Tohk tohk ja touh touh!

Ei ole tässä joutanu viime viikkoina kirjottamaan mitään kun on ollut niin paljon kaikkea kivaa puuhaa!


25.3. singahdin lomailemaan Malesiaan ja Indonesiaan. Tai en siis varsinaisesti singahtanut kun heti eka lento oli 3 tuntia myöhässä ja siitä sitten seurasi vajaan vuorokauden viivästys koko menomatkaan, mitä nyt rinkalle vielä vähän pitempi.

Enivei, Kuala Lumpurissa oli semmonen reilun vuorokauden pitstoppi pikakaupunkikierroksineen,

shoppailuineen ja kalojen järsittävänä olemisineen. KL:sta pyrähdys Balille Sanur Beachille, missä pari päivää muitten dementikkojen seurassa. Hyvä tietää, että on paikka missä voi huoleti kulkea rollaattorilla eikä liiasta hulinasta ole pelkoa.

Paras reissun osuus odotti kuitenkin Gili Trangawan- saarella Lombokin kupeessa, missä kaikki oli MAHTAVAA: hyvä maja, isot Bintangit, ihana ranta, mukavaa seuraa ja tietty loistavat snorklausvedet kotihuudiloilla merikilpikonnineen. Wau, aah ja ooh! Eikä tässä vielä kaikki: pitkään hautunut ajatus laitesukelluksen kokeilemisesta muuttui todeksi ja niin sitä vaan mentiin 12 metriä pinnan alla. Kaikkea muuta kuin sujuvasti, mutta oli se sen verran kivaa että perusteellisemmat kurssit on suunnitteilla, jahka tässä aika ja muut resurssit sallii. Veikkaan että vuoden päästä.

GT:llä majaillessa tuli käytyä yhtenä aamuna lenkillä, kun ne tossut nyt sinne oli raahattu. Pirun kuuma oli heti aamusta ja kun takana oli muutama sairasteltu viikko ja reissun aikana bonuksena vähän vatsaongelmia niin ei kovin kummoinen raahustus. SportsTrackeria pidin päällä mutta eihän sieltä väestörekisterin seljän takaa mitään GPS-signaalia löytynyt. Muutoin loman liikkumiset oli räpylät tai flipflopit jalassa tapahtuvaa rentoa fiilistelyä.Kotimatkalle kurvattiin Balin Kuta Beachin kautta ja siellä tuli käytyä äimistelemässä surffareita. Homma ei vaikuttanut niin houkuttelevalle, että sitä itse olisi lähtenyt koittamaan. Kunhan nyt rannalta tuli tsiigailtua erilaisia aaltoihinkompastumistyylejä ja kohtuullisen hyviä ruotoja.


Ihanan loman jälkeen paluu arkeen perjantaina 9.4. oli tietysti tavanomaisen tyly: välitömästi pamahti päälle kunnon perinteinen flunssa. Ja niinkun olin suunnitellut että otan taas treenisuunnitelmasta vahvasti kiinni ja pääsen nauttimaan kevätkeleistä. Huoh. Viikko on taas mennyt, nenäliina- ja flunsstroppiteollisuutta pystyssä pitäessä. Eli maaliskuun alun jälkeen treenit on jääneet näiten sairastamisien takia muutamaan hassuun kertaan = iso osa kautta on siis mennyt päin helevettiä. 


Erityisesti tämä viimeisin sairasepisodi on harmittanut sen takia, että 12.4. aloitin opiskelut Kisakallion Urheilupistossa, Aikuisliikunnan ammattitutkintoon valmistavassa koulutusohjelmassa, mikä on Kisakalliossa ensimmäinen lajiaan. Sapetti, kun homma piti aloittaa puolikuntoisena, eikä pystynyt hyödyntämään liikuntamahdollisuuksia. Pah, pah ja pah!


Mutta opinnot on just sitä mitä olen kaivannut! Ryhmä on mahtava, 16 hyvin eri taustaista naista (huom, yhtään miestä ei tullut valituksi, hakijoita oli yhteensä vissiin joku 60) ja aloitus sopi mainiosti Kisakallion "naisteemaan", nimittäin maanantaina julkistettiin, että Kisakalliosta tulee naisten valtakunnallinen valmennuskeskus, mikä keskittyy etenkin rytmisen ja joukkuevoimistelun valmennukseen. Pääsinkin tiedotustilaisuuden yhteydessä seuraamaan maajoukkueen nauha- ja naru -treeniä. Aika huimaa!


Opinnot alkoivat liikuntahallinnon ja viestinnän osuudella enkä olisi kuuna päivänä osannut arvata miten mielenkiintoista liikuntalakiin yms.perehtyminen on! Nyt on mm. jonkinmoinen selvyys siitä miten urheilua ja liikuntaa valtion ja kuntien osalta rahoitetaan ja miten liikunta on Suomessa organisoitu. Opena ekalla jaksolla oli Jari "the Hiihtoliitto" Piirainen, joka kyllä hoiti hommansa loistavasti ja kuten arvata saattaa mukana oli runsaasti värikkäitä käytännön esimerkkejä... No niin, tästähän tuli nyt opinto- eikä treenipäiväkirja mutta haitanneeko tuo.


Keskiviikoiltana opistolla oli uuden kirjansa Nuoren urheilijan ravitsemus, tiimoilta ensi-iltaluentoa pitämässä Olli Ilander, ja kun kerran kunto ei antanut myöten lähteä urheilemaan niin hyödynsin tämän tiedonjakotilaisuuden. Aihe oli mielenkiintoinen ja hyvää keskusteluakin syntyi, yleisössä oli sekä ankarasti treenavien vanhempia että valmentajia. Tosin olisi ollut tarvetta Kuinka käyttäydyn luennolla -bootcampille, prkl! Kaksi about viisikymppistä eukkoa sipisi ja supisi lähes koko kolmen tunnin ajan ja kommentoi suunnilleen joka asiaa mitä luennoitsija sanoi tai mitä huomasivat pläräämistään salissa kiertävistä kirjoista. Ollan hiljaa tai jos on jotain asiaa niin sanotaan ääneen! Em. kirja tuli tietysti hankittua, koska sen opit on 80%:sti sovellettavissa myös muihin kuin lapsiin tai nuoriin.

Flunssa näyttäis pikkuhiljaa hellittävän - pliis, päästäkää jo tästä sairauskierrepiinasta! - ja tänään sentään jo pääsi fillarilla töihin, eka kerran tänä keväänä. Tänään piti olla myös tärskyt perstrainerin kanssa, mutta se nyt siirtyi viikolla eteenpäin. Jos siihen mennessä olisi saanut taas normaaliohjelman syrjästä kiinni. Helsinki City Run häämöttää muutaman viikon päässä ja nyt just tuntuu siltä että en kyllä mitenkään ole tarpeeksi kuosissa siihen mennessä, kun tässä nyt on mennyt reilu kuukausi treeniaikaa harakoille. No, katotaan nyt. Voihan sen mennä lampsimaan ilman mitään sen kummempia tulostavoitteita.


Mutta ai että olen onnellinen noista opinnoista, mahtavaa!!!