Voi ankeus, loman jälkeen arki iskee aina vähän turhankin kovin. Varsinaisesta jetlagista en tiedä mitään, koska nukun keskimäärin erittäin huonosti, mutta niin vaan viikko alkoi väsyneenä, vaikka loman jälkeen olisi pitänyt puhkua energiaa. Samoin astmaoireet pamahti päälle samantien. Saarilla lojuessa olin koko vaivan ehtinyt unohtaa, Bankokin saasteet siitä alkoi jo hiukan muistuttaa ja kotimaan olosuhteille olen varmaan allerginen, koska paluun myötä oli taas kaivettava tropit esiin. Veikkaan kyllä että olen Suomen "talvelle" allerginen ja meinaankin tässä Kelaa lähestyä josko saisi korvauksen millä voi viettää talvikaudet = loka-maaliskuut tropiikissa. Paljon järkevämpää kuin lääkkeitten korvaaminen!
Reissun aikana kotomassa oli myös sikainfluenssa-aalto saanut aikaan jopa hysterian piirteitä ja koska keuhkoparat oli taas huonossa jamassa kävin minäkin tiistaina hakemassa sikainfluenssarokotuksen. Kaupan päälle täti tuuppasi tavallisen influenssan torjuntapiikin toiseen käteen. Olin varautunut jonotukseen eväillä ja viihdykkeillä mutta koko homma menikin varttitunnissa. Hö. Kovasti olivat tehokkaita ja hyvä niin. Terkkarilta kysyin että mites toi liikuntapuoli ja ei kuulemma estettä joskaan punttisalilla olkapääohjelmaa ei suositellut.
Niinpä sitten illalla juosta jolkottelemaan, puolisentoista tuntia raikkaassa pilkkopimeydessä & vesisateessa. Olkapäitä, varsinkin sikapiikitettyä hiukan juimi, sykkeet ei millään tahtoneet pysyä PK-alueella ja muutenkin oli takkuinen meininki, mutta tuumasin että menee väsymyksen piikkiin. Tiedä häntä mutta seuraavana päivänä oli todella omituinen olo, olkapäätä särki herkeämättä ja vilunväristyksiä oli pitkin päivää. Illalla nousi lämpökin hiukan plussan puolelle. Johtopäätös: piikistä tuli lievät sikafluenssan oireet.
Torstain huilasin ihan suosiolla mutta koska perjantaina olo oli jo ihan ok kävin illalla vetäisemässä kilometrin uinnin (plus lämpät ja jäähdyttelyt). Yhtäkyytiä rauhalliseen tahtiin eli treeniohjelman mukainen Uinti 1 -harjoitus.
Lauantainakin olo oli mainio, eli kipaisin puolen tunnin PK-juoksut ja voimatreenin (pari kierrosta) päälle. Sunnuntaina olo oli kamala mutta se taas oli ihan omaa syytä.
Viikon piti ollakin kevyt mutta siitä nyt tuli vähän turhankin kevyt. Viikon aikana alkoi myös seljetä loppuvuoden kissanristiäisaikataulu eli treeniohjelma piti rustata uusiksi. Ei tule menemään ihan The Gurun ohjeitten mukaan, mutta tokihan pikkujoulut ja muut hippalot kiilaa treenaamisen edelle, eikö? Ja oman haasteensa tuo se, että yritän mahduttaa mukaan muitakin ohjattuja tunteja (kovia jumppia) spinningien lisäksi ja siinä sitä onkin sitten sovittamista. Jonkinmoinen realistinen pläni taas siis on, toivottavasti ei enää tule kovin paljon yllätyksiä minkä takia pitäisi alkaa uudelleenorganisoida.
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
maanantai 23. marraskuuta 2009
Rötväystä, räpylöintiä ja regeitä
Teret rakas blogi, viime tapaamisesta onkin aikaa. Ei ole joutanut kirjoitella kun on pitänyt niin ankarasti lomailla.
Viikot 44-46 meni siis kutakuinkin liikkumattomuuden tai ainakin liikunnattomuuden piikkiin, mahtavalla Lanta-Lipe-Bulon-Lanta-Bankok kierroksella. Matkanjohtaja P.Puuttenkuja on dokumentoinut matkan huolellisesti täällä, eli en ala kaikkea täällä toistamaan. Mutta muutama sananen liikuntaa läheisesti muistuttavista aktiviteeteista.
