Niin vaan hurahti pari-kolme kuukautta huomaamatta kaikenlaiseen säätämiseen. Urheiltu on, mutta täysin epäsuunnitelmallisesti ja vähemmän & eri tavalla kuin alunperin oli tarkoitus. Muuta ohjelmaa kun ilmaantui ja kiilasi puritaanisen rääkin ohi. Pari flunssaa/keuhkotautia eli julmettua yskääkin vei pari treeniviikkoa harakoille.
Uutta kesän aikana oli wannabe-suunnistus eli iltarasteilla jolkottelu Neiti V:n eli oikean suunnistajan seurassa. Kauhen mukavaa vaihtelua. Metsälenkeille tuli hankittua uudet Salomonin maastopopotkin ja ne on osoittautuneet oikein oivallisiksi. Uimassa tuli käytyä ehkä vähemmän kuin ikinä ja sehän on varsin luonnollista kun kelit oli parhaat viiteenkyymmeneen vuoteen. Samoin maantiepyörä keräsi enemmän pölyä kuin hiekkaa. Logiikka, missä luuraat?
Jotain kesän epämääräisessä treenaamisessa kuitenkin on osunut oikeaan koska ns. kauden päätös eli Espoon rantamaratonin puolikas meni yli odotusten: aika 2009 oli 2:34:43 ja 2010 2:16:18, parannusta vuodessa siis 18:25! Moisesta tulee paineita ensi vuodelle ja kai sitä pitää yrittää 2011 yrittää sinne kahden tunnin tuntumaan.
Nyt on epämääräinen tuumailutauko menossa ja treenit on (edelleen) mitä sattuu, fiilispohjalta. Kunhan tässä saa muutamat elon ja olon käytännön järjestelyt hoidettua niin viimeistään marraskuun alusta alkanee taas säännöllisempi treenaaminen, alkaen vanhalla kunnon peruskuntokaudella eli pääosassa punttitreeni. Ja jos lunta tuuppaa viime talven malliin niin hiihtäminen tulee olemaan ohjelmassa ihan kunnolla talven aikana. Mahdollisesti tulee myös jotain alamäkihiihtolajeja kokeiltua.
Tavoitteet kaudelle 2011 on alustavasti runtata läpi yksi varttitriathlon, mahdollisesti Kiskossa, osallistua mahdollisimman moneen Multisport Cupin osakilpailuun ja kokeilla kuinka lähelle kahta tuntia Espoon rantaraitilla pääsee. Tour de Helsinkikin kovasti kiinnostaisi.
Näillä näkymin raportointi täällä ainakin säännöllisesti saattaa jäädä, koska treenit tulee joka tapauksessa tallennettua Sportstrackeriin, HeiaHeiaan ja tietty omaan treenipäiväkirjaan kaikkine detaljeineen. Ehkä jotain kuukausiyhteenvetoja voisi tänne edelleen summeerata, jotta tulee myös fiilikset analysoitua ja taltioitua.
Teoreettisen osaamisen olisi tässä vuoden aikana myös tarkoitus kasvaa aika lailla, koska Aikuisliikunnan ammattitutkinnon opinnot Kisakalliossa jatkuu ja valmistua pitäisi ennen ensi kesää. Parhaillaan on pari poloista koekaniinia työn alla personal trainerin taitoja harjoitellessa.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, treenaus jatkuu...
perjantai 17. syyskuuta 2010
tiistai 27. heinäkuuta 2010
Lomaväliaikatiedote
Täs on kuulkaa niin valtavalla tohinalla lomailtu viimeiset kolme viikkoa että ei ole ehtinyt edes niistä vähäisistä urheiluaktiviteeteista raportoida. Ja sama jatkuu vielä tovin eli kesälomaliikuntaraportti seuraa jahka tästä on taas palautunut ruotuun ja elämisen rytmi on normalisoitunut töihin paluun myötä.
Siihen asti huihai, huh hellettä ja Hei hei heinäkuu!
Siihen asti huihai, huh hellettä ja Hei hei heinäkuu!
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Kesän eka kellotus
Erikoisraportti viikolta 25!
Maanantaina ehkä vielä aavistuksen verran huterassa olotilassa kävin juoksemassa puolen tunnin setin: lämmittely + 4 x n. 100 metrin rivakka veto + jäähdyttely, tavoitteena irroitella jalat tiistaista kesän ensimmäistä kolmen lajin settiä varten.
Tiistaina olikin taas pitkästä aikaa etäisesti kesää muistuttava ilma ja Kuusijärvellä mukavasti lämpöä vedessä 18 ja ilmassa 19. Paikalla HelTri Cupin ajanotollisissa treeneissä oli peräti 85 triathleettia, huimaa!
Hiukan se taas jännitti lähetä vetämään settiä. Mutta eihän se auttanut, sekaan vaan uimareita kuhisevaan järveen ja suunnistamaan kohti ensimmäistä poijua. Ihan kamalaahan se uinti aina on. Altaassa hiotusta tekniikasta ei ole tietoakaan, hengitys menee haukkomiseksi ja mitään ei näe. Pieni paniikkikin meinasi iskeä siinä vaiheessa kun yksi äijänköriläs kroolasi takaa suoraan päälle. Pienellä pärskimisellä siitä onneksi selvisi.
Uintiosuus (750 m) meni suht viimevuotiseen tapaan, hiukan reiluun 16 minuuttiin. Vaatevalinnoissa olin tehnyt hiukan muutoksia opitun perusteella ja vaihtoon mennessä piti kuoriutua märkäpuvusta ja pukea ylle paita, sukat (kyllä, noviisina en vielä sukatta osaa mennä), kypärä ja lasit. Hörppy juomaa ja fillaria juoksuttamaan vaihtoalueelta. Hetikohta asfaltille päästyä kiinnitin kengät lukkoihin ja siinä ne myös pysyi koko fillariosuuden ajan, ai että olen ylpeä itestäni!
Pyöräily näyttäisi olevan vahvin lajini, koska siellä tuli jopa pari tyyppiä ohitettua. Tosin toisen kierroksen alussa pudotin juomapullon ja sitä noutaessa tulin taas itse ohitetuksi. Peeskiellon takia oli muutamassa kohdassa vähän hankalaa kun kanssapolkija lähestyi hitaasti selkä edellä eikä oikein tiennyt että riittääkö voimat ohitukseen. Pienoisen perässäroikkumisen jälkeen päätin hurauttaa ohi ja ihan hyvin voimat riitti. Vaihteitten käyttö ei vielä kovin sujuvaa ole ylämäissä mutta suht tasaisena sain pyöritysnopeuden pidettyä. Tai yritin ainakin. 20 kilometrin pätkään meni jotain 40-45 minuutin välillä, virallisia väliaikoja ei vielä ole tullut. Löytynevät kohta täältä.
Juoksuvaihtoon tullessa selviydyin tyylikkäästi irti pokimista ja fillari pöpelikköön, kypärä pois, lenkkarit fillarikenkien tilalle ja viimeiselle osuudelle ajanottopisteen kautta. Vasen pohje ja reisi hiukan vihoitteli alussa (syynä lienee lukkopolkimiin tottumattomuus) ja kerkesi jo kramppi tulla mieleen mutta parin sadan metrin jälkeen tilanne tasoittui ja juoksu alkoi kulkea ihan mallikkaasti. Juokseminen fillaroinnin jälkeen kulkee jostain syystä yleensä paremmin kuin pelkkä juoksu. Lieneekö syynä se että diesel käynnistyy hitaasti.
Juoksu (5,3 km) oli jokseenkin rankka mutta niin sen tässä kohtaa matkaa kait kuuluukin jo olla. Voimia sai iloisista kanssapuurtajista ja molemminpuolisesta kannustuksesta matkalla. Viimeinen Kuusijärven kiertävä pätkä ylämäkineen oli jo aikamoista rääkkiä ja viimeisellä pätkällä hiekkarannan läpi tuli kyllä puristettua viimeiset mehut jaloista. Loppuaika oli 1:31:32, mikä on muutaman minuutin parempi aika kuin viime kesänä Kuopiossa missä oli 250 m lyhyempi uinti eli jotain kehitystä on tapahtunut. Keskisyke lenkillä oli 164, maksimi 180 kun oma mitattu maksimi on 181. Ja energiaa paloi 1049 kcal.
Urakan jälkeen oli hommana enää haalia roskaiset ja märät romut kasaan ja painua kotiin suihkuun ja syömään tyytyväisin mielin.
Maanantaina ehkä vielä aavistuksen verran huterassa olotilassa kävin juoksemassa puolen tunnin setin: lämmittely + 4 x n. 100 metrin rivakka veto + jäähdyttely, tavoitteena irroitella jalat tiistaista kesän ensimmäistä kolmen lajin settiä varten.
Tiistaina olikin taas pitkästä aikaa etäisesti kesää muistuttava ilma ja Kuusijärvellä mukavasti lämpöä vedessä 18 ja ilmassa 19. Paikalla HelTri Cupin ajanotollisissa treeneissä oli peräti 85 triathleettia, huimaa!
Hiukan se taas jännitti lähetä vetämään settiä. Mutta eihän se auttanut, sekaan vaan uimareita kuhisevaan järveen ja suunnistamaan kohti ensimmäistä poijua. Ihan kamalaahan se uinti aina on. Altaassa hiotusta tekniikasta ei ole tietoakaan, hengitys menee haukkomiseksi ja mitään ei näe. Pieni paniikkikin meinasi iskeä siinä vaiheessa kun yksi äijänköriläs kroolasi takaa suoraan päälle. Pienellä pärskimisellä siitä onneksi selvisi.
Uintiosuus (750 m) meni suht viimevuotiseen tapaan, hiukan reiluun 16 minuuttiin. Vaatevalinnoissa olin tehnyt hiukan muutoksia opitun perusteella ja vaihtoon mennessä piti kuoriutua märkäpuvusta ja pukea ylle paita, sukat (kyllä, noviisina en vielä sukatta osaa mennä), kypärä ja lasit. Hörppy juomaa ja fillaria juoksuttamaan vaihtoalueelta. Hetikohta asfaltille päästyä kiinnitin kengät lukkoihin ja siinä ne myös pysyi koko fillariosuuden ajan, ai että olen ylpeä itestäni!
Pyöräily näyttäisi olevan vahvin lajini, koska siellä tuli jopa pari tyyppiä ohitettua. Tosin toisen kierroksen alussa pudotin juomapullon ja sitä noutaessa tulin taas itse ohitetuksi. Peeskiellon takia oli muutamassa kohdassa vähän hankalaa kun kanssapolkija lähestyi hitaasti selkä edellä eikä oikein tiennyt että riittääkö voimat ohitukseen. Pienoisen perässäroikkumisen jälkeen päätin hurauttaa ohi ja ihan hyvin voimat riitti. Vaihteitten käyttö ei vielä kovin sujuvaa ole ylämäissä mutta suht tasaisena sain pyöritysnopeuden pidettyä. Tai yritin ainakin. 20 kilometrin pätkään meni jotain 40-45 minuutin välillä, virallisia väliaikoja ei vielä ole tullut. Löytynevät kohta täältä.
Juoksuvaihtoon tullessa selviydyin tyylikkäästi irti pokimista ja fillari pöpelikköön, kypärä pois, lenkkarit fillarikenkien tilalle ja viimeiselle osuudelle ajanottopisteen kautta. Vasen pohje ja reisi hiukan vihoitteli alussa (syynä lienee lukkopolkimiin tottumattomuus) ja kerkesi jo kramppi tulla mieleen mutta parin sadan metrin jälkeen tilanne tasoittui ja juoksu alkoi kulkea ihan mallikkaasti. Juokseminen fillaroinnin jälkeen kulkee jostain syystä yleensä paremmin kuin pelkkä juoksu. Lieneekö syynä se että diesel käynnistyy hitaasti.
Juoksu (5,3 km) oli jokseenkin rankka mutta niin sen tässä kohtaa matkaa kait kuuluukin jo olla. Voimia sai iloisista kanssapuurtajista ja molemminpuolisesta kannustuksesta matkalla. Viimeinen Kuusijärven kiertävä pätkä ylämäkineen oli jo aikamoista rääkkiä ja viimeisellä pätkällä hiekkarannan läpi tuli kyllä puristettua viimeiset mehut jaloista. Loppuaika oli 1:31:32, mikä on muutaman minuutin parempi aika kuin viime kesänä Kuopiossa missä oli 250 m lyhyempi uinti eli jotain kehitystä on tapahtunut. Keskisyke lenkillä oli 164, maksimi 180 kun oma mitattu maksimi on 181. Ja energiaa paloi 1049 kcal.
Urakan jälkeen oli hommana enää haalia roskaiset ja märät romut kasaan ja painua kotiin suihkuun ja syömään tyytyväisin mielin.
Silkkaa myötätuulta
Viikko 24 meni köykäisesti. Maanantaina tunnin perusjuoksu, tiistaina lepo ja keskiviikkona juoksukoulun viimeinen tapaaminen yhdistelmätreenin merkeissä. Treffit oli sovittu Bembölen kahvituvalle Espooseen ja polkaisin lämmittelyksi sinne kotoa, 21 km. Matkalla varovasti sovittelin lukkoja polkimiin ja treenailin irrottelua risteysten lähestyessä ja toivoin hiki otsalla ettei tapahtuisi mitään äkkinäistä, esim. mopoa eteen jostain sivutieltä. Mopot pyöräteillä on muuten perkeleestä, sama kuin maantielle 80 nopeusrajoitusalueelle laittaisi ralli- ja formula-autoja suhauttelemaan sekaan huippunopeuksilla. Grrrr!!!
Tuvalta lähdettiin polkemaan ensin yhdessä ja sitten pariin eri porukkaan jakautuneina kauniissa järvi- ja maaseutumaisemissa. Kyllä, Espoon perukoilla on silkkaa maaseutua. 35 kilometrin lenkki siinä tuli hurautettua aika vauhtia. Erityinen rispekt niille parille sankarille jotka veti lenkin maasturilla, tasan samaa vauhtia kuin muutkin. Juoksukoulun vetäjät olivat hankkineet halukkaille kokeiltavaksi Jamis-merkkisiä maantiepyöriä ja osa ekaa kertaa maantiefillaria kokeiltuaan taisi innostua aika lailla.
Tuvalle palattua tehtiin parin kilometrin juoksupyrähdys, triathlontreenin hengessä. Ja sen päälle nautittiin ansaitut pullakaffet ja saatiin hienot juoksukoulupaidat muistoksi. Kuviakin räpsittiin ja täytettiin palautelomakkeita juoksukoulusta. Vähän tuli haikeakin olo koska teaoriaosuudet ja treenit on olleet erittäin hyviä ja porukka mukava. Alustavia suunnitelmia ensi vuodelle tehtiin myös ja mahdollisesti syksyllä jatketaan triathlonkoululla, varsinkin kun maantieajelu sujui porukalta niin mallikkaasti. Ainakin jos uskomme valmentaja Ilkkaa, ja miksi emme uskoisi.
Kahvitupa näkyy olevan kaksipyöräisten suosiossa koska meidän lihaskäyttöisten pyöräilijoitten lisäksi siellä oli vissiin useampi kymmenen motoristia nauttimassa kauniista kesäillasta ajelun lomassa. Mikäs siinä, mukavaa katseltavaa… Ja kotio polkasu sitten vielä illan päätteeksi, noin 21 kilsaa. päivän kokonaissaldo 74 km, keskivauhti 18 km/, sisältäen kaikki kaupunkialueella seisoskelut meno- ja paluumatkalla.
Loppuviikko menikin sitten ”levätessä” ja kulttuurin merkeissä eli pe-su tuli rokattua ankarasti Myötätuulirokissa Vantaalla. Kaakate, Mokoma ja Stam1na oli tietty ihan parhaat!
Tuvalta lähdettiin polkemaan ensin yhdessä ja sitten pariin eri porukkaan jakautuneina kauniissa järvi- ja maaseutumaisemissa. Kyllä, Espoon perukoilla on silkkaa maaseutua. 35 kilometrin lenkki siinä tuli hurautettua aika vauhtia. Erityinen rispekt niille parille sankarille jotka veti lenkin maasturilla, tasan samaa vauhtia kuin muutkin. Juoksukoulun vetäjät olivat hankkineet halukkaille kokeiltavaksi Jamis-merkkisiä maantiepyöriä ja osa ekaa kertaa maantiefillaria kokeiltuaan taisi innostua aika lailla.
Tuvalle palattua tehtiin parin kilometrin juoksupyrähdys, triathlontreenin hengessä. Ja sen päälle nautittiin ansaitut pullakaffet ja saatiin hienot juoksukoulupaidat muistoksi. Kuviakin räpsittiin ja täytettiin palautelomakkeita juoksukoulusta. Vähän tuli haikeakin olo koska teaoriaosuudet ja treenit on olleet erittäin hyviä ja porukka mukava. Alustavia suunnitelmia ensi vuodelle tehtiin myös ja mahdollisesti syksyllä jatketaan triathlonkoululla, varsinkin kun maantieajelu sujui porukalta niin mallikkaasti. Ainakin jos uskomme valmentaja Ilkkaa, ja miksi emme uskoisi.
Loppuviikko menikin sitten ”levätessä” ja kulttuurin merkeissä eli pe-su tuli rokattua ankarasti Myötätuulirokissa Vantaalla. Kaakate, Mokoma ja Stam1na oli tietty ihan parhaat!
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Paras liikuntaviikko evö! (toistaiseksi)
No onpas ollut urheilullinen viikko, huh huh! Liikunnan opiskelua konkreettisesti, omia treenejä, muitten liikuttamista ja siinä ohessa muutama uusi laji.
