maanantai 28. joulukuuta 2009

Jou, joulua! Tai siis jälkitunnelmia.

Ensin sananen kinkunsulatuksesta, termi jota VIHAAN suuresti. Ensinnäkin. Paistetussa sian persiissä ei ole rasvaa juuri nimeksikään, jollei nyt sitten ryystä paistolientä ja kaavi jäljelle jäänyttä ihraa suuhunsa kaksin käsin. Proteiinia tämä joulun keskeinen kimpale sen sijaan sisältää reippaasti. Toisin on voissa lilluvien laatikoitten, joulutorttujen tai suklaan laita. Toiseksi. Ei se kinkku mihinkään SULA. Tämän voinee joku fyysikko selittää oikeaoppisemmin. Eli jos vielä kerran kuulen että "pitää tästä lähteä kinkunsulatuslulenkille" tai "tervetuloa kaikki kinkunsulatusjumppaan" niin revin sisäelimiä, raajoja tms. irti enkä todellakaan omiani.

Ja tarkennuksena että joulun aikaan on tullut syötyä hyvällä ruokahalulla kaikkia edellämainittuja eineitä ja paljon muita lisäksi. Ja siinä sivussa hiukan liikuttua:
Ma: CorePulse
Ti: Lepo
Ke: "Lepo" eli siivousta, pyykkäystä, kaupassa juoksemista yms. yleishyödyllistä liikuntaa
To: Tunnin juoksu, noin 9 kilsaa
Pe: Puolentoista tunnin rivakka kävely
La: Lepo
Su: Uinti 2 eli 300 m siivuja 6 kappaletta joista joka toinen normivaparia ja joka toinen pelkillä käsivoimilla pullarin kanssa.

Jostain kumman syystä en ehkä enää vihaa talvea yhtä paljon kun vielä kuukausi sitten. Liekö syynä lumen tuoma valoisuus, tietoisuus siitä että päivät pitenee jo, vai se että lenkkeilykin sujuu ihan mainiosti lumesta ja pakkasesta huolimatta. Mielessä on myös käväissyt että pitäisikö ne sukset (perinteinen malli) kaivaa tänä talvena pölyn alta n. 8 vuoden tauon jälkeen. Sitä edellisestä suksimiskerrasta olikin 15 vuotta eli tahti on huimasti kiihtyvä. Joku pitäisi kyllä saada opettamaan että miten päin ne laitettiinkaan jalkaan ja mikä olisi optimaalinen tapa liikutella raajoja niin että sen lisäksi että tulee jumalaton hiki ja pipo kutittaa otsaa pääsisi myös mahdollisesti vähän eteenpäin. Eli jos joku tuntee suurta kutsumusta opettaa meikäläiselle hiihtoa niin saa ilmoittautua.

Bling bling.


tiistai 22. joulukuuta 2009

Joulukuun hulinaviikot 49-51

No jopas on aikaa taas vierähtäny enkä näemmä ole muistanu ollenkaan raportoida mitä sitä on tullut tehtyä. Treenipäiväkirjaa olen kuitenkin pitänyt entiseen malliin eli lunttaanpa sieltä...

VIIKKO 49
Ma CorePulse
Ti Juoksu 0:40 + voima, 2 kierrosta
Ke Cycling 0:45 + 1:15 eli jo vakio kahden tunnin setti
To Uinti 500m + 5 x 100 m tekniikkaa (vuorotellen käsiä pullareilla ja jalkoja laudalla) + 600 m
Pe Lepo
La Cycling 1:15 + juoksu 0:45
Su lepo ja itsepäisyyspäivän viettoa perinteisin menoin sohvalla maaten ja edellisen illan kinkereistä toipuen

Tällä viikolla ei mitään ihmeempiä suuntaan tai toiseen, paitsi että lauantain bileet oli loistavat, mukana mm. von Hertzeenit, akustisesti espanjaksi:




VIIKKO 50
Ma Lepo (duunin iltaohjelmaa)
Ti Lepo
Ke Vakio kahden tunnin polkasu SATSissa
To Uinti: 5 x 100m + 5 x 100 m pullarilla eli pelkillä käsivoimilla + 5 x 100 m
Pe Juoksu 1:12
La ANV2009 eli Aikuisten Naisten Virkistysmatka Tallinnaan
Su Reipas kävely lumisateessa 1:15 (ihme että ei ollut "väsyneempi" lauantain rientojen jäljiltä)

Eikä siis tästäkään viikosta ihmeempiä kommentteja. Nyt kun näitä erilaisia rientoja tähän aikaan vuotta tuppaa riittämään niin olen ihan suosiolla tehnyt  vähän kevennettyä ohjelmaa ts. hajoituskertoja on vähemmän viikossa kuin alunperin suunnitelmassa lukee. Osittainen unettomuus on edelleen myös riivannut eli nukkumattoman (siis ajoissa petissä mutta uni ei vaan tule) yön jälkeen on ollut pakko pitää suosiolla lepopäivä koska väsymys ilmenee silloin jo pahoinvointina ja treenistä olisi enemmän haittaa kun hyötyä. Ehkä pikkuhiljaa alkaa oppia kuuntelemaan kroppaa eikä väännä väkisin.