Matkustusjalkineiksi valitsin juoksulenkkarit, ihan siltä varalta että iskee lenkkeilyinspiraatio jossain kohtaa. Ja iskihän se, noin viikon lojumisen jälkeen Ko Lipellä. Pieni saari ja vähän juostavia teitä (vähänpä siinä vaiheessa tiesin mihin sitä voi jalkansa tuupata, kts. kuolemaa uhmaava viidakkoretki), mutta siis saarella oli muutama hassu kilometri juostavia teitä/polkuja. Käärmeen ja muun ötökän pelossa tieltä ei tehnyt mieli poiketa ja ihan syystä, koska pari isoa vihreää käärmeenlotkoa lojui tielläkin. Näyttivät kuolleilta, en tarkistanut asiaa, mutta vipinää tuli kinttuihin ja syke hakkasi varmaan kahtasataa kun kirmasin niitä karkun ja varmaan vielä kiljuinkin mennessäni. Ei tarkkaa muistikuvaa.
Lipen kylänraittia eli juoksupolkua:
Kolmena peräkkäisenä aamuna kuuden jälkeen hilpasin puolen tunnin setin menemään. Sykemittaria ei ollut matkassa mutta yksi retki näytti tallentuvan myös Sports Trackeriin. Siihen aikaan päivästä oli vielä siedettävän lämpöistä - ilmahan ei siellä missään vaiheessa viilene - mutta sykkeet tuuppas nousemaan aika korkealle. Sillä mielelläkin kokeilin jotta josko jossain vaiheessa pääsisi jonkun ajanotollisen tapahtuman tropiikkiolosuhteisiin vetäisemään. Esim. Phuketissa olisi pikamatkan triathlon (aina?) joulukuussa. Tämän vuoden ilmoittautumiset onneksi meni jo. Mutta raskas on, kuuma ja kostea ilmanala rehkiä.
Muuta perinteistä liikuntoa en sitten reissussa harrastanutkaan, mutta yksi uusi "laji" tuli valikoimiin: snorklaus. Heti 2.11. kun oltiin ensimmäistä koko päivää Lipellä menin nykimään sukelluskaupan ovea ja ostin ensin snorkkelin ja maskin ja pienen harkinnan jälkeen myös räpylät. Ja sitten vaan siitä rannasta muutama metri ja avot, siinä oli korallia ja nemoa ja ties mitä niin että silmät ymmyrkäisenä sai ihmetellä, ooh!! On se jännä miten se meri - vaikka onkin hieno valkohiekkainen pohja ja turkoosi kirkas vesi - jaksaa pinnalta katsoen hirvittää. Mutta kun tuuppaa naamansa veteen ja katsoo niin siellähän onkin ihan mahtava oma maailmansa. Ja nyt sukeltajat suu soukemmalle, ei pilata mun viatonta elämystä niillä mahtavilla Jack Cousteau -tarinoilla jostain 30 metrin syvyyksistä.
Sinne vaan mereen ja ihmettelemään mitä pinnan alta löytyy:
Monena päivänä tuli siinä "kotirannassa" lilluttua ja pari-kolme retkeäkin tehtiin reissun aikan muitten saarien ympäristön vesistöjä tutkimaan. Kyllä riitti nähtävää! Sen sain nopeasti huomata että räpylöintilihakset on surkeassa jamassa eli nilkat niitten puolen metrin räpylöitten kanssa väsyi aika nopsaan. Varmaan hyvin paljon myös sen takia ettei ole oikein käsitystä miten niitten räpylöitten kanssa oikeasti pitäisi edetä. Jotenkin intuition varassa siellä vedessä sitten tuli vaan räpiköityä ja kyllä se siitä vähän sujuvampaan suuntaan reissun myötä kehittyi. Niin rohkeaksi en sentään heittäytynyt että olisin sen putkilon kanssa lähtenyt pinnan alle, jotenkin tuo jatkuva yhteys happeen tuntuu turvallisemmalta. Eli se homma pitää sitten opetella seuraavalla reissulla, johon ei toivon mukaan ole kovin pitkää aikaa...
Ihan hyvä tehdä välillä muita juttuja niin oli sitten taas mukavampi palata normikuvioitten pariin. (Siis näin kuuluu sanoa, oikeasti ihan kamala palata takaisin arkeen ja synkkään pimeään Suomeen, haluan takaisin mun paratiisiin missä aurinko paistaa, vesi ja ilma on lämmintä, kalja halpaa ja regei soi!)
Viikot 44-46 meni siis kutakuinkin liikkumattomuuden tai ainakin liikunnattomuuden piikkiin, mahtavalla Lanta-Lipe-Bulon-Lanta-Bankok kierroksella. Matkanjohtaja P.Puuttenkuja on dokumentoinut matkan huolellisesti täällä, eli en ala kaikkea täällä toistamaan. Mutta muutama sananen liikuntaa läheisesti muistuttavista aktiviteeteista.
