Jännä viikko ja valtavasti taas uutta potkua treenaamiseen! Tällä reseptillä:
Ma: tunnin juoksu pirun kylmässä kaatosateessa & tuulessa, kolme n. sadan metrin vetoa oli mukana loppupuolella, lämmittelyä keskiviikkoa varten
Ti: lepoa
Ke: Juoksukoulu (teoria: koknaisvaltainen valmentautuminen juoksutapahtumaan, edellisellä kerralla kun oltiin keskitytty ravintopuoleen) + cooperin testi. Kaksi ja puoli tonnia meni, syksystä parannusta hiukan reilu sata metriä. Ai että tuntu hyvälle! Leppävaaran kenttä olikin varattuna eli piti mennä plan B:n mukaan ja juostiin testi rullaluisteluradan pientareella. Siinä mielessä jännä että alusta oli hiekkaa ja reitillä oli sekä ylä- että alamäkeä. Valmentajan mukaan olosuhteitten takia tulokset ovat ehkä vähän alakanttiin verrattuna jos sama oltaisiin juostu radalla. Ja kaikki saivat tasapuolisesti kehuja myös juoksutekniikan kehittymisestä. Jee!
To: lepo
Pe: lepo
La: juoksua 1:20 + pari voimakierrosta
Su: ensimmäinen kunnon maantielenkki 50 km, johon sain tuhrattua huoltotaukoineen vähän reilu kolme tuntia. Mielenkiintoista seikkailua espoolaisten pyörätieratkaisujen viidakossa. Mutta ai että on mukava ajella kun asento on nyt hyvä, renkaissa pysyy ilma ja saa morjenstella muille vastaantuleville maantiekiitäjille. Jai!
Nyt olen päässyt hiukan jyvälle maantiepyöräilyn viehätyksestä ja mielessä kummittelee lähinnä ajanpuute: miten ehdin ajaa niin paljon kun tekisi mieli... Nimittäin tuo 50 km lenkki ei ollut ollenkaan raskas, vähän paremmalla tankkauksella olisi hyvin voinut mennä vielä ainakin 20-30 kilometriä. Vetäsiin polkasun päälle 3,4 km juosten, siihenkin kun taas pitää alkaa totutella. Alku oli vähän nihekää mutta viimeiset sadat metrit oli jo ihan kunnon juoksua ja tulikin ihan kisafiilis. Pari viikkoa ja on tilaisuus koittaa kesän ensimmäinen pikamatka Kuusijärvellä. Ja ensi kesänä on sitten edessä se olympiamatka eli 1/4. Muistuttakaa lupauksesta jos näyttää siltä että alan livetä päätöksessä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tänä keväänä olen selkeästi tehnyt linjauksen hakea niitä pitkiä, erittäin rauhallisia PK-lenkkejä pyörän selässä ja vieläpä mahdollisimman tasaisessa maastossa. Käytännössä pitkät lenkit ovat olleet 2-3,5 tuntia kerrallaan. Kun sykkeet ovat olleet maltillisia, niin alle kahden tunnin vedot ovat tuntuneet vähän sellaisilta lääpäsyiltä. Liki aina on ollut tunne että vielä olisi mennyt tunti tai jotain. Eläköön rauhallinen tahti!
VastaaPoistaKun ajaa Tampereelta riittävän kauas, niin jopa maantiepyöräilijät ovat moikanneet minua, vaikka liikunkin epäilyttävällä kalustolla (=rippikouluikäinen maasturi). Uusien reittien opettelussa Googlen street view on osoittautunut oivaksi avuksi: siitä kun voi katsoa etukäteen ne risteykset joista aikoo kääntyä. Hyvästi karttojen lukeminen risteyksissä!
Pitkät lenkit valitettavasti syövät viikonlopusta monta tuntia, mutta kun ne tekee rauhallisesti jaksaa illalla vielä tehdä muutakin kuin juuttua sohvaan.
Tästä ytimestä kun lähtee polkemaan niin menee helposti puoli tuntia että on pois kantakaupungista ja jokapäiväisistä reiteistä - vähän tylsää ja turhan aikaavievää. Toisaalta pyörätiellä loikkivien urpåjen ja kanttikivien väistely käy rauhallisesta - tosin verenpainetta nostavasta - lämmittelystä.
VastaaPoistaJossain vaiheessa lienee syytä pakata fillari alkumatkaksi junaan tai metroon ja hurauttaa konevoimalla väljemmille vesille, että pääsee nautiskelemaan pitkistä suorista ja maalaismaisemista.
Hyvä vinkki tuo Google mutta taidan olla liian laiska tsekkailemaan etukäteen: seikkailu- ja trial & error meiningillä ja saattaa löytää ihan uusia näkövinkkeleitä ja ennen kaikkea paljon jänniä tietyömaita ;-)