VIIKKO 51
Ma Lepo
Ti Uinti 1500 m eli peruskroolausta yhteen putkeen
Ke Juoksukoulu, tekniikkaharjoituksia
To Pikkujoulut
Pe Lepo (kts. edellä)
La Cycling 1:15 + Kotiteollisuutta etkoillen, keikalla ja jatkoillen
Su Lepo

Eli sama meininki, paljon iltaohjelmaa ja kinkereitä eli nyt ei vaan kerennyt enempää.

Mutta ooh, viikon kohokohta: kävin lauantaina Akateemisessa kirjakaupassa osatamassa Alexander Stubbin & Ilkka Järvimäen kirjoittaman Miehen treenikirjan ja sain molemmilta NIMMARIT! OOH!
































Siitä vähän annoin noottia että miksi se on miehen treenikirja ja Alexander myönsi että sopii yhtä hyvin niin miehille kuin naisille. [No miksi se sitten piti nimetä miehen treenikirjaksi? Kysyy nimimerkki Feministi minussa nostaa päätään. Murr!]

Kirja on vallan mainio, ensin yleistä jorinaa siitä, miksi kannattaa treenata ja miten kiireinen ihminen sovittaa liikunnan aikatauluunsa. Ja A:n treenipäiväkirjaa luettuani en enää ikinä sano että "no kun mä en ehtinyt". Aina ehtii, prioriteetit onkin sitten jo toinen juttu. Rispect A:lle. Lajeista mukana on uinti, pyöräily ja juoksu eli tri-lajit plus neljäntenä hiihto. Mutta siis suosittelen kaikille kuntoilijoille, NAISILLE ja miehille.

Kirjan toinen kirjoittaja Ilkka vetää myös Nokian & NSN:n maratonkerhon juoksukoulua eli mm. noi keskiviikon tekniikkatreenit oli Ilkan vetämät. Hyviä treenejä mutta vähän sen oloisia että jos niitä tekee julkisella paikalla niin saa sairaslomaa hyvinkin äkkiä ja lähetteen juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa...

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Keskimääräisen keskiraskas viikko 48

Arki ja kuri ja järjestys kunniaan. Viikon 48 treenit:
ma: SATS Nike Dynamic Training
ti: Pakkolepo
ke: 45 min + 75 min cyclingtunnit putkeen
to: Uinti 8 x 200 m
pe: Crosstrainer 15 min + voima (2 kierrosta)
la: cycling 75 min + juoksu 45 min
su: Huili

SATSin diili Niken kanssa on tuonut mukanaan Niken nimikkotunnit eli Nike Dynamic Trainigin. Varsinainen epeli tämä, nimittäin se ei ole millään vakiopaikalla lukujärjestyksessä vaan sitä saa jaagata milloin mistäkin kohtaa viikkoa. Tähän asti tunnin ja minun aikataulut eivät ole sopineet yksiin mutta nyt vihdoin pääsin kokeilemaan. Jumpaksi sitä ei oikein voi kutsua koska on julmetun kova, urheilullinen tunti jossa koko ajan juostaan tai hypitään tai kyykätään, painoilla tai ilman.Sykemittari jäi onneksi kotiin koska lukemat olisi hirvittäneet, aika iso osa taisi mennä VK-alueen yläpäässä. Mutta siis mainio tunti ja koreaografiaa niin vähän että meikäläinenkin selvisi.

Sen verran koville otti maanantain rääkki, etenkin nilkoille ja pohkeille että tiistaina pidin suosiolla välipäivän. Keskiviikkona tuttu kahden tunnin spinningsetti, PK-treeninä. Torstain uintireeni oli lyhyempiä siivuja mutta vähän rivakampaan. Potkutekniikkani on varmaan ihan persiistä - tai sitten nimenomaan ei ole sieltä - koska tuntuu että en saa uintiin vauhtia sitten millään. Käsivedot sen sijaan menee aika hyvin. Helsinki Triathlonilla on uinti(tekniikka) treenejä aina lauantaisin illansuussa eli sinne pitäisi varmaan mennä mutta on kohtuullisen vaikea sovittaa aikatauluihin. Pitää ehkä ottaa J. Sieviseltä yksityistunti kun se kerran siellä Mäkelänrinteessä häärää...NOT, ällö tyyppi. Noh, koitan plärätä ensin jotain videoita jostain, jotta näkisin miten niitten koipien pitää vispata.

