Paras liikuntaviikko evö! (toistaiseksi)

No onpas ollut urheilullinen viikko, huh huh! Liikunnan opiskelua konkreettisesti, omia treenejä, muitten liikuttamista ja siinä ohessa muutama uusi laji.

Maanantaina taas intoa täynnä kouluun neljäksi päiväksi. Nyt päästiin asiaan eli terveyttä edistävään liikuntaan ja se alkoi heti ottamalla luulot pois submaksimaalisella polkupyöräergometritestillä ja InBody-mittauksella. Tarkoitus viikon harjoituksilla oli paitsi toimia itse koekaniinina, myös opetella testien teoriaa ja miten näitä taitoja käytetään jatkossa omille asiakkaille.

Fillaritestin tulos itsellä oli parin vuoden takaisesta parantunut mukavasti. PK-alue oli mukavasti kasvanut suhteessa VK-alueeseen. Tuli siis todistetuksi maltillisten treenien tarve, jos peruskuntoa haluaa kasvattaa. InBodyn tulokset olivat myöskin viime kerrasta hiukan kohentuneet, vielä olisi kuitenkin rasvaprosentissa ja painindeksissä pienentämisen varaa, normaalin puitteissa molemmat kuitenkin. Testistähän saa myös mahdottoman määrän muuta detaljitietoa, mutta en nyt niitä tässä luettele, kaikki ok.

Iltapäivällä tehtiin muutama liikkuvuustesti, omat tulokset oli muuten ok, mutta kylkiä pitää venyttää enemmän.

Illaksi olin järjestänyt kurssillemme tutustumisen seikkailu-urheiluun ja se aloitettiin noin tunnin melonnalla Lohjanjärvellä. Yksiköillä painettiin menemään ja turvaveneestä Harrin & Peten lisäksi ohjeita antoi Ada 4 v.(osa porukasta meinasi näppärän neidin neuvoihin hiukan hikeentyäkin...) Ada lienee innosta päätellen jo kohta osallistumassa ekoihin kisoihinsa, geenit lajia ja etenkin suunnistusta ajatellen kun on neidillä varsin kohdillaan.

Kajakit kun oli saatu takaisin vajaan otettiin pikakurssi kompassin käytöstä ja suunnistettiin Karnaisten korpeen, missä Pete opasti ja avitti meidät laskeutumaan köydellä alas kalliolta. Kokemus oli koko porukalle eka lajiaan ja kaikki (yhtä lukuunottamatta) ketkä kokeilivat tykkäsivät kovasti, itseni mukaan lukien. Reunan yli meneminen jännitti aika lailla ja ei meinannut millään ymmärtää että voimaa ei tarvita ja rentona käsiä myöten pitää olla. Siinä vaiheessa kun jalat tömähti maahan oli ihan että hö, tässäkö tämä oli ja olisi tehnyt mieli tulla alas uudestaan ainakin viisi kertaa. Luonnon huvipuisto taitaa olla se paras. Loput rastit jäi tällä kertaa hakematta koska ilta oli jo pitkällä, päivä oli ollut rankka ja lisäksi korvessa oli noin satatuhattamiljardia erityisen verenhimoista hyttystä. Vieläkin jalat ihan paukamilla.

"Kotona" Kisakalliossa meitä odotti sauna, ruoka ja järvi, jonne tuli viskattua talviturkki. Jo oli aikakin. Kyllä oli hieno päivä.

Mutta ei se mitään, hieno ohjelma vaan jatkui. Keskiviikkoaamu aloitettiin UKK-kävelytestillä ja 30 sekunnin lihaskuntotesteillä ynnä erinäisillä laskentaharjoituksilla. Tuloksissa ei ihmeellistä, mitä nyt porukka kävelytestin tuloksia vähän protestoi kun se ei paljon treenaavalle hääppöistä tulosta anna. Mutta oppi olikin että se on suurille, vähän liikkuville tarkoitettu terveyskuntotesti, innokkaat harrastajat testataan ihan muilla keinoin.

Illalla oli omassa ohjelmassa vuoden ensimmäinen avovesiuinti. Parikymmentä minuuttia räpiköin menemään laiturien välistä pätkää ranann tuntumassa ja ihan kamalaahan se taas oli. Vesi ei ihme kyllä tuntunut kovin kylmälle, edes märkäpuvun ulkopuolelle jäävissä jalkaterissä/kämmenissä/päässä, lienee ollut jotain +16. Mutta näkyvyyden puuttuminen, puvun kuristusote kaulasta ja vissiin veden lämpö sai taas hengityksen haukkomiseksi ja etenemisen tuskalliseksi. Kun olin jo uimiseni uinut sattuivat olympiasoutajat olemaan juuri lähdössä omaa treeniään tekemään ja ystävällisesti mittasivat laiturien välisen matkan. Treenin jälkeen sain siis tietää että 5 x 100 metriä tuli polskittua ja vauhti oli ekaksi treeniksi suht siedettävä, tyyli ei.