Maanantaina taas intoa täynnä kouluun neljäksi päiväksi. Nyt päästiin asiaan eli terveyttä edistävään liikuntaan ja se alkoi heti ottamalla luulot pois submaksimaalisella polkupyöräergometritestillä ja InBody-mittauksella. Tarkoitus viikon harjoituksilla oli paitsi toimia itse koekaniinina, myös opetella testien teoriaa ja miten näitä taitoja käytetään jatkossa omille asiakkaille.
Fillaritestin tulos itsellä oli parin vuoden takaisesta parantunut mukavasti. PK-alue oli mukavasti kasvanut suhteessa VK-alueeseen. Tuli siis todistetuksi maltillisten treenien tarve, jos peruskuntoa haluaa kasvattaa. InBodyn tulokset olivat myöskin viime kerrasta hiukan kohentuneet, vielä olisi kuitenkin rasvaprosentissa ja painindeksissä pienentämisen varaa, normaalin puitteissa molemmat kuitenkin. Testistähän saa myös mahdottoman määrän muuta detaljitietoa, mutta en nyt niitä tässä luettele, kaikki ok.
Iltapäivällä tehtiin muutama liikkuvuustesti, omat tulokset oli muuten ok, mutta kylkiä pitää venyttää enemmän.
Illaksi olin järjestänyt kurssillemme tutustumisen seikkailu-urheiluun ja se aloitettiin noin tunnin melonnalla Lohjanjärvellä. Yksiköillä painettiin menemään ja turvaveneestä Harrin & Peten lisäksi ohjeita antoi Ada 4 v.(osa porukasta meinasi näppärän neidin neuvoihin hiukan hikeentyäkin...) Ada lienee innosta päätellen jo kohta osallistumassa ekoihin kisoihinsa, geenit lajia ja etenkin suunnistusta ajatellen kun on neidillä varsin kohdillaan.
Kajakit kun oli saatu takaisin vajaan otettiin pikakurssi kompassin käytöstä ja suunnistettiin Karnaisten korpeen, missä Pete opasti ja avitti meidät laskeutumaan köydellä alas kalliolta. Kokemus oli koko porukalle eka lajiaan ja kaikki (yhtä lukuunottamatta) ketkä kokeilivat tykkäsivät kovasti, itseni mukaan lukien. Reunan yli meneminen jännitti aika lailla ja ei meinannut millään ymmärtää että voimaa ei tarvita ja rentona käsiä myöten pitää olla. Siinä vaiheessa kun jalat tömähti maahan oli ihan että hö, tässäkö tämä oli ja olisi tehnyt mieli tulla alas uudestaan ainakin viisi kertaa. Luonnon huvipuisto taitaa olla se paras. Loput rastit jäi tällä kertaa hakematta koska ilta oli jo pitkällä, päivä oli ollut rankka ja lisäksi korvessa oli noin satatuhattamiljardia erityisen verenhimoista hyttystä. Vieläkin jalat ihan paukamilla.
"Kotona" Kisakalliossa meitä odotti sauna, ruoka ja järvi, jonne tuli viskattua talviturkki. Jo oli aikakin. Kyllä oli hieno päivä.
Mutta ei se mitään, hieno ohjelma vaan jatkui. Keskiviikkoaamu aloitettiin UKK-kävelytestillä ja 30 sekunnin lihaskuntotesteillä ynnä erinäisillä laskentaharjoituksilla. Tuloksissa ei ihmeellistä, mitä nyt porukka kävelytestin tuloksia vähän protestoi kun se ei paljon treenaavalle hääppöistä tulosta anna. Mutta oppi olikin että se on suurille, vähän liikkuville tarkoitettu terveyskuntotesti, innokkaat harrastajat testataan ihan muilla keinoin.
Illalla oli omassa ohjelmassa vuoden ensimmäinen avovesiuinti. Parikymmentä minuuttia räpiköin menemään laiturien välistä pätkää ranann tuntumassa ja ihan kamalaahan se taas oli. Vesi ei ihme kyllä tuntunut kovin kylmälle, edes märkäpuvun ulkopuolelle jäävissä jalkaterissä/kämmenissä/päässä, lienee ollut jotain +16. Mutta näkyvyyden puuttuminen, puvun kuristusote kaulasta ja vissiin veden lämpö sai taas hengityksen haukkomiseksi ja etenemisen tuskalliseksi. Kun olin jo uimiseni uinut sattuivat olympiasoutajat olemaan juuri lähdössä omaa treeniään tekemään ja ystävällisesti mittasivat laiturien välisen matkan. Treenin jälkeen sain siis tietää että 5 x 100 metriä tuli polskittua ja vauhti oli ekaksi treeniksi suht siedettävä, tyyli ei.
Keskiviikkona olikin opinto-ohjelmassa pääasiassa teoriaa ja itsellä myös jännä paikka eli ensimmäinen näyttö, aiheesta Toimintaympäristön hallinta. Se tapahtui raportointitilaisuutena, itse tapahtumahan oli jo ollut pari viikkoa sitten. Läpi meni ja ai että tuntui mukavalle saavuttaa jotain konkreettista!
Illalla oli palauttavan treenin vuoro: puolen tunnin kävely, kolmen vartin venyttely, kurssikaveri Miran (joka on ehkä Suomen paras hieroja!) tekemä tunnin hieronta ja sen päälle löylyt puusaunassa. Aah ja ooh miten ihanaa!
Torstaina oli vuorossa voimaharjoitteluohjelmien tekoa ja niitten testaamista käytännössä, asiakkaan rooliin asettuen. Tehtiin ihan mielenkiintoisella metodilla ja sen seurauksena esim. neiti J., 56 kg, innostui Vesalle, 100 kg tehdystä ohjelmasta niin että tässä joutuu oikeasti hommiin eli tekemään kaverille treeniohjelmaa. Sitä saa mitä tilaa eli ensiaskeleita uudella uralla... Iltapaivällä kokeiltiin niinikään asiakkaan treenihousuihin asettuen juoksua eri sykealueilla ja samalla reissulla mm. taputettiin ohi juoksevalle reksille (lenkillä keskellä päivää, loistava roolimalli!) ja meinattiin pudota kaivantoon ynnä muita mielenkiintoisia havaintoja.
Illalla kun hilautui kotiin olikin aika poikki. Seuraava vuorokausi meni aika hätäseen kamoja purkaessa, pakatessa, pyykätessä, hiukan nukkuessa ja töitä tehdessä ja uudestaan pakatessa. Perjantaina iltapäivällä kun oli lähtö kisatalkoisiin Multisport Cupin No Limit Adventureen. Siellä taas vuorokausi meni totuttuun tapaan, toimisto- ja rastihommissa.
Talkoolaisen nukkumaperspektiivi Tenala IF:n majan lattialta:
Tällä kertaa myös entistä tarkemmin kilpailijoitten toimia ja varustusta tutkaillessa, koska talkootoveri Neiti V:n kanssa päätimme että seuraavassa osakilpailussa, Archipelago Adventuressa ollaankin sitten viivalla talkoohommien sijaan. Ekat harjoituksetkin jo pidettiin lauantaina kun kisan oltua ohi kipitimme hakemaan maastosta pois viimeisen osuuden rastit. Tämä meni sovitun roolijaon mukaisesti eli Neiti V suunnistaa, hän kun sen osaa, ja minä kartanlukutaidottomana seuraan kiltisti perässä. Eli nyt kun se taas on julkisesti sanottu niin ei kehtaa enää perua: 21.8. ekaan seikkailu-urheilukisaan. Tri- ja multisport-lajit on treenitarpeen puolesta aika lähellä toisiaan, molemmissa kun juostaan, pyöräillään ja edetään vedessä. Multisportissa toki tarvitaan paljon enemmän erilaisia taitoja, siellä kun voi tulla eteen ihan mitä vaan, tosin ei ehkä ensimmäisenä kuntosarjassa.
Tunnelmia melonta-pyöräily -vaihdosta:
Sunnuntain sateinen ja tuulinen sää ei houkutellut maantiepyöräilemään, joten otin maastotraktorin alle ja lähdin keskuspuistoon, kunnianhimoisena tavoitteena harjoitella poluilla ajamista. Eipä kannattanut näillä taidoilla mennä läpimärille kivisille ja juurakkoisille poluille, turvallaanhan siellä olin alta aikayksikön, pariinkin otteeseen. MÄ_EN_VAAN_OSAA. Naama ja kaikki muukin ravassa päätin unohtaa polut, ainakin märät ja liukkaat ja otin ja kaahasin puiston highwayta pitkin Paloheinään ja takaisin ja siitä Stadikalle Lissun kanssa sovittuun uimatreeniin. Se sentään meni hyvin: ensin 500 m vaparitekniikkaa ja sitten toinen mokoma osiin pilkottuna eli käsivedot ja potkut omina treeneinään. Jotain onnistumisen iloa päivälle.
Maastofillarointiin tarvitsen apuja (HELP, auttakaa kaatuvaa!): vinkit helpoista poluista Stadissa kiitollisuudella vastaan otetaan. Saa olla kapeita ja suht jyrkkiäkin, kunhan ei ole kamalan kivikkoisia ja juurakkoisia. Niitten aika on sitten myöhemmin jahka ensin oppii olemaan kaatumatta sileämmällä alustalla. Vähän toivottomallehan tuo kyllä tuntuu.
Maastoilu unohdetaan nyt kuitenkin toviksi, koska kesän eka ajanotollinen tri-tapahtuma on 22.6. ja nyt sihdataan vielä siihen. Sen jälkeen tulee ohjelmaan sitten myös maastofillarointi (jos siitä nyt mitään tulee), suunnistuksen opettelu ja toivottavasti myös melonta silloin tällöin. Eli kesälomasuunnitelma on sitten siinä.
Tulipas pitkät jorinat mutta tämä onkin ollut vissiin elämäni liikunnallisin ja ainakin monipuolisin viikko, mikä on maailman parasta!
Maanantaina taas intoa täynnä kouluun neljäksi päiväksi. Nyt päästiin asiaan eli terveyttä edistävään liikuntaan ja se alkoi heti ottamalla luulot pois submaksimaalisella polkupyöräergometritestillä ja InBody-mittauksella. Tarkoitus viikon harjoituksilla oli paitsi toimia itse koekaniinina, myös opetella testien teoriaa ja miten näitä taitoja käytetään jatkossa omille asiakkaille.
Fillaritestin tulos itsellä oli parin vuoden takaisesta parantunut mukavasti. PK-alue oli mukavasti kasvanut suhteessa VK-alueeseen. Tuli siis todistetuksi maltillisten treenien tarve, jos peruskuntoa haluaa kasvattaa. InBodyn tulokset olivat myöskin viime kerrasta hiukan kohentuneet, vielä olisi kuitenkin rasvaprosentissa ja painindeksissä pienentämisen varaa, normaalin puitteissa molemmat kuitenkin. Testistähän saa myös mahdottoman määrän muuta detaljitietoa, mutta en nyt niitä tässä luettele, kaikki ok.
Iltapäivällä tehtiin muutama liikkuvuustesti, omat tulokset oli muuten ok, mutta kylkiä pitää venyttää enemmän.
Illaksi olin järjestänyt kurssillemme tutustumisen seikkailu-urheiluun ja se aloitettiin noin tunnin melonnalla Lohjanjärvellä. Yksiköillä painettiin menemään ja turvaveneestä Harrin & Peten lisäksi ohjeita antoi Ada 4 v.(osa porukasta meinasi näppärän neidin neuvoihin hiukan hikeentyäkin...) Ada lienee innosta päätellen jo kohta osallistumassa ekoihin kisoihinsa, geenit lajia ja etenkin suunnistusta ajatellen kun on neidillä varsin kohdillaan.
Kajakit kun oli saatu takaisin vajaan otettiin pikakurssi kompassin käytöstä ja suunnistettiin Karnaisten korpeen, missä Pete opasti ja avitti meidät laskeutumaan köydellä alas kalliolta. Kokemus oli koko porukalle eka lajiaan ja kaikki (yhtä lukuunottamatta) ketkä kokeilivat tykkäsivät kovasti, itseni mukaan lukien. Reunan yli meneminen jännitti aika lailla ja ei meinannut millään ymmärtää että voimaa ei tarvita ja rentona käsiä myöten pitää olla. Siinä vaiheessa kun jalat tömähti maahan oli ihan että hö, tässäkö tämä oli ja olisi tehnyt mieli tulla alas uudestaan ainakin viisi kertaa. Luonnon huvipuisto taitaa olla se paras. Loput rastit jäi tällä kertaa hakematta koska ilta oli jo pitkällä, päivä oli ollut rankka ja lisäksi korvessa oli noin satatuhattamiljardia erityisen verenhimoista hyttystä. Vieläkin jalat ihan paukamilla.
"Kotona" Kisakalliossa meitä odotti sauna, ruoka ja järvi, jonne tuli viskattua talviturkki. Jo oli aikakin. Kyllä oli hieno päivä.
Mutta ei se mitään, hieno ohjelma vaan jatkui. Keskiviikkoaamu aloitettiin UKK-kävelytestillä ja 30 sekunnin lihaskuntotesteillä ynnä erinäisillä laskentaharjoituksilla. Tuloksissa ei ihmeellistä, mitä nyt porukka kävelytestin tuloksia vähän protestoi kun se ei paljon treenaavalle hääppöistä tulosta anna. Mutta oppi olikin että se on suurille, vähän liikkuville tarkoitettu terveyskuntotesti, innokkaat harrastajat testataan ihan muilla keinoin.
Illalla oli omassa ohjelmassa vuoden ensimmäinen avovesiuinti. Parikymmentä minuuttia räpiköin menemään laiturien välistä pätkää ranann tuntumassa ja ihan kamalaahan se taas oli. Vesi ei ihme kyllä tuntunut kovin kylmälle, edes märkäpuvun ulkopuolelle jäävissä jalkaterissä/kämmenissä/päässä, lienee ollut jotain +16. Mutta näkyvyyden puuttuminen, puvun kuristusote kaulasta ja vissiin veden lämpö sai taas hengityksen haukkomiseksi ja etenemisen tuskalliseksi. Kun olin jo uimiseni uinut sattuivat olympiasoutajat olemaan juuri lähdössä omaa treeniään tekemään ja ystävällisesti mittasivat laiturien välisen matkan. Treenin jälkeen sain siis tietää että 5 x 100 metriä tuli polskittua ja vauhti oli ekaksi treeniksi suht siedettävä, tyyli ei.
Keskiviikkona olikin opinto-ohjelmassa pääasiassa teoriaa ja itsellä myös jännä paikka eli ensimmäinen näyttö, aiheesta Toimintaympäristön hallinta. Se tapahtui raportointitilaisuutena, itse tapahtumahan oli jo ollut pari viikkoa sitten. Läpi meni ja ai että tuntui mukavalle saavuttaa jotain konkreettista!
Illalla oli palauttavan treenin vuoro: puolen tunnin kävely, kolmen vartin venyttely, kurssikaveri Miran (joka on ehkä Suomen paras hieroja!) tekemä tunnin hieronta ja sen päälle löylyt puusaunassa. Aah ja ooh miten ihanaa!
Torstaina oli vuorossa voimaharjoitteluohjelmien tekoa ja niitten testaamista käytännössä, asiakkaan rooliin asettuen. Tehtiin ihan mielenkiintoisella metodilla ja sen seurauksena esim. neiti J., 56 kg, innostui Vesalle, 100 kg tehdystä ohjelmasta niin että tässä joutuu oikeasti hommiin eli tekemään kaverille treeniohjelmaa. Sitä saa mitä tilaa eli ensiaskeleita uudella uralla... Iltapaivällä kokeiltiin niinikään asiakkaan treenihousuihin asettuen juoksua eri sykealueilla ja samalla reissulla mm. taputettiin ohi juoksevalle reksille (lenkillä keskellä päivää, loistava roolimalli!) ja meinattiin pudota kaivantoon ynnä muita mielenkiintoisia havaintoja.
Illalla kun hilautui kotiin olikin aika poikki. Seuraava vuorokausi meni aika hätäseen kamoja purkaessa, pakatessa, pyykätessä, hiukan nukkuessa ja töitä tehdessä ja uudestaan pakatessa. Perjantaina iltapäivällä kun oli lähtö kisatalkoisiin Multisport Cupin No Limit Adventureen. Siellä taas vuorokausi meni totuttuun tapaan, toimisto- ja rastihommissa.
Talkoolaisen nukkumaperspektiivi Tenala IF:n majan lattialta:
Tällä kertaa myös entistä tarkemmin kilpailijoitten toimia ja varustusta tutkaillessa, koska talkootoveri Neiti V:n kanssa päätimme että seuraavassa osakilpailussa, Archipelago Adventuressa ollaankin sitten viivalla talkoohommien sijaan. Ekat harjoituksetkin jo pidettiin lauantaina kun kisan oltua ohi kipitimme hakemaan maastosta pois viimeisen osuuden rastit. Tämä meni sovitun roolijaon mukaisesti eli Neiti V suunnistaa, hän kun sen osaa, ja minä kartanlukutaidottomana seuraan kiltisti perässä. Eli nyt kun se taas on julkisesti sanottu niin ei kehtaa enää perua: 21.8. ekaan seikkailu-urheilukisaan. Tri- ja multisport-lajit on treenitarpeen puolesta aika lähellä toisiaan, molemmissa kun juostaan, pyöräillään ja edetään vedessä. Multisportissa toki tarvitaan paljon enemmän erilaisia taitoja, siellä kun voi tulla eteen ihan mitä vaan, tosin ei ehkä ensimmäisenä kuntosarjassa.