Perjantaina oli vähän väsähtänyt voimatreeni ja lauantaina pari tuntia aerobista eli 75 minuutin cyclingtunti ja siihen päälle reilu kolme varttia kipitystä raikkaassa sylvisäässä.

Viikon saldo noin 7 tuntia treeniä yhteensä eli about suunnitelman mukaan, mitä nyt jäi se tiistain voima väliin maanantain rääkin aiheuttamien lihaskipujen takia. Sunnuntai olikin sitten pyhitetty rötväykseen, joka tuli jälleen kerran hyvään tarpeeseen kun nuo lauantai-illat tuppaa menemään sosiaaliseen elämän hyvän seuran, ruuan ja etenkin juoman merkeissä. Jottei ihan erakoitumaan pääse.

Tärisevin käsin lenkkireitin varrelta kuvattua näkymää Ruoholahteen (eli SATSiin) päin. Synkkiä nämä marras/joulukuun illat mutta toisaalta tyyni meri ja siihen heijastuvat valot on aika hienot


keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Viiko 47: Pöpöjen torjuntaa & puolikuntoisuutta

Voi ankeus, loman jälkeen arki iskee aina vähän turhankin kovin. Varsinaisesta jetlagista en tiedä mitään, koska nukun keskimäärin erittäin huonosti, mutta niin vaan viikko alkoi väsyneenä, vaikka loman jälkeen olisi pitänyt puhkua energiaa. Samoin astmaoireet pamahti päälle samantien. Saarilla lojuessa olin koko vaivan ehtinyt unohtaa, Bankokin saasteet siitä alkoi jo hiukan muistuttaa ja kotimaan olosuhteille olen varmaan allerginen, koska paluun myötä oli taas kaivettava tropit esiin. Veikkaan kyllä että olen Suomen "talvelle" allerginen ja meinaankin tässä Kelaa lähestyä josko saisi korvauksen millä voi viettää talvikaudet = loka-maaliskuut tropiikissa. Paljon järkevämpää kuin lääkkeitten korvaaminen!

Reissun aikana kotomassa oli myös sikainfluenssa-aalto saanut aikaan jopa hysterian piirteitä ja koska keuhkoparat oli taas huonossa jamassa kävin minäkin tiistaina hakemassa sikainfluenssarokotuksen. Kaupan päälle täti tuuppasi tavallisen influenssan torjuntapiikin toiseen käteen. Olin varautunut jonotukseen eväillä ja viihdykkeillä mutta koko homma menikin varttitunnissa. Hö. Kovasti olivat tehokkaita ja hyvä niin. Terkkarilta kysyin että mites toi liikuntapuoli ja ei kuulemma estettä joskaan punttisalilla olkapääohjelmaa ei suositellut.

Niinpä sitten illalla juosta jolkottelemaan, puolisentoista tuntia raikkaassa pilkkopimeydessä & vesisateessa. Olkapäitä, varsinkin sikapiikitettyä hiukan juimi, sykkeet ei millään tahtoneet pysyä PK-alueella ja muutenkin oli takkuinen meininki, mutta tuumasin että menee väsymyksen piikkiin. Tiedä häntä mutta seuraavana päivänä oli todella omituinen olo, olkapäätä särki herkeämättä ja vilunväristyksiä oli pitkin päivää. Illalla nousi lämpökin hiukan plussan puolelle. Johtopäätös: piikistä tuli lievät sikafluenssan oireet.

Torstain huilasin ihan suosiolla mutta koska perjantaina olo oli jo ihan ok kävin illalla vetäisemässä kilometrin uinnin (plus lämpät ja jäähdyttelyt). Yhtäkyytiä rauhalliseen tahtiin eli treeniohjelman mukainen Uinti 1 -harjoitus.
Lauantainakin olo oli mainio, eli kipaisin puolen tunnin PK-juoksut ja voimatreenin (pari kierrosta) päälle. Sunnuntaina olo oli kamala mutta se taas oli ihan omaa syytä.

Viikon piti ollakin kevyt mutta siitä nyt tuli vähän turhankin kevyt. Viikon aikana alkoi myös seljetä loppuvuoden kissanristiäisaikataulu eli treeniohjelma piti rustata uusiksi. Ei tule menemään ihan The Gurun ohjeitten mukaan, mutta tokihan pikkujoulut ja muut hippalot kiilaa treenaamisen edelle, eikö? Ja oman haasteensa tuo se, että yritän mahduttaa mukaan muitakin ohjattuja tunteja (kovia jumppia) spinningien lisäksi ja siinä sitä onkin sitten sovittamista. Jonkinmoinen realistinen pläni taas siis on, toivottavasti ei enää tule kovin paljon yllätyksiä minkä takia pitäisi alkaa uudelleenorganisoida.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Rötväystä, räpylöintiä ja regeitä

Teret rakas blogi, viime tapaamisesta onkin aikaa. Ei ole joutanut kirjoitella kun on pitänyt niin ankarasti lomailla. 


