua
Ti: taukojumppailun lisäksi pullarin kanssa polskuttelua 6 x 100m (rivakkaa menoa) + 15 min vesijuoksua
Ke: salilla jumppailua eli puoli tuntia crosstrainerilla ja "rullaluistelusimulaattorilla" ja pari varovaista voimakierrosta
To: uima-allasterapiaa eli 300m vaparia + 600m pullarilla + 300m vaparia
Pe: Huilia ja taukojumppailua, sitä siis muutenkin ollut joka päivä eli taaksetaivuttelua ja jalkojen pumppailua
La: juoksua (kun se kävely mitä ilmeisemmin mulle ei kertakaikkiaan käy) about 40 min, samalla tekniikan viilausta ja frekvenssiharjoittelua + salilla 2 kierrosta voimaa
Su: Viikon, vuoden ja lähes vuosikymmenen yllättäjä: Pertsaa 8,3 kilsaa!

Viikon lopussa tuon setin jälkeen selän kunto on hyvä, vaikka kivut ei toki kokonaan ole häipyneet, mutta kuntoutussuunnitelmani siis mitä ilmeisemmin oli toimiva. Lauantaina salilla haastelin tutun jepen kanssa joka on ihan oikea triathleetti (viime keväänä veti täyspitkän kisan Uudessa Seelannissa, rispekt) ja jotain selkävaivojani siinä valittelin mutta alkoi suorastaan hävettää kun kaveri totesi että juu, hänelläkin on rangasta 25 senttiä jäykistetty ja kaularanka/yläselkä täynnä titaania (näytti arvet todisteeksi), syystä että oli ottanut yhteen bussin kanssa liikenteessä nokakkain. Eli valitus sikseen: jos tolla varustuksella pystyy vetämään täyspitkän niin kyllä minäkin ainakin sen perusmatkan, pitkällä tähtäimellä varmaan myös puolikkaan pystyn tekemään. Tuli kuntoutusesimerkistä positiivista potkua tavoitteisiin.

Ja viikon suuri yllättäjä oli Pertsa, johon tein lähempää tuttavuutta 8 vuoden tauon jälkeen. Jotenkin tuo luminen talvi nostaa kansalaisvelvollisuustunnetta eli kyllä kait sitä suomalaisen pitää hiihtää kun kerran pääkaupungissakin nyt tuota lunta riittää. Aika lailla kyllä hirvitti mutta kaivoin silloin 8 vuotta sitten ostamani ja kerrankäyteyt voiteluvapaat sukset kellarin pölyistä ja huristelin sporalla Laakson sairaalan nurkille, mistä latureittipalvelusta tsekkaamani ladut lähti. Väkeä oli reippaasti ja jos jonkin näköistä hiihtäjää. Ei siinä muu auttanut kun kalikat jalkaan ja joukon sekaan menoksi, horjuvalla - kirjaimellisesti - tekniikalla.

Pertsan "alalajeista" se missä vispataan sekä jalkoja että käsiä vuorotahtiin on ehdottomasti heikoin lenkkini. Varsin pätevä etenemistapa tasaisella/loivassa nousussa mutta jotenkin en saa sitä sujumaan luontevasti. Kovin hitaasti ei osaa mennä ja nopsaan taas se vähäkin tekniikka alkaa tökkiä ja lajikohtaisen kunnon puutekin vissiin hannaa vähän vastaan. Sensijaan se etenemistapa missä jaloilla potkitaan vauhtia vuorotellen ja käsillä tuupataan vauhtia tasatahtiin sujuu melko mallikkaasti ja vauhdikkaasti, sen verran visiin on yläkropassa voimaa (kiitos uinnin ja punttitreenin). Ja alamäkien sujuttelu pelkillä käsillä lykkien, se on suorastaan mukavaa. Paitsi jos mäki on jyrkkä ja siinä on mutki niin tätä jänishousua alkaa heti hirvittää: jos vaikka kaatuu! Onko noilla eri etenemistavoilla muuten jotkut oikein viralliset nimet? Taas hävettää, kyllä suomalaisen pitäisi tietää.

Samoin olisi mukava vertailun vuoksi tietää mille tuntuisi ns. tavalliset sukset voideltuina versus nuo mun pese ja pidä -lankut. Kovasti ne ei ainakaan lipsuneet mutta luistosta en ole ihan varma, se voisi ehkä olla parempi. Onkohan tuommosiin suksiin jotain keinoa lisätä luistoa? Pito-osa on siis valmiiksi kuvioitu karheaksi ja se siis toimii, ainakin sen perusteella että loivaa ylämäkeä pääsi suht vaivatta nousemaan lykkimällä, pitävät tosin hassua ääntä mennessä. Toisaalta, vähän huonompi pito -> joutuu tekemään kovemmin töitä etenemisen eteen = kunto kasvaa paremmin. Mahtavaa logiikkaa, eikö?

Sykkeet lenkillä oli lähes koko ajan VK-alueen ylärajoilla. Tiedä häntä minkä verran oli syytä lievällä jännityksellä, edellisen illan taidepläjäys-dinnerinormaaleillaruokajuomilla-japitäähänsitälähibaarissakinpoiketa -ohjelmalla ja hiukan huonoilla unilla. Ihme kyllä mikään muu paikka ei tullut kipeäksi kuin lonkan koukistajat.

Eiköhän tästä vielä kerran jos toisenkin tule tänä talvena käytyä suksimassa, jos kelit pysyy kohdillaan. Se tässä vaan arveluttaa että kun taas tulee yksi laji lisää valikoimaan, millä näitä kaikkia ehtii? Voisin mielelläni ryhtyä päätoimiseksi Timo Silakaksi mutta sponsori puuttuu. Onko halukkaita, anyone?