Tunnelmia melonta-pyöräily -vaihdosta:
Sunnuntain sateinen ja tuulinen sää ei houkutellut maantiepyöräilemään, joten otin maastotraktorin alle ja lähdin keskuspuistoon, kunnianhimoisena tavoitteena harjoitella poluilla ajamista. Eipä kannattanut näillä taidoilla mennä läpimärille kivisille ja juurakkoisille poluille, turvallaanhan siellä olin alta aikayksikön, pariinkin otteeseen. MÄ_EN_VAAN_OSAA. Naama ja kaikki muukin ravassa päätin unohtaa polut, ainakin märät ja liukkaat ja otin ja kaahasin puiston highwayta pitkin Paloheinään ja takaisin ja siitä Stadikalle Lissun kanssa sovittuun uimatreeniin. Se sentään meni hyvin: ensin 500 m vaparitekniikkaa ja sitten toinen mokoma osiin pilkottuna eli käsivedot ja potkut omina treeneinään. Jotain onnistumisen iloa päivälle.
Maastofillarointiin tarvitsen apuja (HELP, auttakaa kaatuvaa!): vinkit helpoista poluista Stadissa kiitollisuudella vastaan otetaan. Saa olla kapeita ja suht jyrkkiäkin, kunhan ei ole kamalan kivikkoisia ja juurakkoisia. Niitten aika on sitten myöhemmin jahka ensin oppii olemaan kaatumatta sileämmällä alustalla. Vähän toivottomallehan tuo kyllä tuntuu.
Maastoilu unohdetaan nyt kuitenkin toviksi, koska kesän eka ajanotollinen tri-tapahtuma on 22.6. ja nyt sihdataan vielä siihen. Sen jälkeen tulee ohjelmaan sitten myös maastofillarointi (jos siitä nyt mitään tulee), suunnistuksen opettelu ja toivottavasti myös melonta silloin tällöin. Eli kesälomasuunnitelma on sitten siinä.
Tulipas pitkät jorinat mutta tämä onkin ollut vissiin elämäni liikunnallisin ja ainakin monipuolisin viikko, mikä on maailman parasta!
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Kevyesti keskellä kesää
Viikko 22 meni suht kevyissä merkeissä:
ma: uintitreeni, 500 metriä vaparipotkuharjoituksia. Tämä suunnittelematta siitä syystä että uimlasit oli ottaneet ja hajonneet kassissa. Menihän se näinkin, itseasiassa oli hyvä että tuli potkuharjoitukset vähän pakosta, sitä kun ei ole liiemmälti tullut tehtyä
ti: juoksu 53:28/6,58 km + 2 kierrosta voimaa
ke: Lepo
to: uinti 1000 m. Maanantaina hajonneet uimalasit tuli korjattua kun kaapin perältä löytyi varaosa (se nenäkappale mikä hajosi) ja olin jo ihan reimuissani säästöstä mutta tämä treeni menikin vähän persiilleen koska se kappale olikin liian pieni ja lasit vuoti ja puristi nenää mutkalle. Opetus: AINA varalasit mukaan. Etenkin kisoihin ja sen tapaisiin. Mutta kaapin perältä löytyi myös oikeankokoinen varaosa eli lasit sai vielä kerran jatkoaikaa. Testaus seuraavalla stadikakerralla
pe: väsytti ihan kamalasti ja töissä meni vähän myöhempään joten skippasin päivälle suunnitellun juoksu + voimatreenin.
la: lepo ja ylioppilaan juhlintaa & ihanaa Skunk Anansieta, vähän myös Dankoa ja Gunnareita
su: 60 km maantietä fillarilla + 5 km juoksu päälle. Olipas mukava treeni!
Muutoin viikossa ei ihmeellistä. Vähän olen tuumannut että opettelen treeniohjelmien suunnittelua tästä eteenpäin itse - käytän itseäni mm. opintojen koekaniinina - ja nyt alkaa olla sen aika. Voimatreeniä ainakin pitää muuttaa ja muutenkin voisi suunnitella kalenterin tuonne heinäkuun lopulle asti.
ma: uintitreeni, 500 metriä vaparipotkuharjoituksia. Tämä suunnittelematta siitä syystä että uimlasit oli ottaneet ja hajonneet kassissa. Menihän se näinkin, itseasiassa oli hyvä että tuli potkuharjoitukset vähän pakosta, sitä kun ei ole liiemmälti tullut tehtyä
ti: juoksu 53:28/6,58 km + 2 kierrosta voimaa
ke: Lepo
to: uinti 1000 m. Maanantaina hajonneet uimalasit tuli korjattua kun kaapin perältä löytyi varaosa (se nenäkappale mikä hajosi) ja olin jo ihan reimuissani säästöstä mutta tämä treeni menikin vähän persiilleen koska se kappale olikin liian pieni ja lasit vuoti ja puristi nenää mutkalle. Opetus: AINA varalasit mukaan. Etenkin kisoihin ja sen tapaisiin. Mutta kaapin perältä löytyi myös oikeankokoinen varaosa eli lasit sai vielä kerran jatkoaikaa. Testaus seuraavalla stadikakerralla
pe: väsytti ihan kamalasti ja töissä meni vähän myöhempään joten skippasin päivälle suunnitellun juoksu + voimatreenin.
la: lepo ja ylioppilaan juhlintaa & ihanaa Skunk Anansieta, vähän myös Dankoa ja Gunnareita
su: 60 km maantietä fillarilla + 5 km juoksu päälle. Olipas mukava treeni!
Muutoin viikossa ei ihmeellistä. Vähän olen tuumannut että opettelen treeniohjelmien suunnittelua tästä eteenpäin itse - käytän itseäni mm. opintojen koekaniinina - ja nyt alkaa olla sen aika. Voimatreeniä ainakin pitää muuttaa ja muutenkin voisi suunnitella kalenterin tuonne heinäkuun lopulle asti.
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Maantiekiitäjä
Jännä viikko ja valtavasti taas uutta potkua treenaamiseen! Tällä reseptillä:
Ma: tunnin juoksu pirun kylmässä kaatosateessa & tuulessa, kolme n. sadan metrin vetoa oli mukana loppupuolella, lämmittelyä keskiviikkoa varten
Ti: lepoa
Ke: Juoksukoulu (teoria: koknaisvaltainen valmentautuminen juoksutapahtumaan, edellisellä kerralla kun oltiin keskitytty ravintopuoleen) + cooperin testi. Kaksi ja puoli tonnia meni, syksystä parannusta hiukan reilu sata metriä. Ai että tuntu hyvälle! Leppävaaran kenttä olikin varattuna eli piti mennä plan B:n mukaan ja juostiin testi rullaluisteluradan pientareella. Siinä mielessä jännä että alusta oli hiekkaa ja reitillä oli sekä ylä- että alamäkeä. Valmentajan mukaan olosuhteitten takia tulokset ovat ehkä vähän alakanttiin verrattuna jos sama oltaisiin juostu radalla. Ja kaikki saivat tasapuolisesti kehuja myös juoksutekniikan kehittymisestä. Jee!
To: lepo
Pe: lepo
La: juoksua 1:20 + pari voimakierrosta
Su: ensimmäinen kunnon maantielenkki 50 km, johon sain tuhrattua huoltotaukoineen vähän reilu kolme tuntia. Mielenkiintoista seikkailua espoolaisten pyörätieratkaisujen viidakossa. Mutta ai että on mukava ajella kun asento on nyt hyvä, renkaissa pysyy ilma ja saa morjenstella muille vastaantuleville maantiekiitäjille. Jai!
Nyt olen päässyt hiukan jyvälle maantiepyöräilyn viehätyksestä ja mielessä kummittelee lähinnä ajanpuute: miten ehdin ajaa niin paljon kun tekisi mieli... Nimittäin tuo 50 km lenkki ei ollut ollenkaan raskas, vähän paremmalla tankkauksella olisi hyvin voinut mennä vielä ainakin 20-30 kilometriä. Vetäsiin polkasun päälle 3,4 km juosten, siihenkin kun taas pitää alkaa totutella. Alku oli vähän nihekää mutta viimeiset sadat metrit oli jo ihan kunnon juoksua ja tulikin ihan kisafiilis. Pari viikkoa ja on tilaisuus koittaa kesän ensimmäinen pikamatka Kuusijärvellä. Ja ensi kesänä on sitten edessä se olympiamatka eli 1/4. Muistuttakaa lupauksesta jos näyttää siltä että alan livetä päätöksessä...
Ma: tunnin juoksu pirun kylmässä kaatosateessa & tuulessa, kolme n. sadan metrin vetoa oli mukana loppupuolella, lämmittelyä keskiviikkoa varten
Ti: lepoa
Ke: Juoksukoulu (teoria: koknaisvaltainen valmentautuminen juoksutapahtumaan, edellisellä kerralla kun oltiin keskitytty ravintopuoleen) + cooperin testi. Kaksi ja puoli tonnia meni, syksystä parannusta hiukan reilu sata metriä. Ai että tuntu hyvälle! Leppävaaran kenttä olikin varattuna eli piti mennä plan B:n mukaan ja juostiin testi rullaluisteluradan pientareella. Siinä mielessä jännä että alusta oli hiekkaa ja reitillä oli sekä ylä- että alamäkeä. Valmentajan mukaan olosuhteitten takia tulokset ovat ehkä vähän alakanttiin verrattuna jos sama oltaisiin juostu radalla. Ja kaikki saivat tasapuolisesti kehuja myös juoksutekniikan kehittymisestä. Jee!
To: lepo
Pe: lepo
La: juoksua 1:20 + pari voimakierrosta
Su: ensimmäinen kunnon maantielenkki 50 km, johon sain tuhrattua huoltotaukoineen vähän reilu kolme tuntia. Mielenkiintoista seikkailua espoolaisten pyörätieratkaisujen viidakossa. Mutta ai että on mukava ajella kun asento on nyt hyvä, renkaissa pysyy ilma ja saa morjenstella muille vastaantuleville maantiekiitäjille. Jai!
Nyt olen päässyt hiukan jyvälle maantiepyöräilyn viehätyksestä ja mielessä kummittelee lähinnä ajanpuute: miten ehdin ajaa niin paljon kun tekisi mieli... Nimittäin tuo 50 km lenkki ei ollut ollenkaan raskas, vähän paremmalla tankkauksella olisi hyvin voinut mennä vielä ainakin 20-30 kilometriä. Vetäsiin polkasun päälle 3,4 km juosten, siihenkin kun taas pitää alkaa totutella. Alku oli vähän nihekää mutta viimeiset sadat metrit oli jo ihan kunnon juoksua ja tulikin ihan kisafiilis. Pari viikkoa ja on tilaisuus koittaa kesän ensimmäinen pikamatka Kuusijärvellä. Ja ensi kesänä on sitten edessä se olympiamatka eli 1/4. Muistuttakaa lupauksesta jos näyttää siltä että alan livetä päätöksessä...
Rentoutumista ja geokätkentää
Viiko 20 meni näppärästi töitä, opiskelua & harrasteita ja kaikkiin näihin liittyvää liikuntaa yhdistellen, koska kyseessä oli työkseni järjestämän koulutusmodulin viikko ja siihen liittyen opintoihin liittyvän näyttötyön kaytännön osuus. Paikkana luonnollisesti Kisakallio, mistä alkaa tulla toinen koti.
Viikon liikkumiset:
Ma: juoksu/kävely-yhdistelmää tunnin verran.
Ti: koulutusryhmän luotsaaminen Karnaisten korven ympäri. Porukka itse tätä toivoi, koska moni kiinalainen tai intialainen osallistujamme ei ollut koskaan aikaisemmin kävellyt metsässä. Taas muistutus itselle miten sitä pitää tiettyjä asioita itsestäänselvyytenä.
Ke: tunnin rivakka kävely + pari kierrosta voimaa
To: päivällä rentoutusharjoituksia (jotkut simahti syvään uneen parissa minuutissa...) + illalla vajaan parin tunnin geokätkentäseikkailu Karnaisten korvessa, tämä siis taas kansainväliselle koulutusporukallemme. Metsässä oli laumoittain verenhimoisia hyttysiä ja yksi ryhmä törmäsi kyyhynkin.
Pe: lepo
La: tunti ja kolme varttia fillarointia maasturilla + voimatreeni
Su: tunti juoksua + toinen mokoma uintia.
Kohtuu raskas viikko koska työpaivät venyi iltamyöhälle, mutta vahvisti jälleen sitä, että alanvaihto, tai sanoisiko kurssin muutos on ehdottomasti oikea ratkaisu.
Honkain huminaa Karnaisissa.
Viikon liikkumiset:
Ma: juoksu/kävely-yhdistelmää tunnin verran.
Ti: koulutusryhmän luotsaaminen Karnaisten korven ympäri. Porukka itse tätä toivoi, koska moni kiinalainen tai intialainen osallistujamme ei ollut koskaan aikaisemmin kävellyt metsässä. Taas muistutus itselle miten sitä pitää tiettyjä asioita itsestäänselvyytenä.
Ke: tunnin rivakka kävely + pari kierrosta voimaa
To: päivällä rentoutusharjoituksia (jotkut simahti syvään uneen parissa minuutissa...) + illalla vajaan parin tunnin geokätkentäseikkailu Karnaisten korvessa, tämä siis taas kansainväliselle koulutusporukallemme. Metsässä oli laumoittain verenhimoisia hyttysiä ja yksi ryhmä törmäsi kyyhynkin.
Pe: lepo
La: tunti ja kolme varttia fillarointia maasturilla + voimatreeni
Su: tunti juoksua + toinen mokoma uintia.
Kohtuu raskas viikko koska työpaivät venyi iltamyöhälle, mutta vahvisti jälleen sitä, että alanvaihto, tai sanoisiko kurssin muutos on ehdottomasti oikea ratkaisu.
Honkain huminaa Karnaisissa.
Sykeoivalluksia
Laitetaas tähän alkuun viikon 19 lukujärjestys:
Ma: Tunnin kävely/juoksuyhdistelmä ja pari rivakkaa voimakierrosta
Ti: Huili
Ke: Juoksukoulu (teoria: pitkään juoksutapahtumaan valmistautuminen) + Juoksua 50 min
To: Juoksua 1:34 + fillarointia 0:25 + uintia 0:55 (stadikakauden avaus, jihuu!) eli kaikki tri-lajit suloisessa sekamelskassa ja omituisina matkoina. Ei siis mikään virallinen yhdistelmätreeni vaan fiilistelyä olotilan ja sään mukaan kun kerran oli vapaapäivä ja reilusti aikaa
Pe: Lepo ja hieronta
La: Uinti 0:57
Su: Fillarointia 1:30 + voimaa 2 kierrosta
Perstrainerilta olin taannoin saanut ohjeet sykkeitten pitämiseksi tosi alhalla PK-lenkeillä, alle 70% tai jopa alle 65% maksimista. Mikä minun tapauksessani tarkoittaa kävelyä (tai erittäin rauhallista fillarointia).
Jotenkin em. tason pitäminen ei ole tuntunut hyvälle vaan liian tehottomalle. Nimitäin noilla sykkeillä ei hengästy edes sen vertaa, että pitäisi suun kautta hengittää. Ei iteasiassa edes vielä 75% lukemillakaan.
Juoksuvalmentaja Ilkka Järvimäki avasikin tätä sykeasiaa vähän lisää ja voin hänen mukaansa hyvin pitää PK-lenkkien sykkeen 65-75%:ssa maksimista. Syynä on se, että yleiset sykerajat on kuulemma tehty pääasiassa miesten sykkeitten mukaan ja naisten syke on luonnostaan n. 10% korkeampi. Muutenkin vinkki oli että tuntemuksilla on suurempi merkitys kuin sykkeen tiukalla tuijottamisella. Ehdotuksena oli myös että mittari hiiteen välillä ja antaa mennä fiilispohjalta. Eli bäk tu beisiks.
Ma: Tunnin kävely/juoksuyhdistelmä ja pari rivakkaa voimakierrosta
Ti: Huili
Ke: Juoksukoulu (teoria: pitkään juoksutapahtumaan valmistautuminen) + Juoksua 50 min
To: Juoksua 1:34 + fillarointia 0:25 + uintia 0:55 (stadikakauden avaus, jihuu!) eli kaikki tri-lajit suloisessa sekamelskassa ja omituisina matkoina. Ei siis mikään virallinen yhdistelmätreeni vaan fiilistelyä olotilan ja sään mukaan kun kerran oli vapaapäivä ja reilusti aikaa
Pe: Lepo ja hieronta
La: Uinti 0:57
Su: Fillarointia 1:30 + voimaa 2 kierrosta
Perstrainerilta olin taannoin saanut ohjeet sykkeitten pitämiseksi tosi alhalla PK-lenkeillä, alle 70% tai jopa alle 65% maksimista. Mikä minun tapauksessani tarkoittaa kävelyä (tai erittäin rauhallista fillarointia).
Jotenkin em. tason pitäminen ei ole tuntunut hyvälle vaan liian tehottomalle. Nimitäin noilla sykkeillä ei hengästy edes sen vertaa, että pitäisi suun kautta hengittää. Ei iteasiassa edes vielä 75% lukemillakaan.
Juoksuvalmentaja Ilkka Järvimäki avasikin tätä sykeasiaa vähän lisää ja voin hänen mukaansa hyvin pitää PK-lenkkien sykkeen 65-75%:ssa maksimista. Syynä on se, että yleiset sykerajat on kuulemma tehty pääasiassa miesten sykkeitten mukaan ja naisten syke on luonnostaan n. 10% korkeampi. Muutenkin vinkki oli että tuntemuksilla on suurempi merkitys kuin sykkeen tiukalla tuijottamisella. Ehdotuksena oli myös että mittari hiiteen välillä ja antaa mennä fiilispohjalta. Eli bäk tu beisiks.
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Viikko 17
Toim. huom. Viikko 17 tuli näemmä tähän viikon 18 jälkeen mutta ei kait se ole niin justiinsa missä järjestyksessä nämä viikot menee. Dementia sotkee ne kuitenkin.