Viikot 44-46 meni siis kutakuinkin liikkumattomuuden tai ainakin liikunnattomuuden piikkiin, mahtavalla Lanta-Lipe-Bulon-Lanta-Bankok kierroksella. Matkanjohtaja P.Puuttenkuja on dokumentoinut matkan huolellisesti täällä, eli en ala kaikkea täällä toistamaan. Mutta muutama sananen liikuntaa läheisesti muistuttavista aktiviteeteista.


Matkustusjalkineiksi valitsin juoksulenkkarit, ihan siltä varalta että iskee lenkkeilyinspiraatio jossain kohtaa. Ja iskihän se, noin viikon lojumisen jälkeen Ko Lipellä. Pieni saari ja vähän juostavia teitä (vähänpä siinä vaiheessa tiesin mihin sitä voi jalkansa tuupata, kts. kuolemaa uhmaava viidakkoretki), mutta siis saarella oli muutama hassu kilometri juostavia teitä/polkuja. Käärmeen ja muun ötökän pelossa tieltä ei tehnyt mieli poiketa ja ihan syystä, koska pari isoa vihreää käärmeenlotkoa lojui tielläkin. Näyttivät kuolleilta, en tarkistanut asiaa, mutta vipinää tuli kinttuihin ja syke hakkasi varmaan kahtasataa kun kirmasin niitä karkun ja varmaan vielä kiljuinkin mennessäni. Ei tarkkaa muistikuvaa. 

Lipen kylänraittia eli juoksupolkua:




Kolmena peräkkäisenä aamuna kuuden jälkeen hilpasin puolen tunnin setin menemään. Sykemittaria ei ollut matkassa mutta yksi retki näytti tallentuvan myös Sports Trackeriin. Siihen aikaan päivästä oli vielä siedettävän lämpöistä - ilmahan ei siellä missään vaiheessa viilene - mutta sykkeet tuuppas nousemaan aika korkealle. Sillä mielelläkin kokeilin jotta josko jossain vaiheessa pääsisi jonkun ajanotollisen tapahtuman tropiikkiolosuhteisiin vetäisemään. Esim. Phuketissa olisi pikamatkan triathlon (aina?) joulukuussa. Tämän vuoden ilmoittautumiset onneksi meni jo. Mutta raskas on,  kuuma ja kostea ilmanala rehkiä.


Muuta perinteistä liikuntoa en sitten reissussa harrastanutkaan, mutta yksi uusi "laji" tuli valikoimiin: snorklaus. Heti 2.11. kun oltiin ensimmäistä koko päivää Lipellä menin nykimään sukelluskaupan ovea ja ostin ensin snorkkelin ja maskin ja pienen harkinnan jälkeen myös räpylät. Ja sitten vaan siitä rannasta muutama metri ja avot, siinä oli korallia ja nemoa ja ties mitä niin että silmät ymmyrkäisenä sai ihmetellä, ooh!! On se jännä miten se meri - vaikka onkin hieno valkohiekkainen pohja ja turkoosi kirkas vesi - jaksaa pinnalta katsoen hirvittää. Mutta kun tuuppaa naamansa veteen ja katsoo niin siellähän onkin ihan mahtava oma maailmansa. Ja nyt sukeltajat suu soukemmalle, ei pilata mun viatonta elämystä niillä mahtavilla Jack Cousteau -tarinoilla jostain 30 metrin syvyyksistä. 

Sinne vaan mereen ja ihmettelemään mitä pinnan alta löytyy:




Monena päivänä tuli siinä "kotirannassa" lilluttua ja pari-kolme retkeäkin tehtiin reissun aikan muitten saarien ympäristön vesistöjä tutkimaan. Kyllä riitti nähtävää! Sen sain nopeasti huomata että räpylöintilihakset on surkeassa jamassa eli nilkat niitten puolen metrin räpylöitten kanssa väsyi aika nopsaan. Varmaan hyvin paljon myös sen takia ettei ole oikein käsitystä miten niitten räpylöitten kanssa oikeasti pitäisi edetä. Jotenkin intuition varassa siellä vedessä sitten tuli vaan räpiköityä ja kyllä se siitä vähän sujuvampaan suuntaan reissun myötä kehittyi. Niin rohkeaksi en sentään heittäytynyt että olisin sen putkilon kanssa lähtenyt pinnan alle, jotenkin tuo jatkuva yhteys happeen tuntuu turvallisemmalta. Eli se homma pitää sitten opetella seuraavalla reissulla, johon ei toivon mukaan ole kovin pitkää aikaa...


