Slow down...

Vauhdin hidastaminen, tavoitteet uusiksi ja hypotermian oireitten tunnistaminen, siinä viikon 16 saldo. Muun muassa.

Viikon treenit meni näin:
Ma: Fillarilla duuniin ja CorePulse eli jotain maksimikestävyyden ja vauhtikestävyyden välimaastoa
Ti: Lepo
Ke: Fillarilla duunissa, kotiin 10 km lenkin kautta ja päälle tunti jolkottelua, josta suurin osa kävellen. Palaamme tähän tuonnempana.
To: Lepo
Pe: Perstrainerin aka The Gurun tapaaminen ja 2 kierrosta voimaa
La: Lepo
Su: 1000m vaparia + 500m pullarilla käsivetoja

Keskiviikon "juoksu" siis muuttui kävelyksi, kun koitin pitää sykkeitä PK-alueella (max 70% maksimista) ja ne ei perkele taaskaan millään siellä pysyny. Tämä pisti miettimään jo pitempään hautunutta probleemaa eli jos koitan pysyä tietyllä, etenkin PK-sykealueella niin miten tuosta taivalluksesta tulee niin hidasta että joka mummokin painaa rollaattorilla ohi mennen tullen?? Homma ei siis niin sanotusti etene. Juoksun kun vissiin noin pääsääntöisesti tulisi olla vähän vauhdikkaampaa hommaa kuin kävelyn. Minkäänlaista kehittymistä juoksun tiimoilta ei siis ole tapahtunut. Jaksamisessa ei tosin ole ongelmia, tuolla vauhdilla kipittää hyvin sen pari tuntia, mutta pointti on siinä että askel on juoksuaskel mutta vauhti on kävelijän. Ei hyvä.

Perjantain tapaamisessa esittelin The Gurulle oman analyysini eli on palattava takaisin PK-treenaukseen ja otettava se tosissaan eli syke EI saa nousta YHTÄÄN PK-lenkillä yli sen rajan. Treenien pääpainon täytyy myös olla PK-treeneissä, pääsääntöisesti vain 1 VK viikossa. Samoin päätin, että HCR jää väliin, kuten myös 1/4-triathlon tältä kaudelta. Pikamatkat (2-3) tulen tekemään tekniikkaharjoituksena, ajalla ei niin väliä. Espoon rantamaratonin puolikkaalle syyskuussa tähtään niin, että sieltä ei ainakaan viime vuotta huonompaa aikaa tulisi.

The Guru oli samaa mieltä ja tältä pohjalta lähdettiin sorvaamaan seuraavan kuukauden ohjelmaa. Kovasti tykkäämäni CorePulsekin sieltä heivattiin lähes kokonaan pois, tilalle SATS Yogaa. Joka ei kuulemma ole oikeaa joogaa nähnytkään, sanoo ne jotka asiasta jotain ymmärtää, mutta väliäkös sillä kun tarkoitus on pitää ohjelmassa joku tasapainoa ja koordinaatiota kehittävä harjoitus, ja samalla hidastaa tahtia.

Voimaohjelmaan tehtiin muutama viilaus, otin takaisin mm. vallan mahtavan levytangolla tehtävän maastaveto-kulmasoutu-pystypunnerrus -yhdistelmän. Isot ja monipuoliset toiminnalliset liikkeet on mahtavuutta!

Eilen olin eka kerran uimassa uuden vedenkestävän sykemittarin (Polar RS400) kanssa, ja olikin aika vekkulia huomata millä sykkeillä sitä ui. Alussa oli vaikeuksia taas pysyä PK-alueella, mutta puolen kilometrin jälkeen olikin jo rauha maassa. Käsivedot ne vasta matalalla sykkeellä menikin, hyvästä vauhdista huolimatta, eli se on selvästi mun erikoisosaamisaluetta. Jos siis joskus jostain syystä jalat lakkais toimimasta niin ei hätää, kellukkeet vaan koipiin ja menox.

Nyt siis vahtaan sykemittaria (jonka kanssa meillä alkaa olla jo jonkinmoinen suhe) haukkana, jotta tällä puurtamisella alkais vihdoin saada jotain tulostakin aikaan.

Eli sori vaan kaikki vikkelät kaverit, mä chillailen nyt ainakin toistaseks ja kattelen teidän tossunpohjia ja takalokareita hiljaa kiiruhtaessani siellä jossain perässä.

Ammatillisesti viikon kohokohta oli opintoihin kuuluva EA1 kurssi, Haagan SPR:n järjestämänä. Siinä meni rattoisasti lauantai ja sunnuntai. Vaikka elvytys onkin nyt tuoreessa muistissa niin toivottavasti ei sentään joudu taitoja kovin tiuhaan käyttämään. Ei edes nyrjähtäneen nilkan ensiapua.