---------------
Eka kokonainen treeniviikko sitten viimeisimmän PT-visiitin. Ja mikäs siinä, seurasin ohjeita:
Ma: työmatkafillarointia eli aamulla suorinta reittiä 7 km ja iltapäivällä mutkan kautta kotiin, 10 km
Ti: lepopäivä ja hieronta. Pää oli särkenyt viikon verran ja kun venyttelyt tai poppakonstit ei auttaneet niin tiesi että on taas ollut liian pitkä aika hieronnasta. Onneksi SATSiin on tullut myös hierontapalvelut niin saa näemmä suht joustavasti ilta-aikojakin. Bueno! Tää eka kokemus nyt ei kyllä ollut kummonen, typpi oli vissiin vielä opiskelemassa ja otteet oli aika epävarmat. Ei jatkoon.
Ke: Sama fillarisetti kuin maanantaina ja lisäksi tiistaisten ostosten käyttöönotto: kävelyyn tarkoitetut Asicsin lenkkarit + kävelysauvat ja hiukan vajaa tunnin lenkki Kaivariin. Oikein rivakkaan viuhtomalla sai sykkeet pysymään 60-70% alueella. Ja lenkkarit on mahtavat: istu jalkaan kun sukka ja erittäin hyvät kävellä, jämäkkyys ja jousto just oikeassa suhteessa. Ja hintaakin vaivaiset 60€. Eli kuten Hesarin viiniraati ne luokittelisi: loisto-ostos. Mutta ei toi sauvakävely kyllä mun lempilaji ole, mutta menkööt jos siitä on hyötyä.
To: Taas sama fillarisetti ja päälle tunnin voimatreeni.
Pe: lepo ja hieronta: tällä kertaa löytyi vahvanäppinen mimmi mikä osasi kaivaa just oikeat ongelmakohdat esille. Taisi saada vakioasiakkaan. Ai niin, vappuaattokin oli mutta who cares.
La: ja vappuaattoa seuraa luonnollisesti vapun päivä, raikkaassa muutaman asteen lämpötilassa ja kevyessä kevätsateessa, tuulella höystettynä. Kaivarin hulinat koin tänä vuonna erittäin loistavalla tapaa: kiertämällä paikan fillarilla ja jatkamalla siitä sitten puolentoistatunnin setin Laajasaloon rantamaisemiin ja takaisin. Hertsikassa oli tunnin pitstoppi ja punttitreeni, siellä kun oli kylän ainut SATS auki vapunpäivänä.
Su: leppoisa vajaa tunnin uintisetti. Oisko ollu jopa viimeinen Mäkelänrinteessä vähään aikaan, Stadika meinaan aukeaa ihan justkohta.
---------------
Eka kokonainen treeniviikko sitten viimeisimmän PT-visiitin. Ja mikäs siinä, seurasin ohjeita:
Ma: työmatkafillarointia eli aamulla suorinta reittiä 7 km ja iltapäivällä mutkan kautta kotiin, 10 km
Ti: lepopäivä ja hieronta. Pää oli särkenyt viikon verran ja kun venyttelyt tai poppakonstit ei auttaneet niin tiesi että on taas ollut liian pitkä aika hieronnasta. Onneksi SATSiin on tullut myös hierontapalvelut niin saa näemmä suht joustavasti ilta-aikojakin. Bueno! Tää eka kokemus nyt ei kyllä ollut kummonen, typpi oli vissiin vielä opiskelemassa ja otteet oli aika epävarmat. Ei jatkoon.
Ke: Sama fillarisetti kuin maanantaina ja lisäksi tiistaisten ostosten käyttöönotto: kävelyyn tarkoitetut Asicsin lenkkarit + kävelysauvat ja hiukan vajaa tunnin lenkki Kaivariin. Oikein rivakkaan viuhtomalla sai sykkeet pysymään 60-70% alueella. Ja lenkkarit on mahtavat: istu jalkaan kun sukka ja erittäin hyvät kävellä, jämäkkyys ja jousto just oikeassa suhteessa. Ja hintaakin vaivaiset 60€. Eli kuten Hesarin viiniraati ne luokittelisi: loisto-ostos. Mutta ei toi sauvakävely kyllä mun lempilaji ole, mutta menkööt jos siitä on hyötyä.
To: Taas sama fillarisetti ja päälle tunnin voimatreeni.
Pe: lepo ja hieronta: tällä kertaa löytyi vahvanäppinen mimmi mikä osasi kaivaa just oikeat ongelmakohdat esille. Taisi saada vakioasiakkaan. Ai niin, vappuaattokin oli mutta who cares.
La: ja vappuaattoa seuraa luonnollisesti vapun päivä, raikkaassa muutaman asteen lämpötilassa ja kevyessä kevätsateessa, tuulella höystettynä. Kaivarin hulinat koin tänä vuonna erittäin loistavalla tapaa: kiertämällä paikan fillarilla ja jatkamalla siitä sitten puolentoistatunnin setin Laajasaloon rantamaisemiin ja takaisin. Hertsikassa oli tunnin pitstoppi ja punttitreeni, siellä kun oli kylän ainut SATS auki vapunpäivänä.
Su: leppoisa vajaa tunnin uintisetti. Oisko ollu jopa viimeinen Mäkelänrinteessä vähään aikaan, Stadika meinaan aukeaa ihan justkohta.
Bäk tu skuul, jee!
Ou jee pääsi taas kouluun! En malttanut odottaa maanantaihin vaan hurautin Kisakallioon jo sunnuntai-iltana.
Jakson aiheena oli tällä kertaa mm. liikuntapaikkarakentaminen ja erityisesti vielä esteetön sellainen sekä turvallisuusasiat. Lisäksi väsättiin näyttösuunnitelmia. Esteettömään liikuntapaikkarakentamiseen tutustuttiin mm. vierailemalla Siuntion hyvinvointikeskuksessa, jonne opemme Makke on aikanaan siellä työskennellessään suunnitellut luontoliikuntapuiston, jonne on helppo mennä vaikka lastenrattaitten kanssa tai pyörätuolila. Lintutornista käsin bongattiin noin sata lokkia mitkä oli tulleet siihen hengailemaan ja toimittamaan asiansa kaiteelle eli riu'ulle.
Opiskelun ohessa tuli tietty liikuttua paljon:
Maanantaina rivakka kävelylenkki Karnaisten korven luontopolulla + voimatreeni. Karnaisissa oli paikoitellen vielä jääkausi:
Tiistaina Siuntion retken jälkeen mentiin tutustumaan Lohjan Neidonkeitaaseen. Oltiin paikalla sen verran ajoissa, että vedin alle 1500 m uintitreenin ja sitten päästiin itse asiaan eli kokeilemaan hydrospinningiä. Ihan hauska treeni mutta nimi on hiukan harhaanjohtava. Jos yrittää tehdä spinningtreenin niin ei oikein onnistu. Kuvaavampi termi ehkä olisi vesjumppa, joka tehdään pyörän kanssa vedessä. Kukaan ryhmästämme ei pitänyt treeniä erityisen raskaana, pitempäänkin olisi mennyt. Treenin osuus oli n. 45 min ja loppu tunnista meni siihen että roudattiin pyörät altaaseen ja sieltä pois.
Ihan parasta oli kuitenkin Nedonkeitaan mahtava liukumäki, ja varsinkin ajanottolaite, loistokeksintö! Siitähän tuli kauhea kisa että kuka sieltä tulee nopeiten alas. Eli tyypillistä aikuisopiskelijoitten hommaa.
Keskiviikkona taas lenkki Karnaisissa ja voimatreeni. Salilla saikin treenata olympiatason urheilijoitten eli Sanna Sténin, Minna Niemisen ja Ulla Varvion kanssa. Mukavia mimmejä! Näky olevan mulla joitakin samanlaisia liikkeitä ohjelmassa kun heillä. Ja venytysliikkeisiin sain muutaman hyvän idean.
Torstaina kotio ja koska oli lepopäivä koitin kepillä jäätä ja onnistuin eli sain taas hieronta-ajan. Päänsäryt alkaa onneksi olla tiessään, mutta nyt varaan aina käynnillä jo seuraavan ajan valmiiksi niin se ei sitten unohdu. Huolto kunniaan!
Perjantaina paluu takaisin Kisakallioon ja siellä lauantai-iltapäivään asti seikkailu-urehilukisatalkoissa eli Spring Adventurea järkkäilemässä. Sää oli jokseenkin galsa, mutta sade sentään loppui lauantaiaamuna kasilta just passelisti kilpasarjan starttiin. Veteen kalliolta laskeutuessaan yhdellä rastilla tosin kastuivat ja muutama kanoottikin taisi järvellä kipata. Tulokset löytyy täältä.
Pe-la välisenä yönä unet jäi sen verran vähiin että lauantaina kotiin palattua ei siten jaksanutkaan tehdä yhtään mitään eli ansaittu lepo kisatoimistossa ja rastivahtina käkkimisen jälkeen.
Sunnuntaina olikin sitten taas täynnä virtaa ja raikkaassa kevätsateessa polkasin reilun parin tunnin lenkin vanhankaupunginlahden ympäri ja vähän Vantaanjoen varttakin tuli ajettua.
Jokseenkin monipuolisesti urheilullinen viikko, ihan mahtavaa!
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Slow down...
Vauhdin hidastaminen, tavoitteet uusiksi ja hypotermian oireitten tunnistaminen, siinä viikon 16 saldo. Muun muassa.
Viikon treenit meni näin:
Ma: Fillarilla duuniin ja CorePulse eli jotain maksimikestävyyden ja vauhtikestävyyden välimaastoa
Ti: Lepo
Ke: Fillarilla duunissa, kotiin 10 km lenkin kautta ja päälle tunti jolkottelua, josta suurin osa kävellen. Palaamme tähän tuonnempana.
To: Lepo
Pe: Perstrainerin aka The Gurun tapaaminen ja 2 kierrosta voimaa
La: Lepo
Su: 1000m vaparia + 500m pullarilla käsivetoja
Keskiviikon "juoksu" siis muuttui kävelyksi, kun koitin pitää sykkeitä PK-alueella (max 70% maksimista) ja ne ei perkele taaskaan millään siellä pysyny. Tämä pisti miettimään jo pitempään hautunutta probleemaa eli jos koitan pysyä tietyllä, etenkin PK-sykealueella niin miten tuosta taivalluksesta tulee niin hidasta että joka mummokin painaa rollaattorilla ohi mennen tullen?? Homma ei siis niin sanotusti etene. Juoksun kun vissiin noin pääsääntöisesti tulisi olla vähän vauhdikkaampaa hommaa kuin kävelyn. Minkäänlaista kehittymistä juoksun tiimoilta ei siis ole tapahtunut. Jaksamisessa ei tosin ole ongelmia, tuolla vauhdilla kipittää hyvin sen pari tuntia, mutta pointti on siinä että askel on juoksuaskel mutta vauhti on kävelijän. Ei hyvä.
Perjantain tapaamisessa esittelin The Gurulle oman analyysini eli on palattava takaisin PK-treenaukseen ja otettava se tosissaan eli syke EI saa nousta YHTÄÄN PK-lenkillä yli sen rajan. Treenien pääpainon täytyy myös olla PK-treeneissä, pääsääntöisesti vain 1 VK viikossa. Samoin päätin, että HCR jää väliin, kuten myös 1/4-triathlon tältä kaudelta. Pikamatkat (2-3) tulen tekemään tekniikkaharjoituksena, ajalla ei niin väliä. Espoon rantamaratonin puolikkaalle syyskuussa tähtään niin, että sieltä ei ainakaan viime vuotta huonompaa aikaa tulisi.
The Guru oli samaa mieltä ja tältä pohjalta lähdettiin sorvaamaan seuraavan kuukauden ohjelmaa. Kovasti tykkäämäni CorePulsekin sieltä heivattiin lähes kokonaan pois, tilalle SATS Yogaa. Joka ei kuulemma ole oikeaa joogaa nähnytkään, sanoo ne jotka asiasta jotain ymmärtää, mutta väliäkös sillä kun tarkoitus on pitää ohjelmassa joku tasapainoa ja koordinaatiota kehittävä harjoitus, ja samalla hidastaa tahtia.
Voimaohjelmaan tehtiin muutama viilaus, otin takaisin mm. vallan mahtavan levytangolla tehtävän maastaveto-kulmasoutu-pystypunnerrus -yhdistelmän. Isot ja monipuoliset toiminnalliset liikkeet on mahtavuutta!
Eilen olin eka kerran uimassa uuden vedenkestävän sykemittarin (Polar RS400) kanssa, ja olikin aika vekkulia huomata millä sykkeillä sitä ui. Alussa oli vaikeuksia taas pysyä PK-alueella, mutta puolen kilometrin jälkeen olikin jo rauha maassa. Käsivedot ne vasta matalalla sykkeellä menikin, hyvästä vauhdista huolimatta, eli se on selvästi mun erikoisosaamisaluetta. Jos siis joskus jostain syystä jalat lakkais toimimasta niin ei hätää, kellukkeet vaan koipiin ja menox.
Nyt siis vahtaan sykemittaria (jonka kanssa meillä alkaa olla jo jonkinmoinen suhe) haukkana, jotta tällä puurtamisella alkais vihdoin saada jotain tulostakin aikaan.
Eli sori vaan kaikki vikkelät kaverit, mä chillailen nyt ainakin toistaseks ja kattelen teidän tossunpohjia ja takalokareita hiljaa kiiruhtaessani siellä jossain perässä.
Ammatillisesti viikon kohokohta oli opintoihin kuuluva EA1 kurssi, Haagan SPR:n järjestämänä. Siinä meni rattoisasti lauantai ja sunnuntai. Vaikka elvytys onkin nyt tuoreessa muistissa niin toivottavasti ei sentään joudu taitoja kovin tiuhaan käyttämään. Ei edes nyrjähtäneen nilkan ensiapua.
Viikon treenit meni näin:
Ma: Fillarilla duuniin ja CorePulse eli jotain maksimikestävyyden ja vauhtikestävyyden välimaastoa
Ti: Lepo
Ke: Fillarilla duunissa, kotiin 10 km lenkin kautta ja päälle tunti jolkottelua, josta suurin osa kävellen. Palaamme tähän tuonnempana.
To: Lepo
Pe: Perstrainerin aka The Gurun tapaaminen ja 2 kierrosta voimaa
La: Lepo
Su: 1000m vaparia + 500m pullarilla käsivetoja
Keskiviikon "juoksu" siis muuttui kävelyksi, kun koitin pitää sykkeitä PK-alueella (max 70% maksimista) ja ne ei perkele taaskaan millään siellä pysyny. Tämä pisti miettimään jo pitempään hautunutta probleemaa eli jos koitan pysyä tietyllä, etenkin PK-sykealueella niin miten tuosta taivalluksesta tulee niin hidasta että joka mummokin painaa rollaattorilla ohi mennen tullen?? Homma ei siis niin sanotusti etene. Juoksun kun vissiin noin pääsääntöisesti tulisi olla vähän vauhdikkaampaa hommaa kuin kävelyn. Minkäänlaista kehittymistä juoksun tiimoilta ei siis ole tapahtunut. Jaksamisessa ei tosin ole ongelmia, tuolla vauhdilla kipittää hyvin sen pari tuntia, mutta pointti on siinä että askel on juoksuaskel mutta vauhti on kävelijän. Ei hyvä.
Perjantain tapaamisessa esittelin The Gurulle oman analyysini eli on palattava takaisin PK-treenaukseen ja otettava se tosissaan eli syke EI saa nousta YHTÄÄN PK-lenkillä yli sen rajan. Treenien pääpainon täytyy myös olla PK-treeneissä, pääsääntöisesti vain 1 VK viikossa. Samoin päätin, että HCR jää väliin, kuten myös 1/4-triathlon tältä kaudelta. Pikamatkat (2-3) tulen tekemään tekniikkaharjoituksena, ajalla ei niin väliä. Espoon rantamaratonin puolikkaalle syyskuussa tähtään niin, että sieltä ei ainakaan viime vuotta huonompaa aikaa tulisi.
The Guru oli samaa mieltä ja tältä pohjalta lähdettiin sorvaamaan seuraavan kuukauden ohjelmaa. Kovasti tykkäämäni CorePulsekin sieltä heivattiin lähes kokonaan pois, tilalle SATS Yogaa. Joka ei kuulemma ole oikeaa joogaa nähnytkään, sanoo ne jotka asiasta jotain ymmärtää, mutta väliäkös sillä kun tarkoitus on pitää ohjelmassa joku tasapainoa ja koordinaatiota kehittävä harjoitus, ja samalla hidastaa tahtia.
Voimaohjelmaan tehtiin muutama viilaus, otin takaisin mm. vallan mahtavan levytangolla tehtävän maastaveto-kulmasoutu-pystypunnerrus -yhdistelmän. Isot ja monipuoliset toiminnalliset liikkeet on mahtavuutta!
Eilen olin eka kerran uimassa uuden vedenkestävän sykemittarin (Polar RS400) kanssa, ja olikin aika vekkulia huomata millä sykkeillä sitä ui. Alussa oli vaikeuksia taas pysyä PK-alueella, mutta puolen kilometrin jälkeen olikin jo rauha maassa. Käsivedot ne vasta matalalla sykkeellä menikin, hyvästä vauhdista huolimatta, eli se on selvästi mun erikoisosaamisaluetta. Jos siis joskus jostain syystä jalat lakkais toimimasta niin ei hätää, kellukkeet vaan koipiin ja menox.
Nyt siis vahtaan sykemittaria (jonka kanssa meillä alkaa olla jo jonkinmoinen suhe) haukkana, jotta tällä puurtamisella alkais vihdoin saada jotain tulostakin aikaan.
Eli sori vaan kaikki vikkelät kaverit, mä chillailen nyt ainakin toistaseks ja kattelen teidän tossunpohjia ja takalokareita hiljaa kiiruhtaessani siellä jossain perässä.