Ihan hyvä tehdä välillä muita juttuja niin oli sitten taas mukavampi palata normikuvioitten pariin. (Siis näin kuuluu sanoa, oikeasti ihan kamala palata takaisin arkeen ja synkkään pimeään Suomeen, haluan takaisin mun paratiisiin missä aurinko paistaa, vesi ja ilma on lämmintä, kalja halpaa ja regei soi!)


sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Viikko 43: ruumiin- ja muuta kulttuuria

Tämä oli nyt sitten kolmen viikon rutistuksessa se kevyempi setti, ainakin suunnitelman mukaan. Viikon reenit:
ma: about puolen tunnin PK-juoksu + voima, 3 kierrosta
ti: uintia 1500 m putkeen eli perusmatkan uintiosuus (+ tietty lämpät ja jäähdyttelyt, parisataa metriä/sivu)
ke: 45 min + 75 min spinningit, keskimäärin PK-sykkeellä. Meinas lähteä väkisin VK-puolelle kun oli taas niin päräyttävät musat The Gurulla.
to: lepo (tai se mitään lepoa ollut, laukkasin kaupungilla asioilla hiki päässä)
pe: lepo ja kulttuuria eli Maestro Loirin konsertti, hieno!
la: lepo eli taas asioilla laukkaamista & sosiaalista kanssakäymistä
su: 1:15 PK-juoksu + voima, 3 kierrosta.


Ihan ei mennyt treenit suunniteltuna aikana mutta kaikki mitä viikolle oli sunniteltu tuli myös tehtyä.


Nyt on takana eka 3 viikon setti, mitä on tarkoitus jatkaa tästä eteenpäin idealla 1. keskiraskas viikko, 2. raskas viikko, 3. kevyt viikko. Nyt tähän rytmiin tulee kyllä todella harmillinen tauko kun pitää lähteä LOMALLE!!!


Huomenna vielä juoksut ja voimat ja yksi työpäivä päälle, mutta sitten vuorokausi matkustamista, jonka jälkeen, aaaahh: melkein kolme viikkoa rannalla makoilua, meressä lillumista, snorklailua ja yleistä rötväystä. Loppureissun infernaalista shoppailusessiota unohtamatta. Reppuun pakkaan mukaan juoksukamat siltä varalta, että jos vaikka tekee mieli lähteä jolkottelemaan. Ja bikineitten lisäksi otan mukaan myös uimalasit, koska voisihan sitä meressä lillumisen lisäksi jonkun kerran ihan uidakin, koska kerran lämmintä - ja niin suolaista että sydänliitto ei suosittele - avovettä on tarjolla. 


Suuntana siis Thaimaan saaret, Lanta ja Lipe ainakin mutta varmaksi ei voi sanoa kun tarkkaa suunnitelmaa ei ole. Matkanjohtaja raportoi reissusta täällä. Itsekin saatan reissun päältä raportoida, jos siis jotain liikuntaa läheisesti muistuttavaa tulee tehtyä. 


Se on moro toviksi, tämä lähtee nyt synkän talviajan keskeltä vähäksi aikaa takaisin kesästä nauttimaan :-)))

maanantai 19. lokakuuta 2009

Viikko 42: Raskasta rokkia ja sporttia

Raskas harrastus vaatii vielä raskaammat huvit eli viikon ohjelma meni näin:


Sportit
ma: SATS CorePulse
ti: juoksu 30 min + voima, 3 kierrosta
ke: PK-spinning 2h (45 min + 75 min putkeen)
to: uinti 3 x 500m
pe: voima, 3 kierrosta
la: PK-juoksu 1:05
su: lepo


Rokit
to: Sólstafir ja Pressure Points Nosturissa
pe: Prkl-baarin avajaistohinoita
la: Turmion Kätilöt yms. Nosturissa
su: yleistä toipumista


Raskas treeniviikko oli kieltämättä tosiaan raskas mutta tuli puserrettua läpi.
Maanantaina olin piiiitkästä aikaa ns. jumppatunnilla eli CorePulsessa jossa on (muitten mielestä) yksinkertaisia koreografioita rivakkaan tempoon tasapainolaudalla tehtynä eli keskivaratalo joutuu koville. Syke tottavie hakkasi taivaissa ja haastetta oli myös siinä että piti tehdä ns. askelsarjoja, mitkä jokainen aloitteleva aerobikkaaja oppii hetkessä mutta meikäläiselle kaikki missä eri raajat tekee eri asioita on sula mahdottomuus. Miten kukaan tästä maailmasta oleva voi esim. oppia soittamaan rumpuja, kysyn vaan? Eli rispekt kaikille rumpaleille. Tähän rääkkiin menen ehdottomasti uudestaan koska pitää ottaa härkää sarvista ja tehdä just noita itelle mahdottomia asioita.