Matkustusjalkineiksi valitsin juoksulenkkarit, ihan siltä varalta että iskee lenkkeilyinspiraatio jossain kohtaa. Ja iskihän se, noin viikon lojumisen jälkeen Ko Lipellä. Pieni saari ja vähän juostavia teitä (vähänpä siinä vaiheessa tiesin mihin sitä voi jalkansa tuupata, kts. kuolemaa uhmaava viidakkoretki), mutta siis saarella oli muutama hassu kilometri juostavia teitä/polkuja. Käärmeen ja muun ötökän pelossa tieltä ei tehnyt mieli poiketa ja ihan syystä, koska pari isoa vihreää käärmeenlotkoa lojui tielläkin. Näyttivät kuolleilta, en tarkistanut asiaa, mutta vipinää tuli kinttuihin ja syke hakkasi varmaan kahtasataa kun kirmasin niitä karkun ja varmaan vielä kiljuinkin mennessäni. Ei tarkkaa muistikuvaa.
Lipen kylänraittia eli juoksupolkua:
Kolmena peräkkäisenä aamuna kuuden jälkeen hilpasin puolen tunnin setin menemään. Sykemittaria ei ollut matkassa mutta yksi retki näytti tallentuvan myös Sports Trackeriin. Siihen aikaan päivästä oli vielä siedettävän lämpöistä - ilmahan ei siellä missään vaiheessa viilene - mutta sykkeet tuuppas nousemaan aika korkealle. Sillä mielelläkin kokeilin jotta josko jossain vaiheessa pääsisi jonkun ajanotollisen tapahtuman tropiikkiolosuhteisiin vetäisemään. Esim. Phuketissa olisi pikamatkan triathlon (aina?) joulukuussa. Tämän vuoden ilmoittautumiset onneksi meni jo. Mutta raskas on, kuuma ja kostea ilmanala rehkiä.
Muuta perinteistä liikuntoa en sitten reissussa harrastanutkaan, mutta yksi uusi "laji" tuli valikoimiin: snorklaus. Heti 2.11. kun oltiin ensimmäistä koko päivää Lipellä menin nykimään sukelluskaupan ovea ja ostin ensin snorkkelin ja maskin ja pienen harkinnan jälkeen myös räpylät. Ja sitten vaan siitä rannasta muutama metri ja avot, siinä oli korallia ja nemoa ja ties mitä niin että silmät ymmyrkäisenä sai ihmetellä, ooh!! On se jännä miten se meri - vaikka onkin hieno valkohiekkainen pohja ja turkoosi kirkas vesi - jaksaa pinnalta katsoen hirvittää. Mutta kun tuuppaa naamansa veteen ja katsoo niin siellähän onkin ihan mahtava oma maailmansa. Ja nyt sukeltajat suu soukemmalle, ei pilata mun viatonta elämystä niillä mahtavilla Jack Cousteau -tarinoilla jostain 30 metrin syvyyksistä.
Sinne vaan mereen ja ihmettelemään mitä pinnan alta löytyy:
Monena päivänä tuli siinä "kotirannassa" lilluttua ja pari-kolme retkeäkin tehtiin reissun aikan muitten saarien ympäristön vesistöjä tutkimaan. Kyllä riitti nähtävää! Sen sain nopeasti huomata että räpylöintilihakset on surkeassa jamassa eli nilkat niitten puolen metrin räpylöitten kanssa väsyi aika nopsaan. Varmaan hyvin paljon myös sen takia ettei ole oikein käsitystä miten niitten räpylöitten kanssa oikeasti pitäisi edetä. Jotenkin intuition varassa siellä vedessä sitten tuli vaan räpiköityä ja kyllä se siitä vähän sujuvampaan suuntaan reissun myötä kehittyi. Niin rohkeaksi en sentään heittäytynyt että olisin sen putkilon kanssa lähtenyt pinnan alle, jotenkin tuo jatkuva yhteys happeen tuntuu turvallisemmalta. Eli se homma pitää sitten opetella seuraavalla reissulla, johon ei toivon mukaan ole kovin pitkää aikaa...
Ihan hyvä tehdä välillä muita juttuja niin oli sitten taas mukavampi palata normikuvioitten pariin. (Siis näin kuuluu sanoa, oikeasti ihan kamala palata takaisin arkeen ja synkkään pimeään Suomeen, haluan takaisin mun paratiisiin missä aurinko paistaa, vesi ja ilma on lämmintä, kalja halpaa ja regei soi!)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