Ammatillisesti viikon kohokohta oli opintoihin kuuluva EA1 kurssi, Haagan SPR:n järjestämänä. Siinä meni rattoisasti lauantai ja sunnuntai. Vaikka elvytys onkin nyt tuoreessa muistissa niin toivottavasti ei sentään joudu taitoja kovin tiuhaan käyttämään. Ei edes nyrjähtäneen nilkan ensiapua.
tiistai 20. huhtikuuta 2010
Treenikunto is bäck, wohoo!
Viime viikko se vaan parani loppua kohti, noin niinkun treenimielessä, muutenhan se oli ihan timanttia jo heti maanantaiaamusta lähtien. Sitä pääsi lähes normaaleihin kuvioihin, tai ainakin tuli vedettyä kaikki oleelliset lajit läpi:
Pe: fillarilla töihin, paluu Lauttasaaren rantoja koluten eli aamulla 7 km ja iltapäivällä 10. Pieniähän nämä matkat on mutta kevään ensimmäiset ulkopyöräilyt. Ja kyllä tuntu persauksissa, au. Perskeleen kova toi maasturin satula mutta kun se näyttää niin hyvälle Kona-logoineen niin ei sitä vaihtaakaan voi. Ilman pehmustettuja housuja en kyllä aja enää metriäkään.
La: rauhallinen untitreeni eli 200 m lämppää, 500 + 300 m vaparia + 300 m pullarin kanssa käsivetoja + jäädyttelyt parisataa metriä. Ja päällepari pulahdusta kylmäaltaaseen ja rentoutuminen höyrysaunassa. Toimii! Tosin stadika voitais mun mielestä avata jo nyt, eihän siellä öisin enää paljon pakkasta ole...
Su: pitkä ja todella rauhallinen lenkki lapsuusmaisemissa eli sain tuhrattua 12 kilometriin hiukan yli puolitoista tuntia. Vahdin sykettä kuin haukka - keskiarvo 75% maksimista - eli vältin revittelyä kun flunssan jäänteet tuntui kuitenkin vielä kropassa ja tuuppasi lukemat nousemaan huomattavan helposti.
Viikko 16 on sekin alkanut lupaavissa merkeissä eli ei nyt heitetä kirvestä kaivoon vielä sen HCR:nkään kanssa, mitään tulosta sieltä on turha lähteä hakemaan mutta jos läpi sais jolkoteltua ilman suurempia vastahankauksia. Kyl tää tästä taas.
Pe: fillarilla töihin, paluu Lauttasaaren rantoja koluten eli aamulla 7 km ja iltapäivällä 10. Pieniähän nämä matkat on mutta kevään ensimmäiset ulkopyöräilyt. Ja kyllä tuntu persauksissa, au. Perskeleen kova toi maasturin satula mutta kun se näyttää niin hyvälle Kona-logoineen niin ei sitä vaihtaakaan voi. Ilman pehmustettuja housuja en kyllä aja enää metriäkään.
La: rauhallinen untitreeni eli 200 m lämppää, 500 + 300 m vaparia + 300 m pullarin kanssa käsivetoja + jäädyttelyt parisataa metriä. Ja päällepari pulahdusta kylmäaltaaseen ja rentoutuminen höyrysaunassa. Toimii! Tosin stadika voitais mun mielestä avata jo nyt, eihän siellä öisin enää paljon pakkasta ole...
Su: pitkä ja todella rauhallinen lenkki lapsuusmaisemissa eli sain tuhrattua 12 kilometriin hiukan yli puolitoista tuntia. Vahdin sykettä kuin haukka - keskiarvo 75% maksimista - eli vältin revittelyä kun flunssan jäänteet tuntui kuitenkin vielä kropassa ja tuuppasi lukemat nousemaan huomattavan helposti.
Viikko 16 on sekin alkanut lupaavissa merkeissä eli ei nyt heitetä kirvestä kaivoon vielä sen HCR:nkään kanssa, mitään tulosta sieltä on turha lähteä hakemaan mutta jos läpi sais jolkoteltua ilman suurempia vastahankauksia. Kyl tää tästä taas.
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Tohk tohk ja touh touh!
Ei ole tässä joutanu viime viikkoina kirjottamaan mitään kun on ollut niin paljon kaikkea kivaa puuhaa!
25.3. singahdin lomailemaan Malesiaan ja Indonesiaan. Tai en siis varsinaisesti singahtanut kun heti eka lento oli 3 tuntia myöhässä ja siitä sitten seurasi vajaan vuorokauden viivästys koko menomatkaan, mitä nyt rinkalle vielä vähän pitempi.
Enivei, Kuala Lumpurissa oli semmonen reilun vuorokauden pitstoppi pikakaupunkikierroksineen,
shoppailuineen ja kalojen järsittävänä olemisineen. KL:sta pyrähdys Balille Sanur Beachille, missä pari päivää muitten dementikkojen seurassa. Hyvä tietää, että on paikka missä voi huoleti kulkea rollaattorilla eikä liiasta hulinasta ole pelkoa.
Paras reissun osuus odotti kuitenkin Gili Trangawan- saarella Lombokin kupeessa, missä kaikki oli MAHTAVAA: hyvä maja, isot Bintangit, ihana ranta, mukavaa seuraa ja tietty loistavat snorklausvedet kotihuudiloilla merikilpikonnineen. Wau, aah ja ooh! Eikä tässä vielä kaikki: pitkään hautunut ajatus laitesukelluksen kokeilemisesta muuttui todeksi ja niin sitä vaan mentiin 12 metriä pinnan alla. Kaikkea muuta kuin sujuvasti, mutta oli se sen verran kivaa että perusteellisemmat kurssit on suunnitteilla, jahka tässä aika ja muut resurssit sallii. Veikkaan että vuoden päästä.
GT:llä majaillessa tuli käytyä yhtenä aamuna lenkillä, kun ne tossut nyt sinne oli raahattu. Pirun kuuma oli heti aamusta ja kun takana oli muutama sairasteltu viikko ja reissun aikana bonuksena vähän vatsaongelmia niin ei kovin kummoinen raahustus. SportsTrackeria pidin päällä mutta eihän sieltä väestörekisterin seljän takaa mitään GPS-signaalia löytynyt. Muutoin loman liikkumiset oli räpylät tai flipflopit jalassa tapahtuvaa rentoa fiilistelyä.Kotimatkalle kurvattiin Balin Kuta Beachin kautta ja siellä tuli käytyä äimistelemässä surffareita. Homma ei vaikuttanut niin houkuttelevalle, että sitä itse olisi lähtenyt koittamaan. Kunhan nyt rannalta tuli tsiigailtua erilaisia aaltoihinkompastumistyylejä ja kohtuullisen hyviä ruotoja.
Ihanan loman jälkeen paluu arkeen perjantaina 9.4. oli tietysti tavanomaisen tyly: välitömästi pamahti päälle kunnon perinteinen flunssa. Ja niinkun olin suunnitellut että otan taas treenisuunnitelmasta vahvasti kiinni ja pääsen nauttimaan kevätkeleistä. Huoh. Viikko on taas mennyt, nenäliina- ja flunsstroppiteollisuutta pystyssä pitäessä. Eli maaliskuun alun jälkeen treenit on jääneet näiten sairastamisien takia muutamaan hassuun kertaan = iso osa kautta on siis mennyt päin helevettiä.
Erityisesti tämä viimeisin sairasepisodi on harmittanut sen takia, että 12.4. aloitin opiskelut Kisakallion Urheilupistossa, Aikuisliikunnan ammattitutkintoon valmistavassa koulutusohjelmassa, mikä on Kisakalliossa ensimmäinen lajiaan. Sapetti, kun homma piti aloittaa puolikuntoisena, eikä pystynyt hyödyntämään liikuntamahdollisuuksia. Pah, pah ja pah!
Mutta opinnot on just sitä mitä olen kaivannut! Ryhmä on mahtava, 16 hyvin eri taustaista naista (huom, yhtään miestä ei tullut valituksi, hakijoita oli yhteensä vissiin joku 60) ja aloitus sopi mainiosti Kisakallion "naisteemaan", nimittäin maanantaina julkistettiin, että Kisakalliosta tulee naisten valtakunnallinen valmennuskeskus, mikä keskittyy etenkin rytmisen ja joukkuevoimistelun valmennukseen. Pääsinkin tiedotustilaisuuden yhteydessä seuraamaan maajoukkueen nauha- ja naru -treeniä. Aika huimaa!
Opinnot alkoivat liikuntahallinnon ja viestinnän osuudella enkä olisi kuuna päivänä osannut arvata miten mielenkiintoista liikuntalakiin yms.perehtyminen on! Nyt on mm. jonkinmoinen selvyys siitä miten urheilua ja liikuntaa valtion ja kuntien osalta rahoitetaan ja miten liikunta on Suomessa organisoitu. Opena ekalla jaksolla oli Jari "the Hiihtoliitto" Piirainen, joka kyllä hoiti hommansa loistavasti ja kuten arvata saattaa mukana oli runsaasti värikkäitä käytännön esimerkkejä... No niin, tästähän tuli nyt opinto- eikä treenipäiväkirja mutta haitanneeko tuo.
Keskiviikoiltana opistolla oli uuden kirjansa Nuoren urheilijan ravitsemus, tiimoilta ensi-iltaluentoa pitämässä Olli Ilander, ja kun kerran kunto ei antanut myöten lähteä urheilemaan niin hyödynsin tämän tiedonjakotilaisuuden. Aihe oli mielenkiintoinen ja hyvää keskusteluakin syntyi, yleisössä oli sekä ankarasti treenavien vanhempia että valmentajia. Tosin olisi ollut tarvetta Kuinka käyttäydyn luennolla -bootcampille, prkl! Kaksi about viisikymppistä eukkoa sipisi ja supisi lähes koko kolmen tunnin ajan ja kommentoi suunnilleen joka asiaa mitä luennoitsija sanoi tai mitä huomasivat pläräämistään salissa kiertävistä kirjoista. Ollan hiljaa tai jos on jotain asiaa niin sanotaan ääneen! Em. kirja tuli tietysti hankittua, koska sen opit on 80%:sti sovellettavissa myös muihin kuin lapsiin tai nuoriin.
Flunssa näyttäis pikkuhiljaa hellittävän - pliis, päästäkää jo tästä sairauskierrepiinasta! - ja tänään sentään jo pääsi fillarilla töihin, eka kerran tänä keväänä. Tänään piti olla myös tärskyt perstrainerin kanssa, mutta se nyt siirtyi viikolla eteenpäin. Jos siihen mennessä olisi saanut taas normaaliohjelman syrjästä kiinni. Helsinki City Run häämöttää muutaman viikon päässä ja nyt just tuntuu siltä että en kyllä mitenkään ole tarpeeksi kuosissa siihen mennessä, kun tässä nyt on mennyt reilu kuukausi treeniaikaa harakoille. No, katotaan nyt. Voihan sen mennä lampsimaan ilman mitään sen kummempia tulostavoitteita.
Mutta ai että olen onnellinen noista opinnoista, mahtavaa!!!
25.3. singahdin lomailemaan Malesiaan ja Indonesiaan. Tai en siis varsinaisesti singahtanut kun heti eka lento oli 3 tuntia myöhässä ja siitä sitten seurasi vajaan vuorokauden viivästys koko menomatkaan, mitä nyt rinkalle vielä vähän pitempi.
shoppailuineen ja kalojen järsittävänä olemisineen. KL:sta pyrähdys Balille Sanur Beachille, missä pari päivää muitten dementikkojen seurassa. Hyvä tietää, että on paikka missä voi huoleti kulkea rollaattorilla eikä liiasta hulinasta ole pelkoa.
Paras reissun osuus odotti kuitenkin Gili Trangawan- saarella Lombokin kupeessa, missä kaikki oli MAHTAVAA: hyvä maja, isot Bintangit, ihana ranta, mukavaa seuraa ja tietty loistavat snorklausvedet kotihuudiloilla merikilpikonnineen. Wau, aah ja ooh! Eikä tässä vielä kaikki: pitkään hautunut ajatus laitesukelluksen kokeilemisesta muuttui todeksi ja niin sitä vaan mentiin 12 metriä pinnan alla. Kaikkea muuta kuin sujuvasti, mutta oli se sen verran kivaa että perusteellisemmat kurssit on suunnitteilla, jahka tässä aika ja muut resurssit sallii. Veikkaan että vuoden päästä.
Ihanan loman jälkeen paluu arkeen perjantaina 9.4. oli tietysti tavanomaisen tyly: välitömästi pamahti päälle kunnon perinteinen flunssa. Ja niinkun olin suunnitellut että otan taas treenisuunnitelmasta vahvasti kiinni ja pääsen nauttimaan kevätkeleistä. Huoh. Viikko on taas mennyt, nenäliina- ja flunsstroppiteollisuutta pystyssä pitäessä. Eli maaliskuun alun jälkeen treenit on jääneet näiten sairastamisien takia muutamaan hassuun kertaan = iso osa kautta on siis mennyt päin helevettiä.
Erityisesti tämä viimeisin sairasepisodi on harmittanut sen takia, että 12.4. aloitin opiskelut Kisakallion Urheilupistossa, Aikuisliikunnan ammattitutkintoon valmistavassa koulutusohjelmassa, mikä on Kisakalliossa ensimmäinen lajiaan. Sapetti, kun homma piti aloittaa puolikuntoisena, eikä pystynyt hyödyntämään liikuntamahdollisuuksia. Pah, pah ja pah!
Mutta opinnot on just sitä mitä olen kaivannut! Ryhmä on mahtava, 16 hyvin eri taustaista naista (huom, yhtään miestä ei tullut valituksi, hakijoita oli yhteensä vissiin joku 60) ja aloitus sopi mainiosti Kisakallion "naisteemaan", nimittäin maanantaina julkistettiin, että Kisakalliosta tulee naisten valtakunnallinen valmennuskeskus, mikä keskittyy etenkin rytmisen ja joukkuevoimistelun valmennukseen. Pääsinkin tiedotustilaisuuden yhteydessä seuraamaan maajoukkueen nauha- ja naru -treeniä. Aika huimaa!
Opinnot alkoivat liikuntahallinnon ja viestinnän osuudella enkä olisi kuuna päivänä osannut arvata miten mielenkiintoista liikuntalakiin yms.perehtyminen on! Nyt on mm. jonkinmoinen selvyys siitä miten urheilua ja liikuntaa valtion ja kuntien osalta rahoitetaan ja miten liikunta on Suomessa organisoitu. Opena ekalla jaksolla oli Jari "the Hiihtoliitto" Piirainen, joka kyllä hoiti hommansa loistavasti ja kuten arvata saattaa mukana oli runsaasti värikkäitä käytännön esimerkkejä... No niin, tästähän tuli nyt opinto- eikä treenipäiväkirja mutta haitanneeko tuo.
Keskiviikoiltana opistolla oli uuden kirjansa Nuoren urheilijan ravitsemus, tiimoilta ensi-iltaluentoa pitämässä Olli Ilander, ja kun kerran kunto ei antanut myöten lähteä urheilemaan niin hyödynsin tämän tiedonjakotilaisuuden. Aihe oli mielenkiintoinen ja hyvää keskusteluakin syntyi, yleisössä oli sekä ankarasti treenavien vanhempia että valmentajia. Tosin olisi ollut tarvetta Kuinka käyttäydyn luennolla -bootcampille, prkl! Kaksi about viisikymppistä eukkoa sipisi ja supisi lähes koko kolmen tunnin ajan ja kommentoi suunnilleen joka asiaa mitä luennoitsija sanoi tai mitä huomasivat pläräämistään salissa kiertävistä kirjoista. Ollan hiljaa tai jos on jotain asiaa niin sanotaan ääneen! Em. kirja tuli tietysti hankittua, koska sen opit on 80%:sti sovellettavissa myös muihin kuin lapsiin tai nuoriin.
Mutta ai että olen onnellinen noista opinnoista, mahtavaa!!!
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Synkistely jatkuu vielä hetken mutta sitten...
Pitäisi varmaan muuttaa blogin otsikoksi Potilas Saarisen sairaskertomukset. Näissä merkeissä kun on menty myös viikot 10 ja 11.
Viikolla 9 alkanut keuhkotauti jatkui, mutta loiveni viikon 10 puoliväliin mennessä niin, että keskiviikkona uskalsin varovasti salille ja sotkin puoli tuntia crosstrainerilla ja tein pari voimakierrosta. Torstaina kävin rauhalliseen tahtiin uimassa 1200m + 400 m pullarilla. Olo oli ihan hyvä näitten treenien jälkeen.
Perjantaina olikin sitten varsinaista urheilua eli humpparuotsinlaivasimulaattorikokeilu Vantaalla ja lauantaina lepäilyä + tutustumista mereneläviin SeaLifessa. Mureenat ja sähköankeriaat varsinkin oli erityisen mielenkiintoisia otuksia.
Sunnuntaina pikkupakkasessa kävin juoksemassa 1:45 lenkin (hiihto olisi ollut liian rankkaa vielä tauon jälkeen), jota ei tullut dokumentoitua millään välineellä koska kaikki tekniikka petti samaan aikaan: sykemittarista loppui patterit ja tuliterä puhelin (jossa oli tarkoitus kokeilla Endomondo sportstrackeria) pimahti mykäksi. Grrr. Kuolettavan tylsää juosta ilman musiikkia ja sykettäkin on aika hankala kontrolloida käsipelillä. Tähän on tultu, ilman vähintään paria vimpainta ei enää nykyään voi urheilla!