Tiistai oli perus juoksu- + voimasetti höystettynä Suuren Pelon eli juoksumaton kohtaamisella. Sisäjuokseminen ei yhtään kiinnosta niin kauan kuin ulkona hiukankin kelit sallii, mutta nyt kun voimatreenin kierrosten väliin kuuluu juoksupätkät niin pakkohan se oli opetella. The Guru tuli opastamaan ja eihän siinä sitten mennyt kun kymmenen minuuttia niin se härveli otettu haltuun, hah!


Keskiviikkona ohjelmassa oli ekan kerran kesän jälkeen sisäpolkemista. Kahden tunnin PK-setti meni helposti, kahden tunnin jälkeen oli olo että kolmas tunti olisi vielä mennyt hyvin siihen päälle.


Torstain uimisessa sykettä nosti eniten radalla oleva ruuhka eli opinpa taas että EI hallille arki-iltoina ennen kuutta, koska kilpauimarit vie kaikki pitkät radat yhtä lukuunottamatta. Ellei sitten halua paikalle silmänruuan takia, sitä niillä kilpuriradoilla riittää :-)


Perjantaina taas voimatreeni, ilman juoksua ja lauantaina tunnin PK-jolkottelu. Olen nyt raivokkaasti vahtinut että kun ohjelmassa on PK-treeni, niin syke myös pidetään niissä rajoissa. En tiedä onko pelkkää kuvitelmaa näin lyhyessä ajassa, mutta vaikuttaa sille että kun vähän malttaa niin kestävyyttä riittää eli PK-sykkeillä tuntuu että jaksaisi juosta/polkea tuntitolkulla. Hmm, The Gurun ohjeissa ON järkeä, pitänee tämänkin kovakallon uskoa ja malttaa mielensä vaikka tekisi mieli kirmata lujempaa.


Viikon päätteeksi sunnuntain lepo tuli todella tarpeeseen!
(Mutta hautuumaan kuva on tässä vaan sen takia että lenkkireitti kulkee tästä ohi)






keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Aloitusviikko 41 (keskiraskas)

Viikko 41 oli ensimmäinen kokonainen uuden ohjelmoinnin jälkeen ja meni kutakuinkin näin:
- ma lepo, sillä on aina hyvä aloittaa, ei parane hötkyillä
- ti juoksu 30 min + voimatreeni, 2 kierrosta
- ke juoksukoulun aloitus + cooperin testi
- to uinti 10 x 100 m (+ uintitreenissä aina 200 m lämmittely + jäähdyttely)
- pe voima, 3 kierrosta
- la fillarilenkki 2 tuntia ja vartti, 42 km
- su lepo.

Edellä olenkin jo kertonut cooperista perusteellisemmin ja muuta kovin uutta ja ihmeellistähän tuossa ei ole. Uusi voimatreenikin alkoi sujua hyvin eikä ensimmäisen kerran kaltaisia kipeytymisiä ole tullut vaikka kolmas kierroskin tuli lisättyä.

Uintiin on nyt hiukan tarkempia ohjeita ja pääsääntöisesti kaksi erityyppistä ohjelmaa (ja niistä useampi variaatio), niin, että toisessa painottuu matka ja tekniikka, toisessa vauhti lyhyempinä siivuina ja näitä sitten vaihdellaan vuoroviikoin.

Työmatkafillarointi on nyt toistaiseksi sivussa lähinnä logistisista syistä, mm. rompetta on aina raahattavana melkoinen määrä vaikka salilla onkin oma pikkukaappi missä on säilytyksessä mm. kengät (juoksu-, spinning- ja jumppaversiot) sekä juomapullo, mitkä vie eniten tilaa. Muutoin sitten on iltaisin aina käytävä seuraavan päivän lukujärjestys läpi ja varmistettava että on oikeat vermeet mukana. En edes halua ajatella sitä rumbaa mikä on perheissä, missä on monta urheilua harrastavaa ihmistä... Minen siiihen kykenis kun omien kamojen sortteerauksessa ja huollossakin on jo ihan tarpeeksi hommaa.

Ohjelma vaikuttaa siis oikein toimivalta ja tuloksiakin sillä pitäisi alkaa tulla kun nyt vaan malttaa kiltisti sitä noudattaa. Vapaa-ajan ongelmia ei tosin ole, varsinkin kun viikolla 42 on sitten jo kuutena päivänä viikossa treenattavaa.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Cooper pääsi yllättämään

Tällä kertaa ei Las Vegasin ah niin ihana AJ Cooper, eikä Alicekaan, vaan se testi-cooper.

Alkoi nimittäin maratonkerhon juoksu-/maratonkoulu, ja ensimmäisellä kerralla paitsi käytiin läpi ihan perusteita ja tutustuttiin toisiimme (mainio porukka :-) niin kartoitettiin myös lähtötilannetta perinteisellä cooperin testillä. Edellisestä olikin jo aikaa reilut 20 vuotta.

