Ensin sananen kinkunsulatuksesta, termi jota VIHAAN suuresti. Ensinnäkin. Paistetussa sian persiissä ei ole rasvaa juuri nimeksikään, jollei nyt sitten ryystä paistolientä ja kaavi jäljelle jäänyttä ihraa suuhunsa kaksin käsin. Proteiinia tämä joulun keskeinen kimpale sen sijaan sisältää reippaasti. Toisin on voissa lilluvien laatikoitten, joulutorttujen tai suklaan laita. Toiseksi. Ei se kinkku mihinkään SULA. Tämän voinee joku fyysikko selittää oikeaoppisemmin. Eli jos vielä kerran kuulen että "pitää tästä lähteä kinkunsulatuslulenkille" tai "tervetuloa kaikki kinkunsulatusjumppaan" niin revin sisäelimiä, raajoja tms. irti enkä todellakaan omiani.
Ja tarkennuksena että joulun aikaan on tullut syötyä hyvällä ruokahalulla kaikkia edellämainittuja eineitä ja paljon muita lisäksi. Ja siinä sivussa hiukan liikuttua:
Ma: CorePulse
Ti: Lepo
Ke: "Lepo" eli siivousta, pyykkäystä, kaupassa juoksemista yms. yleishyödyllistä liikuntaa
To: Tunnin juoksu, noin 9 kilsaa
Pe: Puolentoista tunnin rivakka kävely
La: Lepo
Su: Uinti 2 eli 300 m siivuja 6 kappaletta joista joka toinen normivaparia ja joka toinen pelkillä käsivoimilla pullarin kanssa.
Jostain kumman syystä en ehkä enää vihaa talvea yhtä paljon kun vielä kuukausi sitten. Liekö syynä lumen tuoma valoisuus, tietoisuus siitä että päivät pitenee jo, vai se että lenkkeilykin sujuu ihan mainiosti lumesta ja pakkasesta huolimatta. Mielessä on myös käväissyt että pitäisikö ne sukset (perinteinen malli) kaivaa tänä talvena pölyn alta n. 8 vuoden tauon jälkeen. Sitä edellisestä suksimiskerrasta olikin 15 vuotta eli tahti on huimasti kiihtyvä. Joku pitäisi kyllä saada opettamaan että miten päin ne laitettiinkaan jalkaan ja mikä olisi optimaalinen tapa liikutella raajoja niin että sen lisäksi että tulee jumalaton hiki ja pipo kutittaa otsaa pääsisi myös mahdollisesti vähän eteenpäin. Eli jos joku tuntee suurta kutsumusta opettaa meikäläiselle hiihtoa niin saa ilmoittautua.
Bling bling.
maanantai 28. joulukuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Minä puolestani pidän talvesta paljon, mutta en ollenkaan siitä vesitetystä helsinkiläisversiosta. Se ei ole talvi. Se on sylvi.
VastaaPoistaKyllä niitä suksia, sauvoja, käsiä ja jalkoja on liikaa, vaikka olisikin käynyt hiihtämässä viime talvena viimeksi. Kaverin kanssa joskus filosofoitiin, että ensimmäiset hiihtokerrat menevät aina tekniikan palautteluun ja sitten alkaa varsinainen hiihtäminen.
Sinällään hiihtämisessä ei ole mitään vaikeaa. Kun osaa (sauva-) kävellä osaa myös hiihtää vuorotahtia. Tasatahdissa taas ei ole mitään opettelemista, sen kun lykkii menemään. Helppo kuin mikä. Suomen Latu järjestää hiihtokursseja pääkaupunkiseudulla säännöllisesti, jos tarvitsee ylimääräistä rohkaisua.
Itse juurikin kaavailen suksien voitelua, jotta pääsisi hyödyntämään lähiladut. Ahh. Toiveissa on, että tänä talvena pääsee hiihtämään pitkään.
En olis niin varma että osaan sauvakävelläkään :-) Ei maar, paremmin kuin 80% noista jotka tuolla menee ja laahaa niitä sauvoja perässään, surkeeta katottavaa...
VastaaPoistaNyt vaan odottelen että saan ruodon kuntoon jotta pääsen kokeilemaan vieläkö sitä osaa lykkiä. Latukartta on jo selvitetty eli nyt tietää mistä löytyy lähin ladun pää jonne lähteä seikkailemaan.
Arvoitus vielä on mites ne taas toimikaan ne mun huoltovapaat sukset, missä on keskiosa karhennettu = käsittääkseni/muistaakseni mitään voiteita niissä ei tarvitse/pidä käyttää, ei edes pitoteippejä. No, se selviää ekalla reissulla todennäköisesti sitten muutamassa minuutissa että onko niistä mihinkään vai meneekö vaan hermo.