Lenkki kulki kuitenkin hyvin ja olo jälkeen oli mahtava. Mutta. Keuhkotpa ottivatkin siitä nokkiinsa. Maanantaina töissä oli jo vähän väsähtänyt olo ja kurkkua alkoi karvastella, mutta illalla menin varatulle CorePulse -tunnille, mikä sujuikin ihan hyvin. Illalla väsytti melkoisesti, mutta niinhän sitä aina kunnon treenin ja saunan jälkeen. Tiistaiaamuna valkeni totuus: lämpö oli taas koholla. Marssin samantien lääkäriin ja tsekkautin korvat, joissa niissäkin oli alkanut kuulua kummia ja tuntuivat tukkoisille, mutta kunnossa olivat. Sain kasan reseptejä, mutta jatkoin toistaiseksi vaan niillä lääkkeillä, joita olin jo pari viikkoa "nauttinut" eli kolmea eri astmalääkettä. Lämpö pysyi kuitenkin koholla aina vaan ja torstaina luovutin ja aloitin antibiootit. Tulos: kuume pois perjantaina. Oma diagnoosi on, että flunssa pamahti jo pari viikkoa sitten keuhkoihin ja äityi keuhkoputkentulehdukseksi, mikä ei näemmä ilman antibiootteja hellitä kun ne keuhkot nyt on jostain jämäpaloista koottu. Nuhaa tms. ei missään vaiheessa ollut eli kysessä ei ollut ns. räkätauti.
Tähän viikon 12 puoliväliin asti olen nyt ollut hyvin hissukseen. Antibiootit on popsittu mutta astmalääkitys jatkuu eli näillä mömmöillä ei doping-testiin olisi asiaa...
Tänään - varsinkin kun aurinko porottaa täydeltä terältä - aion illalla mennä TODELLA varovaiselle lyhyelle lenkille ja vähän puntteja liikuttelemaan, samoin ehkä huomenna aamulla vähän jolkottelemaan, koska torstai-illalla alkaa n. vuorokauden mittainen puuduttava lentokoneessaistumisrupeama, koska mulla alkaa LOMA! Jahuu!
Kuala Lumpur, Bali ja etenkin Gili Islands kutsuu! Räpylät ja snorkkelit on jo pakattu ja sukeltamisen ja surffaamisen kokeilukin vähän houkuttelisi. Juoksukamppeet lähtee myös matkaan, mutta saa nähdä mitä sitä uskaltaa siellä kämmenenkokoisten hämähäkkien yms. hirvitysten keskellä. Matkanjohto raportoi tuttuun tapaan, täällä ja saatan itsekin laittaa tänne jonkun kommentin matkalta.
Viikolla 9 alkanut keuhkotauti jatkui, mutta loiveni viikon 10 puoliväliin mennessä niin, että keskiviikkona uskalsin varovasti salille ja sotkin puoli tuntia crosstrainerilla ja tein pari voimakierrosta. Torstaina kävin rauhalliseen tahtiin uimassa 1200m + 400 m pullarilla. Olo oli ihan hyvä näitten treenien jälkeen.
Perjantaina olikin sitten varsinaista urheilua eli humpparuotsinlaivasimulaattorikokeilu Vantaalla ja lauantaina lepäilyä + tutustumista mereneläviin SeaLifessa. Mureenat ja sähköankeriaat varsinkin oli erityisen mielenkiintoisia otuksia.
Sunnuntaina pikkupakkasessa kävin juoksemassa 1:45 lenkin (hiihto olisi ollut liian rankkaa vielä tauon jälkeen), jota ei tullut dokumentoitua millään välineellä koska kaikki tekniikka petti samaan aikaan: sykemittarista loppui patterit ja tuliterä puhelin (jossa oli tarkoitus kokeilla Endomondo sportstrackeria) pimahti mykäksi. Grrr. Kuolettavan tylsää juosta ilman musiikkia ja sykettäkin on aika hankala kontrolloida käsipelillä. Tähän on tultu, ilman vähintään paria vimpainta ei enää nykyään voi urheilla!
Lenkki kulki kuitenkin hyvin ja olo jälkeen oli mahtava. Mutta. Keuhkotpa ottivatkin siitä nokkiinsa. Maanantaina töissä oli jo vähän väsähtänyt olo ja kurkkua alkoi karvastella, mutta illalla menin varatulle CorePulse -tunnille, mikä sujuikin ihan hyvin. Illalla väsytti melkoisesti, mutta niinhän sitä aina kunnon treenin ja saunan jälkeen. Tiistaiaamuna valkeni totuus: lämpö oli taas koholla. Marssin samantien lääkäriin ja tsekkautin korvat, joissa niissäkin oli alkanut kuulua kummia ja tuntuivat tukkoisille, mutta kunnossa olivat. Sain kasan reseptejä, mutta jatkoin toistaiseksi vaan niillä lääkkeillä, joita olin jo pari viikkoa "nauttinut" eli kolmea eri astmalääkettä. Lämpö pysyi kuitenkin koholla aina vaan ja torstaina luovutin ja aloitin antibiootit. Tulos: kuume pois perjantaina. Oma diagnoosi on, että flunssa pamahti jo pari viikkoa sitten keuhkoihin ja äityi keuhkoputkentulehdukseksi, mikä ei näemmä ilman antibiootteja hellitä kun ne keuhkot nyt on jostain jämäpaloista koottu. Nuhaa tms. ei missään vaiheessa ollut eli kysessä ei ollut ns. räkätauti.
Tähän viikon 12 puoliväliin asti olen nyt ollut hyvin hissukseen. Antibiootit on popsittu mutta astmalääkitys jatkuu eli näillä mömmöillä ei doping-testiin olisi asiaa...
Tänään - varsinkin kun aurinko porottaa täydeltä terältä - aion illalla mennä TODELLA varovaiselle lyhyelle lenkille ja vähän puntteja liikuttelemaan, samoin ehkä huomenna aamulla vähän jolkottelemaan, koska torstai-illalla alkaa n. vuorokauden mittainen puuduttava lentokoneessaistumisrupeama, koska mulla alkaa LOMA! Jahuu!
Kuala Lumpur, Bali ja etenkin Gili Islands kutsuu! Räpylät ja snorkkelit on jo pakattu ja sukeltamisen ja surffaamisen kokeilukin vähän houkuttelisi. Juoksukamppeet lähtee myös matkaan, mutta saa nähdä mitä sitä uskaltaa siellä kämmenenkokoisten hämähäkkien yms. hirvitysten keskellä. Matkanjohto raportoi tuttuun tapaan, täällä ja saatan itsekin laittaa tänne jonkun kommentin matkalta.
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Synkkää sairastelua
Nyt ei naurata. Pari viikkoa kohta jo mennyt harakoille sairastelun takia, prkl!
Viikolla 8 reistaili selkä ja treenit jäi yhteen per laji eli 1 uinti, 1 cycling, 1 voima ja 1 pitkä juoksu. Ei nyt ihan huono mutta paljon alle suunnitellun.
Viikko 9 alkoi lupaavasti, maanantaina oli duuniohjelmaa iltaa myöten mutta tiistaina kävin aamulla (!) lyhyellä eli 40 min lenkillä kauniissa Snappertunan maisemissa. Mutta iltapäivällä alkoi olo tuntua huteralta ja flunssahan siitä sitten tuli. Pari päivää lämpöä ja veto pois + tietysti keuhkot säpäleinä. Astmalääkintä alkoi välittömästi mutta ei siitä juuri ole ollut apua. Loppuviikosta tuli sitten vielä kunnon hakkaava yskä. Nuhaa ei ihme kyllä ole. Eli tässä sitä nyt sitten köhitään ties kuin kauan eikä kyllä ihan äkkiä tee mieli keuhkojaan rasittaa yhtään ylimääräistä kun ei tuo perushengityskään nyt oikein toimi. Keskiviikkona olisi ollut juoksukoulun tapaaminenkin, aiheena ravitsemus ja treeninä kuntopiiri mutta väliin jäi luonnollisesti sekin. Niin ja äänikin lähti.
Ottaa päähän mutta minkäs teet.
Viikon hyvä uutinen oli se, että tuli vahvistus siitä että Aikuisliikunnan ammattitutkinnon opinnot alkaa 12.4., koska ryhmään on saatu tarpeeksi porukkaa. Jee!!!
Viikolla 8 reistaili selkä ja treenit jäi yhteen per laji eli 1 uinti, 1 cycling, 1 voima ja 1 pitkä juoksu. Ei nyt ihan huono mutta paljon alle suunnitellun.
Viikko 9 alkoi lupaavasti, maanantaina oli duuniohjelmaa iltaa myöten mutta tiistaina kävin aamulla (!) lyhyellä eli 40 min lenkillä kauniissa Snappertunan maisemissa. Mutta iltapäivällä alkoi olo tuntua huteralta ja flunssahan siitä sitten tuli. Pari päivää lämpöä ja veto pois + tietysti keuhkot säpäleinä. Astmalääkintä alkoi välittömästi mutta ei siitä juuri ole ollut apua. Loppuviikosta tuli sitten vielä kunnon hakkaava yskä. Nuhaa ei ihme kyllä ole. Eli tässä sitä nyt sitten köhitään ties kuin kauan eikä kyllä ihan äkkiä tee mieli keuhkojaan rasittaa yhtään ylimääräistä kun ei tuo perushengityskään nyt oikein toimi. Keskiviikkona olisi ollut juoksukoulun tapaaminenkin, aiheena ravitsemus ja treeninä kuntopiiri mutta väliin jäi luonnollisesti sekin. Niin ja äänikin lähti.
Ottaa päähän mutta minkäs teet.
Viikon hyvä uutinen oli se, että tuli vahvistus siitä että Aikuisliikunnan ammattitutkinnon opinnot alkaa 12.4., koska ryhmään on saatu tarpeeksi porukkaa. Jee!!!
maanantai 22. helmikuuta 2010
Festarikauden avajaiset
Onneks ohjelmassa oli tällä viikolla vuorossa vähän kevyempi setti, tosin sitä se oli vaan urheilujen osalta:
Ma: CorePulse
Ti: Cycling 0:55 + voimaa 2 kierrosta
Ke: Uinti 1x1000m + 3x100m pullarilla.
To: 0:30 crosstrainerilla + 2 kierrosta voimaa
Pe: Lepo treenistä mutta ankaraa sosiaalista kanssakäymistä FME:ssä
La: Sama jatkui mutta vielä kokonaisvaltaisemmin, liikkeellä jo puolilta päivin ja Turmion Kätilötkin tuli jopa nähtyä.
Su: Kooma, yks levon alalaji tämäkin
Seuraava viikkokin jatkuu vielä samoissa merkeissä kun maanantaina on vuorossa tulta ja tulikiveä Rammsteinin tahtiin livenä. Ach, Liebe ist für alle da!
Ma: CorePulse
Ti: Cycling 0:55 + voimaa 2 kierrosta
Ke: Uinti 1x1000m + 3x100m pullarilla.
To: 0:30 crosstrainerilla + 2 kierrosta voimaa
Pe: Lepo treenistä mutta ankaraa sosiaalista kanssakäymistä FME:ssä
La: Sama jatkui mutta vielä kokonaisvaltaisemmin, liikkeellä jo puolilta päivin ja Turmion Kätilötkin tuli jopa nähtyä.
Su: Kooma, yks levon alalaji tämäkin
Seuraava viikkokin jatkuu vielä samoissa merkeissä kun maanantaina on vuorossa tulta ja tulikiveä Rammsteinin tahtiin livenä. Ach, Liebe ist für alle da!
maanantai 15. helmikuuta 2010
PK-juoksua ja pyllymäkeä
Tämmöstä menoa viikolla 6(66):
Ma: CorePulse, alkaa jo sujua kaikki kyykkyhypyt
Ti: Cycling 55 min + voimaa 2 kierrosta
Ke: huili
To: uinti 5 x 200m reipasta menoa ja lisäksi samaa tahtia 3 x 200m pullari jalkoin välissä
Pe: Juoksu puolisen tuntia + 3 kierrosta voimaa
La: PK-juoksu 1:25 + hillitöntä mäenlaskua Koffarissa + Stam1nat Tavastialla + muuta hulinointia
Su: Ankaraa rötväystä
Aika perussettiä treenaaminen tällä viikolla. Paino on lähtenyt hienoiseen laskuun ja perjantaina saavutin jopa sen ihannepainon, joka Kisakallion lokakuisessa Inbody-mittauksessa tavoitteeksi tuli. Not bääd! Lihasmassa tuskin on kutistunut eli kaiken järjen mukaan myös rasva% pitäisi olla vähän laskenut. Pitänee ottaa uusi mittaus jahka tästä seuraavan kerran tie Kisakallioon kulkee, toivottavasti viimeistään 12.4. opintojen merkeissä.
Lauantain pitkä juoksu meni yllättävän kevyesti ja pidin tahdin kurinalaisesti PK-sykkeellä vaikka välillä olisikin tehnyt mieli irrotella. Pitää kuitenkin uskoa viisaampiaan ja koittaa tuota malttia myös treenata. Siinä sitä riittääkin hommaa....
Ihan parasta viikossa kuitenkin oli lauantaiset mäenlaskumeiningit Koffarissa: hyvää seuraa ja riittävät urheilujuomat -> tuloksena kokovartalokipeys ja muutama messevä mustelma. Illan Stam1nat ja muut afterpartyt vielä kruunas päivän eli mahottoman hauskaa oli. Seuraavaksi vissiin extremeohjelmassa on luistelua, jahka edelliset vammat on parannettu ja tarpeelliset urheiluvälineet hankittu.
9 hengen liukurin tuunaus eli Pimp my pahvilaatikko menossa:
Ma: CorePulse, alkaa jo sujua kaikki kyykkyhypyt
Ti: Cycling 55 min + voimaa 2 kierrosta
Ke: huili
To: uinti 5 x 200m reipasta menoa ja lisäksi samaa tahtia 3 x 200m pullari jalkoin välissä
Pe: Juoksu puolisen tuntia + 3 kierrosta voimaa
La: PK-juoksu 1:25 + hillitöntä mäenlaskua Koffarissa + Stam1nat Tavastialla + muuta hulinointia
Su: Ankaraa rötväystä
Aika perussettiä treenaaminen tällä viikolla. Paino on lähtenyt hienoiseen laskuun ja perjantaina saavutin jopa sen ihannepainon, joka Kisakallion lokakuisessa Inbody-mittauksessa tavoitteeksi tuli. Not bääd! Lihasmassa tuskin on kutistunut eli kaiken järjen mukaan myös rasva% pitäisi olla vähän laskenut. Pitänee ottaa uusi mittaus jahka tästä seuraavan kerran tie Kisakallioon kulkee, toivottavasti viimeistään 12.4. opintojen merkeissä.
Lauantain pitkä juoksu meni yllättävän kevyesti ja pidin tahdin kurinalaisesti PK-sykkeellä vaikka välillä olisikin tehnyt mieli irrotella. Pitää kuitenkin uskoa viisaampiaan ja koittaa tuota malttia myös treenata. Siinä sitä riittääkin hommaa....
Ihan parasta viikossa kuitenkin oli lauantaiset mäenlaskumeiningit Koffarissa: hyvää seuraa ja riittävät urheilujuomat -> tuloksena kokovartalokipeys ja muutama messevä mustelma. Illan Stam1nat ja muut afterpartyt vielä kruunas päivän eli mahottoman hauskaa oli. Seuraavaksi vissiin extremeohjelmassa on luistelua, jahka edelliset vammat on parannettu ja tarpeelliset urheiluvälineet hankittu.
9 hengen liukurin tuunaus eli Pimp my pahvilaatikko menossa:
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Hyvä viikko
Perussettiä mennään nyt ja kiltisti The Gurun plänin mukaan:
Ma: CorePulse eli VK-treeni
Ti: Huoltoa ja lepoa eli päivällä hierontaa ja illalla naaman kuositusta & sohvalla makoilua
Ke: Maratonkerhon treenit eli hiihtoa 8 kilsaa + 20 minuutin juoksu päälle, VK-setti
To: Voimaa 3 kierrosta
Pe: Lepoa ja pään päivitystä kampaajalla
La: Uinti 1000m vaparia + 600m käsivetoja pullarilla (+ tietty lämpät ja jäähdyttelyt parisataa metriä mennen tullen), PK
Su: 75 min cycling + pari kierrosta voimatreeniä, PK
Eli aikast monipuolinen viikko.
Keskiviikon hiihtoreissu oli varsin opettavainen. Paloheinässä oltiin ja ensimmäinen positiivinen havainto oli että pääsen sinne kotihuudiloilta kätevästi yhdellä bussilla. Huonoja kulkuyhteyksiäkään ei siis enää voi käyttää tekosyynä sille ettei pääse hiihtämään.
Ladulle lähdettiin pienen tekniikkaharjoittelun kautta ja luistelijat menivät menojaan omana porukkanaan, me muutamat pertsalaiset sitten perässä. Siitä porukasta olin hitain ja siitä oli se hyöty että toinen valmentajamme Ilkka tuli samaa tahtia mun kanssa ja sain personal treenausta tekniikassa. Yllättävän pienillä jipoilla sainkin etenemistä vähän sulavammaksi. Sykkeet vaan hakkasi koko ajan lähes tapissa ja ajattelin että jo nyt on perkele, miten voi olla kunto näin huono. Kunnes. Ilkka menoani (pitopohjasuksilla) aikansa kateltuaan ehdotti että vaihdetaan suksia. Ja voi maailma että oli mahtavaa kun sai luistavat sukset alleen! Meno oli tosi köykäistä, esimerkiksi alamäessä ei tarvinnut lykätä vauhtia... Ja nyt oli Ilkan vuoro jäädä taakse kun pistelin menemään. Eli hiihto on totisesti välineurheilua. Uusia suksia en tähän hätään lähde ostamaan mutta koitan saada jonkun asiantuntijan tekemään noille jarrupaloille jotain jotta niihin saisi myös vähän luistoa. Pitohan siis ei todellakaan ole ongelma. Mutta siis jos kalusto on kunnossa niin mahtavaahan tuo hiihtäminen on, koko kroppa joutuu hommiin eli varsin kokonaisvaltaista puuhaa ja sopinee triathlon-treenaajalle vallan mainiosti. Keli oli keskiviikkona kirkas, pakkasta muutama aste ja latu hyvässä kunnossa. Metsän siimeksessä oli paikoitellen jo jopa semmonen märän kevätlumen tuoksu, sen verran aurinko oli päivällä päässyt lämmittämään. Ei pöllömpää.