Testi juostiin Leppävaaran urheilukentällä, hienolla sini-harmaalla päällysteellä. Ohje The Gurulta testiin oli että "täysillä koko matka" ja juoksukoulun vetäjältä että "tavoitelkaa tasaista vauhtia". Lähtölaukauksen kajahdettua lähdin kipittämään muun ryhmän mukana ja koitin kuumeisesti miettiä että mikä se on se tasainen vauhti jota jaksaisin pitää yllä 12 (pitkää) minuuttia. Tällä kertaa ei edes ollut musiikkia mukana, mutta lienee ihan hyvä, koska nyt tuli mentyä puhtaasti tuntemuksen mukaan. Myöskään sykemittariin en vilkaissut koko matkan aikana ja hyvä niin koska lukemat olis saattaneet pelästyttää. Aikaa huudeltiin kahdesta kohtaa matkan varrella eli sikäli pysyi kärryillä missä mennään. Suuren jännitysmomentin aiheutti se, että kierrokset piti laskea itse ja olin ihan varma että moiseen suoritukseen tekoälyn omaava blondi ei pysty, että pitäisi juosta ja laskea yhtä aikaa.

Eka kierros meni vähän alle kahteen minuuttiin ja tuntui vielä helpolle, toinenkin suht samaan tahtiin. Kolmannen jälkeen tajusi että tätä on vielä toinen mokoma jäljellä ja keuhkoja alkoi jo raastaa aika lailla. Absurdin tunteen sai aikaan yhdellä kierroksella ohi tuhatta ja sataa paahtava olympiatason juoksija joka oli tullut vetämään radalle "kevyen kahden tonnin lenkin". Setä näytti kyllä kevyelle (paino varmaan 15 kg meikäläistä vähemmän vaikka pituutta 15 senttiä enemmän) ja kevyen näköistä oli myös meno.

Kierrosajat alkoivat hiipiä yli kahden minuutin ja jännitys tiivistyä samaa tahtia kun keuhkot vaan sattuivat enemmän ja enemmän. Kun puoli minuuttia oli vielä jäljellä sain jostain repäistyä vielä hiukan pökköä lisää pesään - periaatteena kun on että loppukiri on aina vedettävä - ja karvan verran vaille 6 kierrosta oli lopputulos eli tarkalleen 2395 metriä. Ja henkihieveri. Maksimisyke oli 180 ja kun keskisyke oli 173 niin aika lailla The Gurun ohjeiden mukaan eli täysillä taisin sitten mennä.

Etukäteen en ollut tutkinut mitä tämän ikäiselle mikäkin tulos tarkoittaa ja olikin iloinen yllätys kun taulukon mukaan olen erinomaisella tasolla. Not bääd. Mutta toukokuussa kun juostaan uudestaan niin tavoitteena on 2500 metriä eli vaivaiset 105 metriä enemmän kuin nyt.

Seuraavana päivänä ei ihme kyllä ollut mikään paikka kipeä, säärten etuosassa ainoastaan hiukan tuntumaa että jotain on tehty.

Kokemus oli kaiken kaikkiaan positiivinen ja oikein hyvä alku juoksukoululle. Seuraavalla kerralla saadaan sitten testiin perustuvat henkilökohtaiset juoksuohjlemat, jotka täytyy sitten sovitella yhteen The Gurun ohjeitten kanssa.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Tavoitteet vuoteen 2010 (hullu se on!)

Ennenkuin mennään tarkemmin tähän hetkeen saatika tulevaisuuteen niin vähän yhteenvetoa menneestä.

Viime kausi = vuosi tähän asti meni kutakuinkin suunnitellusti, uusia lajeja opetellessa. Kauden kruunasi Espoon Ranta(puoli) Maraton 20.9.. Sää oli mahtava: aurinkoa, lämmintä melkein 20 astetta ja reitti maisemien puolesta aivan mahtava! Aika ei tosin ollut kummoinen, 2:34:43 eli noin 10 minuutta huonompi kuin elämäni eka puolikas toukokuussa. Jotain siis on mennyt treenaamisessa pieleen ja määrästä ei ole kyse, ikinä ennen en ole niin paljon treenannut kuin tänä vuonna... Eli on mistä ottaa opiksi.

Vuodelle 2010 on suunnitteilla kutakuinkin tällainen tapahtumakalenteri (varmistuu luonnollisesti sitä mukaa kun tapahtumien aikatauluja aletaan vahvistaa):
Toukokuu
- Helsinki City Run (pitänee kohta ilmoittautua)
- Helsinki Triathlonin HelTri Cup/Duathlon
Kesäkuu:
- 1-2 pikamatkaa, esim. HelTri Cup/Rykäsy ja/tai perusmatka, esim. Kiskossa
Heinäkuu
- pikamatka, esim. HelTri Cup/Rykäsy
Elokuu
- pikamatka, esim. Kuopio Triathlon
Syyskuu
- Espoo ranta(puoli)maraton

Ja jos voimat/säät/festarikalenteri sallii niin miksei jotain muutakin juoksu/uinti/fillarointitapahtumaa voisi mukaan ängetä.