Keskiviikkona olikin opinto-ohjelmassa pääasiassa teoriaa ja itsellä myös jännä paikka eli ensimmäinen näyttö, aiheesta Toimintaympäristön hallinta. Se tapahtui raportointitilaisuutena, itse tapahtumahan oli jo ollut pari viikkoa sitten. Läpi meni ja ai että tuntui mukavalle saavuttaa jotain konkreettista!

Illalla oli palauttavan treenin vuoro: puolen tunnin kävely, kolmen vartin venyttely, kurssikaveri Miran (joka on ehkä Suomen paras hieroja!) tekemä tunnin hieronta ja sen päälle löylyt puusaunassa. Aah ja ooh miten ihanaa!

Torstaina oli vuorossa voimaharjoitteluohjelmien tekoa ja niitten testaamista käytännössä, asiakkaan rooliin asettuen. Tehtiin ihan mielenkiintoisella metodilla ja sen seurauksena esim. neiti J., 56 kg, innostui Vesalle, 100 kg tehdystä ohjelmasta niin että tässä joutuu oikeasti hommiin eli tekemään kaverille treeniohjelmaa. Sitä saa mitä tilaa eli ensiaskeleita uudella uralla... Iltapaivällä kokeiltiin niinikään asiakkaan treenihousuihin asettuen juoksua eri sykealueilla ja samalla reissulla mm. taputettiin ohi juoksevalle reksille (lenkillä keskellä päivää, loistava roolimalli!) ja meinattiin pudota kaivantoon ynnä muita mielenkiintoisia havaintoja.

Illalla kun hilautui kotiin olikin aika poikki. Seuraava vuorokausi meni aika hätäseen kamoja purkaessa, pakatessa, pyykätessä, hiukan nukkuessa ja töitä tehdessä ja uudestaan pakatessa. Perjantaina iltapäivällä kun oli lähtö kisatalkoisiin Multisport Cupin No Limit Adventureen. Siellä taas vuorokausi meni totuttuun tapaan, toimisto- ja rastihommissa.

Talkoolaisen nukkumaperspektiivi Tenala IF:n majan lattialta:

Tällä kertaa myös entistä tarkemmin kilpailijoitten toimia ja varustusta tutkaillessa, koska talkootoveri Neiti V:n kanssa päätimme että seuraavassa osakilpailussa, Archipelago Adventuressa ollaankin sitten viivalla talkoohommien sijaan. Ekat harjoituksetkin jo pidettiin lauantaina kun kisan oltua ohi kipitimme hakemaan maastosta pois viimeisen osuuden rastit. Tämä meni sovitun roolijaon mukaisesti eli Neiti V suunnistaa, hän kun sen osaa, ja minä kartanlukutaidottomana seuraan kiltisti perässä. Eli nyt kun se taas on julkisesti sanottu niin ei kehtaa enää perua: 21.8. ekaan seikkailu-urheilukisaan. Tri- ja multisport-lajit on treenitarpeen puolesta aika lähellä toisiaan, molemmissa kun juostaan, pyöräillään ja edetään vedessä. Multisportissa toki tarvitaan paljon enemmän erilaisia taitoja, siellä kun voi tulla eteen ihan mitä vaan, tosin ei ehkä ensimmäisenä kuntosarjassa.

Tunnelmia melonta-pyöräily -vaihdosta:

Sunnuntain sateinen ja tuulinen sää ei houkutellut maantiepyöräilemään, joten otin maastotraktorin alle ja lähdin keskuspuistoon, kunnianhimoisena tavoitteena harjoitella poluilla ajamista. Eipä kannattanut näillä taidoilla mennä läpimärille kivisille ja juurakkoisille poluille, turvallaanhan siellä olin alta aikayksikön, pariinkin otteeseen. MÄ_EN_VAAN_OSAA. Naama ja kaikki muukin ravassa päätin unohtaa polut, ainakin märät ja liukkaat ja otin ja kaahasin puiston highwayta pitkin Paloheinään ja takaisin ja siitä Stadikalle Lissun kanssa sovittuun uimatreeniin. Se sentään meni hyvin: ensin 500 m vaparitekniikkaa ja sitten toinen mokoma osiin pilkottuna eli käsivedot ja potkut omina treeneinään. Jotain onnistumisen iloa päivälle.

Maastofillarointiin tarvitsen apuja (HELP, auttakaa kaatuvaa!): vinkit helpoista poluista Stadissa kiitollisuudella vastaan otetaan. Saa olla kapeita ja suht jyrkkiäkin, kunhan ei ole kamalan kivikkoisia ja juurakkoisia. Niitten aika on sitten myöhemmin jahka ensin oppii olemaan kaatumatta sileämmällä alustalla. Vähän toivottomallehan tuo kyllä tuntuu.

Maastoilu unohdetaan nyt kuitenkin toviksi, koska kesän eka ajanotollinen tri-tapahtuma on 22.6. ja nyt sihdataan vielä siihen. Sen jälkeen tulee ohjelmaan sitten myös maastofillarointi (jos siitä nyt mitään tulee), suunnistuksen opettelu ja toivottavasti myös melonta silloin tällöin. Eli kesälomasuunnitelma on sitten siinä.

Tulipas pitkät jorinat mutta tämä onkin ollut vissiin elämäni liikunnallisin ja ainakin monipuolisin viikko, mikä on maailman parasta!