Loppuviikko meni sitten vanhojen tuttujen treenien parissa, mitä nyt uutta oli aikataulullisesti mennä sunnuntaina treenaamaan vasta illalla. Yleensä kun viikonloppuna tulee nuo liikkumiset hoidettua pois kuleksimasta het aamupäivästä niin saa sitten aina loppupäivät syödä ja maata tai tehdä jotain muuta yhtä tärkeää. Sunnuntain cycling olikin kyllä ihan huippu: sali täynnä, hyvät musat ja helppo pitää sykkeet PK-alueella, mahtava flow-tila! Siihen oli sitten hyvä viikon päättäjäisiksi vetäistä vielä parin kierroksen punttitreeni ja sen päälle olla ylettömän tyytyväinen hyvään oloon & treeniviikkoon.
Ma: CorePulse eli VK-treeni
Ti: Huoltoa ja lepoa eli päivällä hierontaa ja illalla naaman kuositusta & sohvalla makoilua
Ke: Maratonkerhon treenit eli hiihtoa 8 kilsaa + 20 minuutin juoksu päälle, VK-setti
To: Voimaa 3 kierrosta
Pe: Lepoa ja pään päivitystä kampaajalla
La: Uinti 1000m vaparia + 600m käsivetoja pullarilla (+ tietty lämpät ja jäähdyttelyt parisataa metriä mennen tullen), PK
Su: 75 min cycling + pari kierrosta voimatreeniä, PK
Eli aikast monipuolinen viikko.
Keskiviikon hiihtoreissu oli varsin opettavainen. Paloheinässä oltiin ja ensimmäinen positiivinen havainto oli että pääsen sinne kotihuudiloilta kätevästi yhdellä bussilla. Huonoja kulkuyhteyksiäkään ei siis enää voi käyttää tekosyynä sille ettei pääse hiihtämään.
Ladulle lähdettiin pienen tekniikkaharjoittelun kautta ja luistelijat menivät menojaan omana porukkanaan, me muutamat pertsalaiset sitten perässä. Siitä porukasta olin hitain ja siitä oli se hyöty että toinen valmentajamme Ilkka tuli samaa tahtia mun kanssa ja sain personal treenausta tekniikassa. Yllättävän pienillä jipoilla sainkin etenemistä vähän sulavammaksi. Sykkeet vaan hakkasi koko ajan lähes tapissa ja ajattelin että jo nyt on perkele, miten voi olla kunto näin huono. Kunnes. Ilkka menoani (pitopohjasuksilla) aikansa kateltuaan ehdotti että vaihdetaan suksia. Ja voi maailma että oli mahtavaa kun sai luistavat sukset alleen! Meno oli tosi köykäistä, esimerkiksi alamäessä ei tarvinnut lykätä vauhtia... Ja nyt oli Ilkan vuoro jäädä taakse kun pistelin menemään. Eli hiihto on totisesti välineurheilua. Uusia suksia en tähän hätään lähde ostamaan mutta koitan saada jonkun asiantuntijan tekemään noille jarrupaloille jotain jotta niihin saisi myös vähän luistoa. Pitohan siis ei todellakaan ole ongelma. Mutta siis jos kalusto on kunnossa niin mahtavaahan tuo hiihtäminen on, koko kroppa joutuu hommiin eli varsin kokonaisvaltaista puuhaa ja sopinee triathlon-treenaajalle vallan mainiosti. Keli oli keskiviikkona kirkas, pakkasta muutama aste ja latu hyvässä kunnossa. Metsän siimeksessä oli paikoitellen jo jopa semmonen märän kevätlumen tuoksu, sen verran aurinko oli päivällä päässyt lämmittämään. Ei pöllömpää.
Loppuviikko meni sitten vanhojen tuttujen treenien parissa, mitä nyt uutta oli aikataulullisesti mennä sunnuntaina treenaamaan vasta illalla. Yleensä kun viikonloppuna tulee nuo liikkumiset hoidettua pois kuleksimasta het aamupäivästä niin saa sitten aina loppupäivät syödä ja maata tai tehdä jotain muuta yhtä tärkeää. Sunnuntain cycling olikin kyllä ihan huippu: sali täynnä, hyvät musat ja helppo pitää sykkeet PK-alueella, mahtava flow-tila! Siihen oli sitten hyvä viikon päättäjäisiksi vetäistä vielä parin kierroksen punttitreeni ja sen päälle olla ylettömän tyytyväinen hyvään oloon & treeniviikkoon.
maanantai 1. helmikuuta 2010
Hierontaa ja Humppaa
Jo se taas livahti 1/12 osa tätä vuotta johonkin, huh.
Tammikuun viimeiset päivät meni näissä reenimerkeissä:
Ma: CorePulse
Ti: Maksullista kosketusta tunnin verran eli hieronta
Ke: Lepo
To: The Gurun piiskattavana
Pe: Uinti 10 x 100m reipas + 6 x 100m reipas pullarilla
La: Juoksu about tunnin/8,5 km + voimaa 2 kierrosta
Su: Eläkeläisten Euroviisu-Humpan ankaran kannustuksen jälkeistä lepoa
Viikkoon mahtui pitkästä aikaa lihashuoltoa eli ah niin hyvää tekevää hierontaa. Siis ihan vaan lihasten pehmittämistä. Kyllä vaan olikin möyhittävää kallonpohjasta gluteus maximuksiin saakka. Nyt älysin varata seuraavan ajan jo viikon päähän, niin saa jotain pikkuhiljaa aikaankin tällä osastolla.
Torstaina kävin (liian) pitkästä aikaa taas The Gurun ripitettävänä ja laitettiin suunnitelma maaliskun loppuun asti kuntoon. Voimaohjelmaa viilattiin hiukan ja vaikka yhtä uutta kahvakuulaliikettä en montaa toistoa tehnyt niin jo vaan tuli reidet ihan mahottoman kipeiksi. Liike siis toimii. Koordinaatiota vaativia hommia on edelleen useampia eli esim. yksi taljahässäkkä ("triathlonistin täsmäliike" joka meni heti hyvin kommentilla "näkee että olet uinut") ja penkkipunnerrus käsipainoilla on siirretty penkiltä pallon päällä tehtäväksi. Siinä joutuu piru vie ihan oikeasti keskittymään ettei tärähdä persiilleen lattialle. Lauantaina vedin voimasetin juoksun jälkeen kunnolla läpi kahteen kertaan ja hyvälle taas vaikuttaa.
Treenit kulki tällä viikolla yllättävän hyvin ja urheiluviihdettäkin oli tarjolla: torstaina käytiin Kisakallion kutsumana (yhteistyötä kun on tehty) Barona-arenalla kattomassa Blues-TPS -matsi. Edellisestä livenä nähdystä kiekko-ottelusta olikin jo jotain 5 vuotta aikaa. Hyvää viihdettä ja seuraa, mikäs sen mukavampaa.
Mutta ihan parasta viikossa oli se että alkaa varmistua että liikunta on jatkossa mukana myös duunina eli haaveista totta! Jos vaan ryhmä saadaan kasaan niin aloitan 12.4. Aikuisliikunnan ammattitutkinnon opinnot Kisakalliossa. Jee!!!!!!
Tammikuun viimeiset päivät meni näissä reenimerkeissä:
Ma: CorePulse
Ti: Maksullista kosketusta tunnin verran eli hieronta
Ke: Lepo
To: The Gurun piiskattavana
Pe: Uinti 10 x 100m reipas + 6 x 100m reipas pullarilla
La: Juoksu about tunnin/8,5 km + voimaa 2 kierrosta
Su: Eläkeläisten Euroviisu-Humpan ankaran kannustuksen jälkeistä lepoa
Viikkoon mahtui pitkästä aikaa lihashuoltoa eli ah niin hyvää tekevää hierontaa. Siis ihan vaan lihasten pehmittämistä. Kyllä vaan olikin möyhittävää kallonpohjasta gluteus maximuksiin saakka. Nyt älysin varata seuraavan ajan jo viikon päähän, niin saa jotain pikkuhiljaa aikaankin tällä osastolla.
Torstaina kävin (liian) pitkästä aikaa taas The Gurun ripitettävänä ja laitettiin suunnitelma maaliskun loppuun asti kuntoon. Voimaohjelmaa viilattiin hiukan ja vaikka yhtä uutta kahvakuulaliikettä en montaa toistoa tehnyt niin jo vaan tuli reidet ihan mahottoman kipeiksi. Liike siis toimii. Koordinaatiota vaativia hommia on edelleen useampia eli esim. yksi taljahässäkkä ("triathlonistin täsmäliike" joka meni heti hyvin kommentilla "näkee että olet uinut") ja penkkipunnerrus käsipainoilla on siirretty penkiltä pallon päällä tehtäväksi. Siinä joutuu piru vie ihan oikeasti keskittymään ettei tärähdä persiilleen lattialle. Lauantaina vedin voimasetin juoksun jälkeen kunnolla läpi kahteen kertaan ja hyvälle taas vaikuttaa.
Treenit kulki tällä viikolla yllättävän hyvin ja urheiluviihdettäkin oli tarjolla: torstaina käytiin Kisakallion kutsumana (yhteistyötä kun on tehty) Barona-arenalla kattomassa Blues-TPS -matsi. Edellisestä livenä nähdystä kiekko-ottelusta olikin jo jotain 5 vuotta aikaa. Hyvää viihdettä ja seuraa, mikäs sen mukavampaa.
Mutta ihan parasta viikossa oli se että alkaa varmistua että liikunta on jatkossa mukana myös duunina eli haaveista totta! Jos vaan ryhmä saadaan kasaan niin aloitan 12.4. Aikuisliikunnan ammattitutkinnon opinnot Kisakalliossa. Jee!!!!!!
tiistai 26. tammikuuta 2010
Kuosissa taas
Jipii, selkä about normaali jälleen ja treeniviikko sen mukainen, keskiraskasta luokkaa:
Ma: CorePulse
Ti: Lepo
Ke: Cycling 45 min + voimaa 2 kierrosta
To: Uintia 1000m perusvaparia + 500m käsivetoja pullarin kanssa
Pe: Lepo
La: Kävely tunnin verran
Su: Juoksu 9 km/1 tunti + 3 kierrosta voimaa
Ovat mokomat SATSissa vaihtaneet keskiviikon 0:75 spinningin 0:55 intrevalliin ja vetäjän myös eli ei innosta enää yhtään se yhdistelmäsetti. Päätin siis vaihteeksi kokeilla tuommoista cycling + voima -yhdistelmää ja sehän toimii ihan oivallisesti. Ei se nyt varmaan niin vaarallista ole jos pyöräilyt jää vähän vähemmälle tässä kohtaa vuotta, kevään tullen voi sitten lisätä sitä lajia urakalla. Tunti viikossa pitää kuitenkin hyvin tekniikan ja tuntuman yllä.
Lauantain kävely tuli ohelmaan vähän pitemmäksi venyneen perjantain takia koska jotain oli pakko päästä tekemään ja raitisilmariippuvuus pakotti ulos. Taas vaan joutui toteamaan että kävely ei tälle vartalolle sovi: lonkkaa juimi niin vietävästi jo kolmen vartin jälkeen. Ihme homma, koska esim. jalkineet on hyvät. Ja toisaalta: sunnuntain tunnin juoksu ei aiheuttanut mitään kipuja. Johtopäätös: miksi siis kävellä kun juostakin voi.
Hiihtokin oli mielessä mutta jotenkin sunnuntain reippaaseen 17 asteen pakkaseen kuitenkin teki mieli ennemmin lähteä juosten kuin hiihtäen. Ehkä ensi viikolla sitten taas, varsinkin jos on hiukan leppoisampi lämpötila. Hiihtäessähän kyllä tulee varsin tehokkaasti hiki mutta tuo julkisilla välineillä ladun varteen könyäminen on galsaa hommaa. Jos siis varustus on lenkkiin sopiva niin pysäkillä palelee ja toisinpäin. Eikä lenkille tee mieli ottaa mukaan mitään reppua tms, kantamusta, johon tunkea liiat kamppeet varsinaisen lenkin ajaksi. Kyllä on vaikeaa tämä wannabe-/väline-urheilijan elämä välillä.
Ma: CorePulse
Ti: Lepo
Ke: Cycling 45 min + voimaa 2 kierrosta
To: Uintia 1000m perusvaparia + 500m käsivetoja pullarin kanssa
Pe: Lepo
La: Kävely tunnin verran
Su: Juoksu 9 km/1 tunti + 3 kierrosta voimaa
Ovat mokomat SATSissa vaihtaneet keskiviikon 0:75 spinningin 0:55 intrevalliin ja vetäjän myös eli ei innosta enää yhtään se yhdistelmäsetti. Päätin siis vaihteeksi kokeilla tuommoista cycling + voima -yhdistelmää ja sehän toimii ihan oivallisesti. Ei se nyt varmaan niin vaarallista ole jos pyöräilyt jää vähän vähemmälle tässä kohtaa vuotta, kevään tullen voi sitten lisätä sitä lajia urakalla. Tunti viikossa pitää kuitenkin hyvin tekniikan ja tuntuman yllä.
Lauantain kävely tuli ohelmaan vähän pitemmäksi venyneen perjantain takia koska jotain oli pakko päästä tekemään ja raitisilmariippuvuus pakotti ulos. Taas vaan joutui toteamaan että kävely ei tälle vartalolle sovi: lonkkaa juimi niin vietävästi jo kolmen vartin jälkeen. Ihme homma, koska esim. jalkineet on hyvät. Ja toisaalta: sunnuntain tunnin juoksu ei aiheuttanut mitään kipuja. Johtopäätös: miksi siis kävellä kun juostakin voi.
Hiihtokin oli mielessä mutta jotenkin sunnuntain reippaaseen 17 asteen pakkaseen kuitenkin teki mieli ennemmin lähteä juosten kuin hiihtäen. Ehkä ensi viikolla sitten taas, varsinkin jos on hiukan leppoisampi lämpötila. Hiihtäessähän kyllä tulee varsin tehokkaasti hiki mutta tuo julkisilla välineillä ladun varteen könyäminen on galsaa hommaa. Jos siis varustus on lenkkiin sopiva niin pysäkillä palelee ja toisinpäin. Eikä lenkille tee mieli ottaa mukaan mitään reppua tms, kantamusta, johon tunkea liiat kamppeet varsinaisen lenkin ajaksi. Kyllä on vaikeaa tämä wannabe-/väline-urheilijan elämä välillä.
maanantai 18. tammikuuta 2010
Pertsa is back
Viikko 2 meni kuntoutuksen merkeissä ja nykyolotilan mukaan varsin onnistuneesti. Agenda oli tämä:
Ma: naprapaatti ja omatoimista jumppailua
Ti: taukojumppailun lisäksi pullarin kanssa polskuttelua 6 x 100m (rivakkaa menoa) + 15 min vesijuoksua
Ke: salilla jumppailua eli puoli tuntia crosstrainerilla ja "rullaluistelusimulaattorilla" ja pari varovaista voimakierrosta
To: uima-allasterapiaa eli 300m vaparia + 600m pullarilla + 300m vaparia
Pe: Huilia ja taukojumppailua, sitä siis muutenkin ollut joka päivä eli taaksetaivuttelua ja jalkojen pumppailua
La: juoksua (kun se kävely mitä ilmeisemmin mulle ei kertakaikkiaan käy) about 40 min, samalla tekniikan viilausta ja frekvenssiharjoittelua + salilla 2 kierrosta voimaa
Su: Viikon, vuoden ja lähes vuosikymmenen yllättäjä: Pertsaa 8,3 kilsaa!
Viikon lopussa tuon setin jälkeen selän kunto on hyvä, vaikka kivut ei toki kokonaan ole häipyneet, mutta kuntoutussuunnitelmani siis mitä ilmeisemmin oli toimiva. Lauantaina salilla haastelin tutun jepen kanssa joka on ihan oikea triathleetti (viime keväänä veti täyspitkän kisan Uudessa Seelannissa, rispekt) ja jotain selkävaivojani siinä valittelin mutta alkoi suorastaan hävettää kun kaveri totesi että juu, hänelläkin on rangasta 25 senttiä jäykistetty ja kaularanka/yläselkä täynnä titaania (näytti arvet todisteeksi), syystä että oli ottanut yhteen bussin kanssa liikenteessä nokakkain. Eli valitus sikseen: jos tolla varustuksella pystyy vetämään täyspitkän niin kyllä minäkin ainakin sen perusmatkan, pitkällä tähtäimellä varmaan myös puolikkaan pystyn tekemään. Tuli kuntoutusesimerkistä positiivista potkua tavoitteisiin.
Ja viikon suuri yllättäjä oli Pertsa, johon tein lähempää tuttavuutta 8 vuoden tauon jälkeen. Jotenkin tuo luminen talvi nostaa kansalaisvelvollisuustunnetta eli kyllä kait sitä suomalaisen pitää hiihtää kun kerran pääkaupungissakin nyt tuota lunta riittää. Aika lailla kyllä hirvitti mutta kaivoin silloin 8 vuotta sitten ostamani ja kerrankäyteyt voiteluvapaat sukset kellarin pölyistä ja huristelin sporalla Laakson sairaalan nurkille, mistä latureittipalvelusta tsekkaamani ladut lähti. Väkeä oli reippaasti ja jos jonkin näköistä hiihtäjää. Ei siinä muu auttanut kun kalikat jalkaan ja joukon sekaan menoksi, horjuvalla - kirjaimellisesti - tekniikalla.
