Cooper pääsi yllättämään

Tällä kertaa ei Las Vegasin ah niin ihana AJ Cooper, eikä Alicekaan, vaan se testi-cooper.

Alkoi nimittäin maratonkerhon juoksu-/maratonkoulu, ja ensimmäisellä kerralla paitsi käytiin läpi ihan perusteita ja tutustuttiin toisiimme (mainio porukka :-) niin kartoitettiin myös lähtötilannetta perinteisellä cooperin testillä. Edellisestä olikin jo aikaa reilut 20 vuotta.

Testi juostiin Leppävaaran urheilukentällä, hienolla sini-harmaalla päällysteellä. Ohje The Gurulta testiin oli että "täysillä koko matka" ja juoksukoulun vetäjältä että "tavoitelkaa tasaista vauhtia". Lähtölaukauksen kajahdettua lähdin kipittämään muun ryhmän mukana ja koitin kuumeisesti miettiä että mikä se on se tasainen vauhti jota jaksaisin pitää yllä 12 (pitkää) minuuttia. Tällä kertaa ei edes ollut musiikkia mukana, mutta lienee ihan hyvä, koska nyt tuli mentyä puhtaasti tuntemuksen mukaan. Myöskään sykemittariin en vilkaissut koko matkan aikana ja hyvä niin koska lukemat olis saattaneet pelästyttää. Aikaa huudeltiin kahdesta kohtaa matkan varrella eli sikäli pysyi kärryillä missä mennään. Suuren jännitysmomentin aiheutti se, että kierrokset piti laskea itse ja olin ihan varma että moiseen suoritukseen tekoälyn omaava blondi ei pysty, että pitäisi juosta ja laskea yhtä aikaa.

Eka kierros meni vähän alle kahteen minuuttiin ja tuntui vielä helpolle, toinenkin suht samaan tahtiin. Kolmannen jälkeen tajusi että tätä on vielä toinen mokoma jäljellä ja keuhkoja alkoi jo raastaa aika lailla. Absurdin tunteen sai aikaan yhdellä kierroksella ohi tuhatta ja sataa paahtava olympiatason juoksija joka oli tullut vetämään radalle "kevyen kahden tonnin lenkin". Setä näytti kyllä kevyelle (paino varmaan 15 kg meikäläistä vähemmän vaikka pituutta 15 senttiä enemmän) ja kevyen näköistä oli myös meno.

Kierrosajat alkoivat hiipiä yli kahden minuutin ja jännitys tiivistyä samaa tahtia kun keuhkot vaan sattuivat enemmän ja enemmän. Kun puoli minuuttia oli vielä jäljellä sain jostain repäistyä vielä hiukan pökköä lisää pesään - periaatteena kun on että loppukiri on aina vedettävä - ja karvan verran vaille 6 kierrosta oli lopputulos eli tarkalleen 2395 metriä. Ja henkihieveri. Maksimisyke oli 180 ja kun keskisyke oli 173 niin aika lailla The Gurun ohjeiden mukaan eli täysillä taisin sitten mennä.

Etukäteen en ollut tutkinut mitä tämän ikäiselle mikäkin tulos tarkoittaa ja olikin iloinen yllätys kun taulukon mukaan olen erinomaisella tasolla. Not bääd. Mutta toukokuussa kun juostaan uudestaan niin tavoitteena on 2500 metriä eli vaivaiset 105 metriä enemmän kuin nyt.

Seuraavana päivänä ei ihme kyllä ollut mikään paikka kipeä, säärten etuosassa ainoastaan hiukan tuntumaa että jotain on tehty.

Kokemus oli kaiken kaikkiaan positiivinen ja oikein hyvä alku juoksukoululle. Seuraavalla kerralla saadaan sitten testiin perustuvat henkilökohtaiset juoksuohjlemat, jotka täytyy sitten sovitella yhteen The Gurun ohjeitten kanssa.