Tämä mielessä menin taas The Gurun juttusille 1.10. ja käytiin läpi paitsi menneitä niin alettiin suunnitella tulevaa. Oppeja menneeltä kaudelta oli mm. että mitä enemmän treenaa sitä enemmän kasvaa rasvaprosentti ja puolimaratonin tulos huononee ensimmäisestä toiseen kertaan :-) Näin on, lahjomatonta faktaa tuli mm. Inbody-mittauksessa Kisakalliossa 23.9. No, olihan tuo lihasmassakin hiukan kasvanut, etenkin yläkropassa.

Sen pystyi kuitenkin päättelemään, että treenistä (juoksu ainakin) liikaa on ollut VK-alueella ja syömätavoissa on parantamisen varaa. Juomatavoissakin ehkä...

Tältä pohjalta rakennettiin ohjelma seuraaviksi 9 viikoksi (joista 3 keskimmäistä lomailen eli korkeintaan tepastelen hiekkarannalla, lillun meressä ja ehkä snorklailen) ja kupletin juoni on se että eka viikko keskirasta, toinen raskas ja kolmas kevyempi. Paino on PK-harjoittelussa, voimassa ja rasvanpoltossa, ei niinkään lajiharjoitteissa eikä yhdistelmissä, niitten aika on sitten taas kevväämmällä.

Esimerkiksi ensi viikon (raskas) ohjelma:
- ma CorePulse jumppa
- ti juoksu 30 min + voima
- ke PK-cycling 45 min + 75 min eli pikaisesti laskettuna 2 tuntia, siis spinningiä tai ulkofillarointia
- to uinti (näistä on eri variaatioita mistä valita)
- pe juoksu 30 min + voima
- la PK-juoksu ja/tai fillarointi, esim. tunti fillarointia + tunti juoksua
- su lepo (eli lauatai-iltana voi mennä baariin :-)
Palikat ei myöskään ole kiveen hakattuja eli jos muu elämä vaatii niin noita voi sitten vekslata tai yhdistellä tarpeen mukaan.

Voimatreeni pistettiin taas uusiksi ja edelleen pysytään toiminnallisella linjalla, paljon keskivartalon hallintaa kehittäviä liikkeitä, mukana on jumppapalloa, kahvakuulaa yms. Ideana on tehdä VK-tahdilla läpi 2-4 kierrosta ja loppuun vielä erikseen vatsa- ja selkäliikkeet. The Gurun tapaamisen jälkeen tein uuden ohjelman läpi (ohjaus + 2 kierrosta) ja piru vie reidet ja takapuoli oli sen jälkeen kolme päivää niin kipeät ettei pystynyt tekemään mitn. Au.

Eilen oli ensimmäinen varsinainen treeni, juoksu 30 min + voima ja tällä kertaa siitä ei seurannut mitään pahoja jumituksia. Oisko mennyt eka kerralla opettelujännittämisen piikkiin?

Juoksuharjoitteluun tulee bonuksena myös nyt ihan uutta potkua, koska tänään alkaa Nokia Marathon Teamin Juoksukoulu ja ekana on ohjelmassa Cooperin testi, jai. Edellisestä onkin aikaa n. 25 vuotta. Ilma on varmaan jotain +8 ja vettä tulee vaakasuorassa mutta ajattelen AJ Cooperia aka Tom Selleckin viiksiä ja kipitän minkä jaloista pääsee niin eiköhän se siitä. Tuloksen perusteella tehdään henk.koht. treeniohjelmat eli voip olla että hätistetään juoksuradoilta ja kehotetaan ostamaan kävelysauvat. Tai rollaattori.

Palaamme asiaan tulosten myötä.


I'm back!

Yleison pyynnöstä...huolimatta.

Ensimmäiset hullutukset tirathlonin ja puolimaratonien (haa, kun on kyse kahdesta voi puhua monikossa) parissa on taivallettu ja koska sille näyttää että homma ei jäänyt siihen niin täältä tulee taas treeniraporttia.

Suurin motiivi näihin raapusteluihin on se, että treenipäiväkirjaa tulee pidettyä kuitenkin ja tässä naputellessa tulee vähän jäsenneltyä omia ajatuksia ja fundeeerattua treenauksia vähän tarkemmin. Väheksymättä julkisen kirjoittelun aiheuttamaa sosiaalista painetta.

Joka tekemisestä/päivittäin en edelleenkään jaksa kirjoittaa - eikä kukaan lukea - mutta noin viikoittain voisi ainakin summeerata mitä piti tehdä ja mitä sitten todella tuli tehtyä tai jätettyä tekemättä. Seli seli ja vali vali.

Let the next journey begin...