Pertsan "alalajeista" se missä vispataan sekä jalkoja että käsiä vuorotahtiin on ehdottomasti heikoin lenkkini. Varsin pätevä etenemistapa tasaisella/loivassa nousussa mutta jotenkin en saa sitä sujumaan luontevasti. Kovin hitaasti ei osaa mennä ja nopsaan taas se vähäkin tekniikka alkaa tökkiä ja lajikohtaisen kunnon puutekin vissiin hannaa vähän vastaan. Sensijaan se etenemistapa missä jaloilla potkitaan vauhtia vuorotellen ja käsillä tuupataan vauhtia tasatahtiin sujuu melko mallikkaasti ja vauhdikkaasti, sen verran visiin on yläkropassa voimaa (kiitos uinnin ja punttitreenin). Ja alamäkien sujuttelu pelkillä käsillä lykkien, se on suorastaan mukavaa. Paitsi jos mäki on jyrkkä ja siinä on mutki niin tätä jänishousua alkaa heti hirvittää: jos vaikka kaatuu! Onko noilla eri etenemistavoilla muuten jotkut oikein viralliset nimet? Taas hävettää, kyllä suomalaisen pitäisi tietää.
Samoin olisi mukava vertailun vuoksi tietää mille tuntuisi ns. tavalliset sukset voideltuina versus nuo mun pese ja pidä -lankut. Kovasti ne ei ainakaan lipsuneet mutta luistosta en ole ihan varma, se voisi ehkä olla parempi. Onkohan tuommosiin suksiin jotain keinoa lisätä luistoa? Pito-osa on siis valmiiksi kuvioitu karheaksi ja se siis toimii, ainakin sen perusteella että loivaa ylämäkeä pääsi suht vaivatta nousemaan lykkimällä, pitävät tosin hassua ääntä mennessä. Toisaalta, vähän huonompi pito -> joutuu tekemään kovemmin töitä etenemisen eteen = kunto kasvaa paremmin. Mahtavaa logiikkaa, eikö?
Sykkeet lenkillä oli lähes koko ajan VK-alueen ylärajoilla. Tiedä häntä minkä verran oli syytä lievällä jännityksellä, edellisen illan taidepläjäys-dinnerinormaaleillaruokajuomilla-japitäähänsitälähibaarissakinpoiketa -ohjelmalla ja hiukan huonoilla unilla. Ihme kyllä mikään muu paikka ei tullut kipeäksi kuin lonkan koukistajat.
Eiköhän tästä vielä kerran jos toisenkin tule tänä talvena käytyä suksimassa, jos kelit pysyy kohdillaan. Se tässä vaan arveluttaa että kun taas tulee yksi laji lisää valikoimaan, millä näitä kaikkia ehtii? Voisin mielelläni ryhtyä päätoimiseksi Timo Silakaksi mutta sponsori puuttuu. Onko halukkaita, anyone?
Ma: naprapaatti ja omatoimista jumppailua
Ti: taukojumppailun lisäksi pullarin kanssa polskuttelua 6 x 100m (rivakkaa menoa) + 15 min vesijuoksua
Ke: salilla jumppailua eli puoli tuntia crosstrainerilla ja "rullaluistelusimulaattorilla" ja pari varovaista voimakierrosta
To: uima-allasterapiaa eli 300m vaparia + 600m pullarilla + 300m vaparia
Pe: Huilia ja taukojumppailua, sitä siis muutenkin ollut joka päivä eli taaksetaivuttelua ja jalkojen pumppailua
La: juoksua (kun se kävely mitä ilmeisemmin mulle ei kertakaikkiaan käy) about 40 min, samalla tekniikan viilausta ja frekvenssiharjoittelua + salilla 2 kierrosta voimaa
Su: Viikon, vuoden ja lähes vuosikymmenen yllättäjä: Pertsaa 8,3 kilsaa!
Viikon lopussa tuon setin jälkeen selän kunto on hyvä, vaikka kivut ei toki kokonaan ole häipyneet, mutta kuntoutussuunnitelmani siis mitä ilmeisemmin oli toimiva. Lauantaina salilla haastelin tutun jepen kanssa joka on ihan oikea triathleetti (viime keväänä veti täyspitkän kisan Uudessa Seelannissa, rispekt) ja jotain selkävaivojani siinä valittelin mutta alkoi suorastaan hävettää kun kaveri totesi että juu, hänelläkin on rangasta 25 senttiä jäykistetty ja kaularanka/yläselkä täynnä titaania (näytti arvet todisteeksi), syystä että oli ottanut yhteen bussin kanssa liikenteessä nokakkain. Eli valitus sikseen: jos tolla varustuksella pystyy vetämään täyspitkän niin kyllä minäkin ainakin sen perusmatkan, pitkällä tähtäimellä varmaan myös puolikkaan pystyn tekemään. Tuli kuntoutusesimerkistä positiivista potkua tavoitteisiin.
Ja viikon suuri yllättäjä oli Pertsa, johon tein lähempää tuttavuutta 8 vuoden tauon jälkeen. Jotenkin tuo luminen talvi nostaa kansalaisvelvollisuustunnetta eli kyllä kait sitä suomalaisen pitää hiihtää kun kerran pääkaupungissakin nyt tuota lunta riittää. Aika lailla kyllä hirvitti mutta kaivoin silloin 8 vuotta sitten ostamani ja kerrankäyteyt voiteluvapaat sukset kellarin pölyistä ja huristelin sporalla Laakson sairaalan nurkille, mistä latureittipalvelusta tsekkaamani ladut lähti. Väkeä oli reippaasti ja jos jonkin näköistä hiihtäjää. Ei siinä muu auttanut kun kalikat jalkaan ja joukon sekaan menoksi, horjuvalla - kirjaimellisesti - tekniikalla.
Pertsan "alalajeista" se missä vispataan sekä jalkoja että käsiä vuorotahtiin on ehdottomasti heikoin lenkkini. Varsin pätevä etenemistapa tasaisella/loivassa nousussa mutta jotenkin en saa sitä sujumaan luontevasti. Kovin hitaasti ei osaa mennä ja nopsaan taas se vähäkin tekniikka alkaa tökkiä ja lajikohtaisen kunnon puutekin vissiin hannaa vähän vastaan. Sensijaan se etenemistapa missä jaloilla potkitaan vauhtia vuorotellen ja käsillä tuupataan vauhtia tasatahtiin sujuu melko mallikkaasti ja vauhdikkaasti, sen verran visiin on yläkropassa voimaa (kiitos uinnin ja punttitreenin). Ja alamäkien sujuttelu pelkillä käsillä lykkien, se on suorastaan mukavaa. Paitsi jos mäki on jyrkkä ja siinä on mutki niin tätä jänishousua alkaa heti hirvittää: jos vaikka kaatuu! Onko noilla eri etenemistavoilla muuten jotkut oikein viralliset nimet? Taas hävettää, kyllä suomalaisen pitäisi tietää.
Samoin olisi mukava vertailun vuoksi tietää mille tuntuisi ns. tavalliset sukset voideltuina versus nuo mun pese ja pidä -lankut. Kovasti ne ei ainakaan lipsuneet mutta luistosta en ole ihan varma, se voisi ehkä olla parempi. Onkohan tuommosiin suksiin jotain keinoa lisätä luistoa? Pito-osa on siis valmiiksi kuvioitu karheaksi ja se siis toimii, ainakin sen perusteella että loivaa ylämäkeä pääsi suht vaivatta nousemaan lykkimällä, pitävät tosin hassua ääntä mennessä. Toisaalta, vähän huonompi pito -> joutuu tekemään kovemmin töitä etenemisen eteen = kunto kasvaa paremmin. Mahtavaa logiikkaa, eikö?
Sykkeet lenkillä oli lähes koko ajan VK-alueen ylärajoilla. Tiedä häntä minkä verran oli syytä lievällä jännityksellä, edellisen illan taidepläjäys-dinnerinormaaleillaruokajuomilla-japitäähänsitälähibaarissakinpoiketa -ohjelmalla ja hiukan huonoilla unilla. Ihme kyllä mikään muu paikka ei tullut kipeäksi kuin lonkan koukistajat.
Eiköhän tästä vielä kerran jos toisenkin tule tänä talvena käytyä suksimassa, jos kelit pysyy kohdillaan. Se tässä vaan arveluttaa että kun taas tulee yksi laji lisää valikoimaan, millä näitä kaikkia ehtii? Voisin mielelläni ryhtyä päätoimiseksi Timo Silakaksi mutta sponsori puuttuu. Onko halukkaita, anyone?
tiistai 12. tammikuuta 2010
Timo Silakasta Potilas Saariseksi
Huoh. Niin vaan on mennyt viikko selkäprobleemaa potiessa. Viikon 1 sairaskertomus:
Ma: kivut alkoi hissukseen, ei mitään nitkahdusta tai muuta dramatiikkaa
Ti: Naprapaattikäsittely, vaikutti lupaavalta
Ke: Vointi lähes kivuton ja kävin tunnin kävelyllä (koska makoilukaan ei ole hyväksi, varsinkaan päälle) ja tein kuuliaisesti vanhoja tuttuja selänpelastusjumppaliikkeitä + kuljin muutaman kerran päivässä kylmäkalle pöksyissä, selän puolella
To: pain in the ass again
Pe: naprapaattikäsittely
La: olo vähän parempi, kilometri sekalaista huoltouintia ja kymmenisen minuuttia vesijuoksua (plus jumppaliikkeitä ja jäähuoltoa pitkin päivää, myös muutava rentouttava punkkulasillinen - sekin muuten yhden naprapaatin ohje!)
Su: taas takapakkia eikä jumppaliikkeetkään enää tuntuneet hyvälle
Siirto seuraavalle sairasviikolle
Ma: naprapaatti (oli muuten viime viikolla uusi tuttavuus kun vanhoilta tutuilta ei löytynyt aikaa) oli tähän kehottanut varaaman ohjatun jumpan mutta vaihdoin sen naprapaattivastaanottoon ja Vanha Kunnon Vesahan se taas osasi vääntää oikeista hermoista koska heti käsitelyn jälkeen tiesi että nyt meni oikein.
Ti: toistaiseksi ok...
Eli nyt vaan malttia, malttia, malttia, ettei tule takapakkia ja mene koko kevät harakoille. Ei vaan millään haluais olla ja möllöttää vaan, AHISTAA paikallaanolo.
Ma: kivut alkoi hissukseen, ei mitään nitkahdusta tai muuta dramatiikkaa
Ti: Naprapaattikäsittely, vaikutti lupaavalta
Ke: Vointi lähes kivuton ja kävin tunnin kävelyllä (koska makoilukaan ei ole hyväksi, varsinkaan päälle) ja tein kuuliaisesti vanhoja tuttuja selänpelastusjumppaliikkeitä + kuljin muutaman kerran päivässä kylmäkalle pöksyissä, selän puolella
To: pain in the ass again
Pe: naprapaattikäsittely
La: olo vähän parempi, kilometri sekalaista huoltouintia ja kymmenisen minuuttia vesijuoksua (plus jumppaliikkeitä ja jäähuoltoa pitkin päivää, myös muutava rentouttava punkkulasillinen - sekin muuten yhden naprapaatin ohje!)
Su: taas takapakkia eikä jumppaliikkeetkään enää tuntuneet hyvälle
Siirto seuraavalle sairasviikolle
Ma: naprapaatti (oli muuten viime viikolla uusi tuttavuus kun vanhoilta tutuilta ei löytynyt aikaa) oli tähän kehottanut varaaman ohjatun jumpan mutta vaihdoin sen naprapaattivastaanottoon ja Vanha Kunnon Vesahan se taas osasi vääntää oikeista hermoista koska heti käsitelyn jälkeen tiesi että nyt meni oikein.
Ti: toistaiseksi ok...
Eli nyt vaan malttia, malttia, malttia, ettei tule takapakkia ja mene koko kevät harakoille. Ei vaan millään haluais olla ja möllöttää vaan, AHISTAA paikallaanolo.
tiistai 5. tammikuuta 2010
Selkäpuolen päiväkirja
Vuodenvaihteessa pitäisi vissiin tilittää, vetää yhteen ja päivitellä mennyttä vuotta mutta kun sitä on jo tehnyt täällä tasaiseen tahtiin niin mitä sitä enää toistamaan. Meni vuosi ja tuli toinen ja Wannabeurheilija jatkaa porskuttamistaan. Ja pitkäkestoiset lupauksetkin on tehty (rikottaviksi) jo aikaa päivää sitten eli eipä täältä mitään uutta siltäkään saralta irtoa.
Vuodenvaihteen viikon treeniaktiviteetit oli vähän tavanomaista rauhallisemmat tahdiltaan:
Ma Viikko on hyvä aloittaa lepäämällä
Ti Lainakoiran kanssa kävelyä tunnin verran
Ke Perinteinen kahden tunnin cycling-setti
To Uinti 1500 m joista 2 x 500m perusvaparia ja 1x 500m käsivedoilla pullarin kanssa
Pe Vuoden eka lenkki, kävellen tunnin verran
La Rivakkaa kävelyä 40 min lämmittelyksi ja 3 kierrosta voimaa salilla
Su Kävelylenkki 1:20
Ja mikä oli tulos tästä rauhallisesta, palauttavasta viikosta? No tietysti se että pitkän tauon jälkeen vanha selkävaiva pamahti päälle. Prkl! Kun on saman ruljanssin käynyt turhan monta kertaa läpi niin tiesi toki heti ekojen oireitten ilmaantuessa mitä tehdä:
1) varaa aika Selkä-Centerin naprapaattivelholta
2) ala tehdä muutaman kerran päivässä jalkojen hermokudoksia pumppaavia liikkeitä & selän taaksetaivutuksia
3) nappaa buranaa pari kertaaa päivässä että mahdollinen tulehdus häviää ja lihakset rentoutuu kun ei tarvitse suojakrampata lukossa olevien nikamien ympäriltä
4) vedä syvään henkeä ja koita olla hermostumatta vaikka treenisuunnitelmat menikin persiilleen.
Ja tässä tapauksessa myös:
5) peru tiistaiksi varattu peronal trainerin aika.
Niin ja tämän olin unohtanut mutta Selkä-Velho muistutti:
6) kylmäpakkaus kipeimpään kohtaan vartiksi, pari kertaa päivässä.
Naprapaatti teki taas hienoa työtä ja paranemisprosessi lähti käyntiin ja seuraava tsekkaus on perjantaina.
Syitä ja seurauksia kun tässä pohtii niin liekö taas kerran jäänyt venyttelyt liian vähälle/huonolle laadulle ja edellisestä hierojallakäynnistäkin on aikaa eli näihin se on taas enemmän panostettava. Duunin subventoima luottohieroja jäi äitiyslomalle eli nyt on taas hyvän ja tarpeeksi vahvanäppisen tyypin metsästys edessä. Toivottavasti löytyy samasta osoitteesta kuin edellinen.
Muutoin on liikunta-asioitten suhteen eräs mielenkiintoinen viritelmä kehitteillä, saas nähdä mitä siitä tulee...
Uudenvuodenpäivän maisemia Kaivarin kiertävällä lenkillä:
Vuodenvaihteen viikon treeniaktiviteetit oli vähän tavanomaista rauhallisemmat tahdiltaan:
Ma Viikko on hyvä aloittaa lepäämällä
Ti Lainakoiran kanssa kävelyä tunnin verran
Ke Perinteinen kahden tunnin cycling-setti
To Uinti 1500 m joista 2 x 500m perusvaparia ja 1x 500m käsivedoilla pullarin kanssa
Pe Vuoden eka lenkki, kävellen tunnin verran
La Rivakkaa kävelyä 40 min lämmittelyksi ja 3 kierrosta voimaa salilla
Su Kävelylenkki 1:20
Ja mikä oli tulos tästä rauhallisesta, palauttavasta viikosta? No tietysti se että pitkän tauon jälkeen vanha selkävaiva pamahti päälle. Prkl! Kun on saman ruljanssin käynyt turhan monta kertaa läpi niin tiesi toki heti ekojen oireitten ilmaantuessa mitä tehdä:
1) varaa aika Selkä-Centerin naprapaattivelholta
2) ala tehdä muutaman kerran päivässä jalkojen hermokudoksia pumppaavia liikkeitä & selän taaksetaivutuksia
3) nappaa buranaa pari kertaaa päivässä että mahdollinen tulehdus häviää ja lihakset rentoutuu kun ei tarvitse suojakrampata lukossa olevien nikamien ympäriltä
4) vedä syvään henkeä ja koita olla hermostumatta vaikka treenisuunnitelmat menikin persiilleen.
Ja tässä tapauksessa myös:
5) peru tiistaiksi varattu peronal trainerin aika.
Niin ja tämän olin unohtanut mutta Selkä-Velho muistutti:
6) kylmäpakkaus kipeimpään kohtaan vartiksi, pari kertaa päivässä.
Naprapaatti teki taas hienoa työtä ja paranemisprosessi lähti käyntiin ja seuraava tsekkaus on perjantaina.
Syitä ja seurauksia kun tässä pohtii niin liekö taas kerran jäänyt venyttelyt liian vähälle/huonolle laadulle ja edellisestä hierojallakäynnistäkin on aikaa eli näihin se on taas enemmän panostettava. Duunin subventoima luottohieroja jäi äitiyslomalle eli nyt on taas hyvän ja tarpeeksi vahvanäppisen tyypin metsästys edessä. Toivottavasti löytyy samasta osoitteesta kuin edellinen.
Muutoin on liikunta-asioitten suhteen eräs mielenkiintoinen viritelmä kehitteillä, saas nähdä mitä siitä tulee...
Uudenvuodenpäivän maisemia Kaivarin kiertävällä lenkillä:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
